maanantai 25. elokuuta 2014

Kaupunki on taidetta

Tarvitaan näkökulmaa. Kykyä katsoa asioita eri vinkkelistä kuin yleensä. Heittäytymistä. Lapsen mieltä ja innostusta kokeilla kaikkea uutta. Lähiympäristöstä voi löytää uskomattoman kiinnostavia paikkoja ja asioita. Yksinkertaisillakin välineillä saa älyttömän hienoa jälkeä aikaan, ja itselle aivan tavallinen taito voi toisen silmissä olla taidetta.

Osa varmaan jo otsikosta arvasikin, mistä tässä postauksessa on kyse. Taiteiden yö valtasi Helsingin jälleen kerran viime torstain ja perjantain välisenä yönä. Laiskojen unikekojen Ahkerien lukiolaisten onneksi moni ohjelmanumero alkoi jo torstaina iltapäivällä, joten koko yötä ei tarvinnut taiteen vuoksi uhrata. Oli pakko katsastaa taiteiden yön tarjonta tänäkin vuonna, vaikka perjantaina joutuikin nousemaan epäinhimillisen aikaisin kouluun. Viime vuonna kierreltiin kavereiden kanssa lähinnä katsomassa kaikkea, nyt porukka oli vähän eri, ja teemana osallistuminen. Senaatintorille nousseita kolmea pahvirakennusta me oltiin rakentamassa jo lähes alusta asti. Välillä kierrettiin ympäri kaupunki muita tapahtumia etsimässä ja sitten taas takaisin rakentamaan. Kelatkaa tätä: pahvilaatikoista nousi kolme upeaa, kymmeniä metriä korkeaa rakennusta yhteistyön ja hyvän organisoinnin ansiosta. Guggenheimin ja lastensairaalan (jonnka näette alla olevassa kuvassa) pahviversiot ainakin olivat nähtävillä. Kolmatta rakennusta en kuollaksenikaan muista, mutta hieno sekin joka tapauksessa oli. Paras kuitenkin oli vielä edessä. Kymmenen tienoilla kaikki kolme rakennusta romautettiin maahan, minkä jälkeen innokkaat lapset – eli mun lisäks aika älyttömän moni muukin täysi-ikäinen – pääsivät pomppimaan pahviraunioihin, lyttäämään pahveja ja yleisesti riehumaan. Oli hauska nähdä viisikymppisten herrasmiestenkin heittävän arvokkuuteensa nurkkaan pahvilaatikoiden vuoksi. Noissa kasoissa hyppivät ihan kaikki!

Taiteiden yö on musta hyvä muistutus siitä, miten oma lähiympäristö on oikeesti täynnä kokeilemisen arvoisia asioita. Tutkitaan maailmaa avoimin silmin jooko. Pahvirakennusten tekoon tarvittiin jo vähän enemmän kaikkea, mutta kaduilla törmäsi toinen toistaan hienompiin taideteoksiin ja taitaviin ihmisiin. Polkupyörillä temppuili liuta nuoria, joita oli pakko pysähtyä katsomaan. Nää jätkät käsitteli pyöritään loistavasti. Polkupyörä nyt on lähes jokaisella. Tai jos ei pyörää niin jokin muu väline, jolla toteuttaa omaa luovuuttaan. Mulla ne välineet on kynä, muistikirja ja tää blogi. Omaa luovuutta kannattaa vaalia. Siitä voi, jos niin haluat, olla iloa monille ihmisille. Niinkuin näiden pyöräjätkien temppuilusta oli.

tiistai 19. elokuuta 2014

Tunnelmia keskiaikamarkkinoilta

Annetaan tällä kertaa kuvien puhua puolestaan, en itse paljoa selitä. Mulla oli kamala ongelma valita kuvia tähän postaukseen, loppupaikasta kilpaili 34 kuvaa, ja lopulliseen postaukseenkin niitä taisi tulla 15 kappaletta, jos oikein laskin. Hui.

Rakastan keskiaikamarkkinoiden tunnelmaa. Tykkään historiasta, joten historiallisen ajanjakson ympärille rakentuvat markkinat ovat jotain ihan täydellistä. Huomasin vissiin torstaina, että keskiaikamarkkinat todella ovat tulevana (nyt jo menneenä) viikonloppuna. Tuli pienoinen kiire, mut kyllä meitä silti kuusi kaverusta tuolla markkinoilla hengaili. Mä sain kaverilta mekon lainaan, olin melkein true keskiaikalainen. Päästiin seuraamaan tykkiammuntaa, viikinkitaistelua, turnajaisia ja montaa muuta hauskaa tapahtumaa. Voin kertoa, että ruoka on tuolla ihan törkeen hyvää! Yksinkertaista, mutta sitäkin paremman makuista. Ja noita karkkiomenia oli pakko hankkia toinenkin. Haha ja oli pakko ikuistaa "Tykkää meistä Facebookissa" -kyltti, joka sopi keskiaikamarkkinoihin suunnilleen yhtä hyvin ku sulkakynä tietokoneeseen.

Nyt tän tytön on pakko mennä nukkumaan, postauksen teko venyi ainakin tunnin verran pidempään kuin oli tarkoitus. Mut mitä pienistä ku pitää sienistä, vai miten se meni?

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Astetta kivempi kouluvihko

Haha oon varmaan auttamattomasti myöhässä tän kouludiyni kans. Mut en mä tätä aiemmin olis blogiin voinut edes laittaa, koska ideakin tuli vasta tänään. Mä oon tympääntynyt näihin tylsiin ja tavallisiin sinisiin ruutuvihkoihin. Ei mitään persoonaa. Satuin löytämään laatikon pohjalta kivat värit, otin kuvan boxin reunassa lukevasta nimestäkin siltä varalta, että jotakuta sattuu kiinnostamaan. Olin just tuskaillut tylsiä vihkoja, joten värien löytyessä sain idean. Mä en osaa kauheasti suunnitella asioita etukäteen, joten aloitin vain suorilta maalaamaan ja ideoin matkan varrella, että mitäs sitten seuraavaksi.

Tee näin: Aluksi ota tappotylsä vihko, kivoja värejä (tarvitset yhteensä kolmea eri väriä), sivellin ja alusta. Vettä ja paperiakin on hyvä varata lähelle. Itse käytin näitä kuvissa näkyviä värejä, tai oikeammin kolmea niistä. Sinistä, tumman sinivihreää (en tajua miten en saanut siitä kunnollista kuvaa, se näyttää ihan harmaalta kuvissa, vaikka oikee väri on tosi nätti!) ja kirkkasta vaaleanvihreää. Vesiväritkin käyvät tähän, mutta ota huomioon, että ne peittävät paljon huonommin. Maalaa vihko keskiosasta ylöspäin yhdellä värillä ja keskiosasta alaspäin toisella värillä. Sekoita rajaa hieman, ettei siitä tule jyrkkä viiva.

Odotaessasi pohjan kuivumista etsi koristeluvälineitä. Pihalta löytyvät kasvit ovat loistavia, itse käytin ruusun lehtiä (ei terälehtiä, vaan kunnon lehtiä) ja päivänkakkaraa. Levitä väriä valitsemiisi koristeisiin, ja painele kuvioita kuivuneen vihon pintaan.

Nyt joudut taas odottamaan. Väritä koristeluun käyttämälläsi värillä pala tavallista valkoista paperia, revi siitä sopivan kokoinen pala ja odota vielä vähän lisää. Kun pala on kuivunut, kirjoita siihen tussilla oppiaineen nimi ja oma nimesi.

Kun vihkokin on varmasti kuiva, liimaa paperilappu paikoilleen, ja uusi, upea vihkosi on valmis!

torstai 7. elokuuta 2014

Kampausvinkki: Lettikruunu

Koulut alkavat pian, ja sen kunniaksi mä päätin jakaa teille kampausohjeen. Osa teistä on varmaan nähnyt tän jo instagramissa, mutta nyt saatte ohjeenkin sen tekoon. Mä oon normaalisti ihan älyttömän laiska tekemään kampauksia, vaikka pitkille hiuksille varmasti löytyisi ties kuinka paljon erilaisia ohjeita. Mut mä en vaan jaksa - enkä ehdi. Mun kouluaamut näyttää tältä: herääminen, suihku, äkkiä vaatteet päälle, aamupala käteen ja rakettijuoksu bussipysäkille, jolle yleensä ehdin just samaan aikaan bussin kans. Yleensä ne kuskit on onneks kilttejä ja pysähtyy, kun näkee pienen punaisen ihmisen läähtäävän kohti pysäkkiä. 

Anyways, kampauksiin mulla ei todellakaan yleensä ole aikaa, poikkeuksena tää. Mä sanon sitä lettikruunuks, koska se kehystää kasvoja vähän samaan tapaan kuin kruunukin. Mut helpompaa, yksinkertaisempaa ja nopeampaa kampausta saa hakea! Tän takia se sopii hyvin back to school -kampaukseksi, koska sen kanssa tuskailu ei ainakaan aiheuta koulusta myöhästymistä tai muuta turhaa.

Näin sen teet: Harjaa hiukset ja heitä kaikki toiselle puolelle päätä. Mä heitin kaikki hiukset vasemmalle puolelle. Aloita letittäminen "kaljun" (mun tapauksessa oikea puoli) puolen korvan yläpuolelta ja letitä se pään yli kohti toista korvaa. Ota hiuksia mukaan pääasiassa kasvojen puolelta, mutta voit ottaa muutaman hiustupon myös toiselta puolelta, jolloin letti pysyy paremmin paikoillaan. Pidä huoli, että kasvojen puolelta kaikki hiukset päätyvät lettiin. Kun olet päässyt mielestäsi tarpeeksi pitkälle, voit letittää letin loppuun ilman, että otat enää uusia hiuksia mukaan. Kiinnitä ponnarilla. Lakkaa suihkauttamalla saat kestävämmän lopputuloksen, mutta itsellä ainakin kampaus pysyy hyvin ilman mitään ylimääräistäkin.

perjantai 1. elokuuta 2014

Be yourself, but be your best self

Tällä hetkellä jokaista käsketään olemaan oma itsensä. Osataan arvostaa sitä, että maailma on täynnä erilaisia ihmisiä. Yksi on sosiaalinen, toinen taas viihtyy yksin. Yksi on todella lahjakas laulamaan ja toinen on hyvä vähän kaikessa. Jokainen on aivan omanlaisensa yksilö niin sisältä kuin ulkokuoreltaankin, ja sitä pitää vaalia. Niin nuortenlehdet, kuin psykologitkin sanovat, että muiden odotuksiin ei ole terveellistä mukautua liiaksi. Pitäisi vain olla oma itsensä, juuri sellainen kuin on.

Olen tavallaan samaa mieltä. Maailma olisi tappavan tylsä paikka, mikäli kaikki olisivat toistensa klooneja. Kun uskaltaa olla oma itsensä, saa ympärilleen samanhenkisiä ihmisiä, ei tarvitse esittää mitään ja elämänlaatu ainakin omien kokemusteni perusteella paranee. Fiilis on parempi, kun saa olla oma itsensä. Tästä ei kuitenkaan saa tulla tekosyytä huonolle käytökselle ja itsensä kehittämättömyydelle. Jokaisessa on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Kuten otsikkokin sanoo; ole oma itsesi, mutta ole paras itsesi. Tai paremmalla suomella ehkä "Ole paras versio itsestäsi". Oma itsensä siis saa ja pitää olla, mutta samalla tuoda esiin ne parhaat puolet. Huono käytös on huonoa käytöstä, vaikka sen perustelisikin sillä, että "olin vain oma itseni".

Ollaan kaikki parhaita versioita itsestämme, jooko. Mitään ei tarvitse esittää, saa suhtautua asioihin omana itsenään ja näyttää juuri siltä kuin näyttää. Tuoden kuitenkin samalla esiin ne hyvät puolet ja olemalla ystävällinen muille. Aina voi parantaa, vaikka oma itsensä olisikin.