lauantai 28. kesäkuuta 2014

Pestokanasalaatti

Vanhassa blogissani oon tän ohjeen jo jakanut, mutta niin tajuttoman hyvää, et pitää siirtää ohje tähänkin blogiin. Mä kun käytän blogiani samalla reseptikansiona, jonne talletan parhaat reseptit. Maailmassa on oikeasti ihan liikaa ihan liian hyviä ruokia, tämäkin kun kuuluu lemppareihini.

Pestokanasalaatti

½ kerää jäävuorisalaattia
n. 10 kpl kirsikkatomaatteja puolitettuna
½ pkt hunajamarinoitua suikalekanafilettä
½ pss cashewpähkinöitä
oliiveja tai aurinkokuivattuja tomaatteja
1-2 rkl pestoa tai oliiviöljyä
2 dl sydänmakaroneja (tai muuta kivaa kuviomakaronia)

1. Laita kattilaan vettä kiehumaan ja ala paistamaan kanoja. Kun vesi kiehuu, lisää makaronit. Kun kanat ovat valmiita, jätä ne jäähtymään.
2. Huuhtele makaronit kylmässä vedessä esim. lävikön avulla.
3. Laita kulhoon pienitty salaatti, tomaatinpuolikkaat ja kaikki loputkin ainekset. Sekoita huolella.
4. Valmista on! Helppoa, yksinkertaista ja älyttömän hyvää.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Paluu luontoon

Luonto on elinehto, paikka rauhoittua ja vetää henkeä. Kun kaikki ahdistaa, pitkä kävely luonnon helmassa auttaa kuin lääke. Luonnossa voi hiljentyä yksin, tai sitten siitä voi lähteä nauttimaan isommallakin porukalla.

Muutama päivä sitten lähdettiin perheen kanssa käymään nätillä pienellä kodalla. Eväät valmiiksi, kaikki autoon ja menoksi. Kodan läheltä lähti muutaman kilometrin mittainen pitkospuupolku, jota lähdimme siskon kanssa heti alkuun kiertämään. Suon upeaa väriä emme onnistuneet kameralle vangitsemaan, mutta muuten tähtäimessä oli vuoronperään niin luonto, sisko, kuin minäkin. Leppoisaa juttelua, kuvaamista ja liikuntaa, jonka jälkeen oli mahtavaa palata takaisin kodalle. Muu perhe oli jo paistamassa makkaraa ja syömässä muita eväitä. Mikä onkaan parempaa, kuin hetken luonnossa rauhoituttuaan saa vatsaansa täytettä? 

Kertokaa ihmeessä omia kokemuksia luonnosta! Kuinka moni muu viihtyy kodalla perheen tai kavereiden kanssa?


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Onni on asenne


Pienempänä multa kyseltiin usein mottoa. En kai mä sellasta osannut silloin määritellä. Nyt niitä kuitenkin on jo useampi, joista otsikossa näkyy yksi. Onni on asenne kuvaa mun suhtautumista elämään.

Aina ei mee hyvin, eikä tarvitsekaan mennä. Välillä kaikki kaatuu yhtä aikaa niskaan ja vetää fiiliksen alas. Positiivisella elämänasenteella huolista ja murheista kuitenkin selviää. Itse suhtaudun elämään niin vahvasti mottoni mukaan, että mun fiilistä on nykyisin vaikea edes saada kovin alas. Huonon koenumeron tullessa olen tottakai pettynyt, mutta elämä jatkuu ja seuraavaan kokeeseen pitää sitten vain panostaa enemmän. Mielestäni onnellisuus on asennekysymys. Kun suhtaudut elämään positiivisesti, maailma alkaa pian tuntua valoisammalta paikalta.

Välillä kuulen kommenttia siitä, että olen väärässä mottoni kanssa. Enhän voi mennä täräyttämään esimerkiksi vaikeasti sairaalle ja köyhyysrajan alapuolella olevalle ihmiselle, että "Oles siinä onnellinen, se on vain asenteesta kiinni". Ei, tuollainen on turhaa saivartelua. Tällaisten saivartelijoiden varalle mottooni kuuluu myös pieni lisä, vaikka sanonkin sen harvoin ääneen. Onnellisuus on pelkästä asenteesta kiinni vasta sitten, kun ihmisen perustarpeet - kuten riittävä toimeentulo ja terveys - on tyydytetty.

Välillä on parempia päiviä, välillä huonompia. On kuitenkin kiinni vain ja ainoastaan omasta asenteesta, voiko ihminen sanoa elämäänsä onnelliseksi. Keskittymällä elämän hyviin puoliin ja huomaamalla arjen pienet ilot, tuntuu kaikki hauskemmalta. Tylsyyden voi karkoittaa, ja oman itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, auttaa myös paljon.

Mä oon ottanut tavakseni listata illalla - joko mielessäni tai ihan paperille - päivän parhaiten menneet asiat. Tylsinä harmaina päivinä tämä tuottaa välillä hankaluuksia, mutta auttaa lopulta tajuamaan, että pienistäkin asioista voi ja saa iloita.

Mikä teillä lukijoilla on tänään mennyt hyvin?

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannustaikoja

"Laita seitsemän erilaista kukkaa tyynysi alle, niin tuleva puolisosi ilmaantuu uneesi"

"Jos juhannusyönä lakaisee makuuhuoneensa lattian alastomana, vain punainen rihma vyötäisillään, niin sulhasen haamu tulee tervehtimään"

"Jos juhannusyönä kävelee yhdeksän risteyksen yli, on sulhatyynyn allattamassa viimeisessä risteyksessä"

Pitäähän sitä juhannuksena jotakin taikaa kokeilla, ja tuo seitsemän kukkaa tyynyn alla tuntuu turvallisimmalta vaihtoehdolta. Se ei tosin ole toiminut aiempinakaan vuosina, mutta jos tänä vuonna sitten. Tai sitten ei. Suloinen tuoksu kukista ainakin leviää, joten se on jo ihan tarpeeksi hyvä syy pitää niitä tyynyn alla yhtenä yönä kesässä.

Kävimme pikkusiskon kanssa jo eilen katsastamassa, mistä löytäisimme seitsemän erilaista kukkaa. Tänään illemalla niistä voi käydä kokoamassa kauniin kimpun tyynyn alle. Nätti valko-keltainen kimppu tulossa ainakin mulle, täällä kun ei hirveästi muun värisiä kukkia ole.

Aiotteko te lukijat tehdä juhannustaikoja? Entä onko kukaan kokeillut jotain muutakin kuin tätä perus seitsemää kukkaa tyynyn alla?

torstai 19. kesäkuuta 2014

Ihanan mausteinen nuudeliwokki

Mä sain kaverilta joululahjaks aivan täydellisen pienen kirjan, jonne kaveri oli koonnut niin reseptejä, askarteluvinkkejä kuin värityskuviakin. Nuudeliwokin monimutkaisempi versio löytyi tuosta kirjasta myös. Toteutin sen hieman yksinkertaistettuna ja löysin samalla uuden suosikkiruoan. Sellaisen, mitä voi kokata kun tekee mieli jotain hyvää ja helppoa. Sen verran hyvää tää on, että oli pakko jakaa ohje teidänkin iloksi. Jopa mun nirso pikkuveli otti tätä lisää!

Nuudeliwokki

100 g nuudeleita
1-2 rkl soijakastiketta
1 rkl ruokaöljyä
2 tl jauhettua inkivääriä
valkosipulirouhetta
2 viipaloitua porkkanaa
keltainen paprika pilkottuna suurehkoihin paloihin
1 iso sipuli
50 g suolattuja pähkinöitä

1. Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ylimääräinen vesi pois. Vaikka itse wokkiinkin lisätään mausteita, kannattaa silti lisäksi maustaa nuudelit niiden omilla maustepusseilla.
2. Lämmitä wokissa öljyä. Lisää porkkana ja paprika, paista sekoitellen 3-4 minuuttia.
3. Lisää sipuli ja inkivääri ja paista hämmentäen vielä minuutin ajan.
4. Sekoita nuudelit, pähkinät ja soijakastike kasvisten sekaan.
5. Kuumenna, jonka jälkeen ruoka on tarjoiluvalmista.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Birthdaygirl



Tänään mun pitäisi olla muka aikuinen ja viisas täysi-ikäinen. Viimeistä en voi kieltää, mutta aikuista musta ei saa tekemälläkään. Sen verran lapsenmielinen tuun olemaan varmaan loppuelämäni. Viisaankin kanssa on vähän niin ja näin. Mutta mitäs pienistä, hyvää synttäriä nyt mulle kuitenkin.

Tän päivän iltaan mennessä mä oon ehtinyt juhlia synttäreitäni jo kolmesti. Koulukavereiden kanssa juhlittiin isommalla porukalla jo kuudes päivä, jonka jälkeen sit lähdin tänne maaseudulle porukoiden luo kesää viettämään. Maanantaina Mare tuli käymään ja juhlittiin pienesti mun synttäreitä. Nyt virallisena synttäripäivänä... Saas nähdä mitä keksitään. Porukoiden kanssa kuitenkin olis tarkoitus viettää mun 18-vuotispäivää, kunhan äiti ja isä vain pääsevät töistä. Lahjan mä sain jo kuukausi sitten, joten luvassa on lähinnä herkkujen syöntiä. Olin toivonut longboardia jo pitkään, ja nyt vihdoin sain. Sain sen jo etukäteen ihan siksi, että ehtisin käyttää sitä ennen kesäloman alkua. Sillä sitten kuljin viimeiset kouluviikot. Maalla ei hirveästi ole asfalttiteitä, mutta ehkä edes jonkin verran pääsen käyttämään longboardia täälläkin.

Mulla on luvassa synttäriherkkujen syöntiä, mut mitäs muiden keskiviikkoon kuuluu?

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Unelmaminä-projekti

Niin ihania kuvia, ettei niistä voi kuin tykätä. Valokuvaaja Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö -projekti on yksi inspiroivimmista projekteista, joihin olen törmännyt! Savolainen siis kuvasi lastenkodeissa kasvaneita tyttöjä vuosien ajan. Kuvia näistä tytöistä kauniissa vaatteissa ja ihanissa ympäristöissä. Kuvia, joita katsoessaan tytöt saattoivat todeta olevansa kauniita ja ihania omana itsenään.

Savolaisen projektista on helppo muokata omaan elämään sopiva versio. Idhrennielin ja muutaman muun kaverin kanssa olemme kuvailleet toisiamme jo vuoden ajan. Otamme toisistamme mahdollisimman paljon kauniita kuvia erilaisissa asuissa ja maisemissa. Kun kuvavarasto on kasvanut riittävän suureksi, kokoamme niistä jokaiselle oman kansion Savolaisen kokoaman Maailman ihanin tyttö -kirjan tyyliin. Kun peilikuva irvistää todella rumasti, kansion selailu piristää mielialaa. Pelkkä lopputulos ei tässä projektissa ole tärkeintä, sillä monet kuvaushetketkin ovat jääneet mahtavina muistoina mieleen.

Löysimme Idhrennielin kanssa uuden kivan kuvauspaikan, kun kävimme perjantaina lenkillä. Äkkiä kamera kotoa mukaan, kivat vaatteet päälle ja kuvaamaan. Rakastan noita värejä, ihanan syksyiset vaikka onkin kesä! Älkää käsittäkö väärin, kesä on mahtava vuodenaika. Mutta syksyllä luonnon värit ovat upeimmillaan, jos multa kysytään.

Alimmassa kuvassa esiintyvän Idhrennielin blogiin on tulossa piakkoin postausta tästä samasta aiheesta, kurkatkaa ihmeessä!


torstai 12. kesäkuuta 2014

Sushikokkailua


Sushi on yksi parhaista ruoista, mitä tiedän. Hiihtolomalla vanhempieni luona huomasin, ettei merilevää tai edes riisiviinietikkaa saa paikkakunnan pienestä ruokakaupasta. Kesälomaan varauduinkin sitten hankkimalla merilevää ja riisiviinietikkaa jo valmiiksi. Muut ainekset löytyvät onneksi pienemmästäkin ruokakaupasta. Idhrenniel on täällä piristämässä mun lomaa ja hyvä niin, koska jos joku osaa tehdä hyvää ruokaa, niin Idhrenniel! Kokkasimme eilen sushia. Jostain syystä sushi mielletään tosi vaikeesti kokattavaksi, vaikka ainakin nämä meidän tekemät rullat ovat jotain todella yksinkertaista.

Makirullat

2 kpl merilevälevyä
2 dl sushiriisiä, puuroriisikin käy
riisiviinietikkaa
pieni paketti graavilohta
1/4 kurkkua
1 avokado
1/3 paprikaa

1. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Kun riisi on keittynyt, kaada ylimääräinen vesi pois ja levitä riisi jäähtymään laakealle alustalle. Pirskottele päälle riisiviinietikkaa.
2. Riisin jäähtyessä pilko kala, kurkku, avokado ja paprika suikaleiksi.
3. Ota yksi merilevälevy ja laita se alustalle kiiltävä puoli alaspäin. Painele päälle riisiä ohuehko kerros. Laita muita täytteitä nauhaksi yhdeltä sivulta vastapäiselle sivulle.
4. Rullaa merilevä täytteineen tiukaksi rullaksi.
5. Leikkaa rulla terävällä veitsellä haluamasi kokoisiksi viipaleiksi. Varo puristamasta tai painamasta liikaa, ettei rulla litisty.
6. Valmista syötäväksi! Voit dipata makirullia esimerkiksi soijakastikkeeseen tai wasabiin.



Uusi blogi ja uudet kujeet, vai miten se meni



Hellou! Osa varmaan muistaakin mut vanhan blogini puolelta, mutta pieni aloitus- ja esittelypostaus voisi silti olla paikallaan. Sitäpaitsi itsestä puhuminen on hauskaa.

Olen siis Linda, pian 18 vuotta täyttävä muka fiksu ja järkevä lukiolainen. Oikeasti olen ikuinen lapsi, joka on saman tien valmis toteuttamaan kavereiden hulluimmat ideat ja aikoo leikkiä tyynysotaa vielä kahdeksankymppisenäkin (pitää nostella ahkerasti puntteja, että tyyny nousee vielä silloinkin). Rakastan suklaata ja kirjoja, salmiakkia, syksyä, teetä ja erilaisia kulttuureita. Myös historia on todella kiinnostavaa. Ystävät ovat elämä, en tiedä mitä tekisin ilman niitä kaikkia ihania ihmisiä, joita ympärilläni nyt on.

Blogin jutut säilyvät koko lailla samoina kuin aikaisemminkin. Lifestyleä, mun outoja ajatuksia ja tottakai ruokaa. Bloggaaminen on mulle tapa ilmaista itseäni, joten en viitsi aihealuetta turhan tiukasti lähteä rajaamaan. Kirjoitan siitä, mistä kulloinkin sattuu kiinnostamaan ja mistä juttua milloinkin parhaiten syntyy.

Blogin nimestä kiitos kuuluu ystävälleni Ainolle, joka keksi yhdistellä erilaisia yhdyssanoja tyylillä vaahtokarkkisammutin ja hajuhernekeitto. Tästä sain idean revontulipaloon, joten kiitos, Aino!