keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Rakkaudesta ruokaan

Mä rakastan ruokaa. Melkeinpä vielä enemmän mä rakastan ruoan laittamissa yhdessä ystävien kanssa. Hyvää seuraa ja mahan täydeltä herkullista ruokaa -> täydellisyys. Miten musta tuntuu, että oon kertonut tän aika usein ennenkin?

Joka tapauksessa, vähän ennen koeviikkoa kokattiin jälleen kerran superhyvä ateria kaverin kanssa. On ollut hirmuisesti kiireitä ja ehdin kertoa siitä vasta nyt. Silloin oli harvinaisen tylsä ja masentava päivä, ja mikäpä olisikaan parempaa lääkettä kuin kokkaaminen? Suunnattiin suoraan kauppaan ja tajuttiin vasta hyllyjen välissä ajatella, että mitä ihmettä me oikeastaan aiotaan syödä. Pikainen googlailu tuotti tulosta: parsarisotto kuulosti hyvältä. Ja hyvää se olikin, kuten myöhemmin totesimme. Kello oli jo kohtalaisen paljon, joten kalan ostimme kalatiskiltä valmiiksi kypsennettynä. Risotossa, alkupaloiksi tulleissa täytetyissä croissanteissa ja jälkiruokarahkassa oli ihan tarpeeksi tekemistä arki-illalle. Jos ette ole aiemmin kokeilleet mangon ja vadelmien yhdistelmää, niin suosittelen testaamaan! Mangovadelmarahka vei kielen mennessään. 


Ruoka pelastaa synkimmänkin päivän. Ihan oikeesti. Ei toki pelkkä ruoka -> kaupan valmisruoat eivät kauaa mieltä lämmitä. Jos sen sijaan käyttää kunnolla aikaa laittaakseen jotakin hyvää ruokaa, ei edes ehdi ajatella mitään ikävää. Aivojen tyhjentämisen päätteeksi voikin sitten nauttia omista tuotoksistaan.

tiistai 18. marraskuuta 2014

10 syytä olla iloinen juuri nyt


Oletko onnellinen? Tämän marraskuisen harmauden keskeltä tekisi varmaan mieli vastata "en". Koulua on ehtinyt jatkua juuri niin pitkään, että sen ajattelukin jo tympii. Syksyn loisteliaat värit ovat poissa, mutta lumi viipyilee vielä jossakin kaukana täältä. On vain harmaata ja sateista, kylmää ja märkää. Mun vastaus kysymykseen on silti kyllä, olen onnellinen. 

Onnellisuuden ylläpitämisen salaisuus on yksinkertainen: iloitse pienistä asioista. Suuret tapahtumat lisäävät toki onnellisuutta, mutta onnea voi olla myös valmiiksi keitetty aamutee tai tuttavalta saatu kehu. Jos keskittyy haikailemaan suuruuksia, elämän pienet ilot jäävät helposti huomaamatta. Ne ovat kuitenkin avaintekijä aidon elämänilon löytämiseen. Siksi haastankin teidät kaikki listaamaan 10 syytä olla iloinen juuri nyt. Voit tehdä haasteen mielessäsi, kommenttiboksiin, tai vaikka ystävän kanssa. Jos joku innostuu postaamaan omat 10 syytään blogiinsa, niin heitä ihmeessä postauksen linkki kommentteihin!

Mun 10 syytä olla iloinen juuri nyt
1. Kiltti bussikuski odotti mua aamulla, kun juoksin taas vaihteeksi myöhässä bussiin.
2. Kuoroharkoissa onnistuin pysymään omassa stemmassani jo melko hyvin.
3. Olen tutustunut kahteen kaveriin viime aikoina paljon paremmin.
4. Suloiset serkkulapset ovat meillä kylässä koko alkuviikon.
5. Pääsin vihdoin maalaamaan mun diplomityötä.
6. Koeviikko koittaa kohta ja tuo tullessaan neljä vapaapäivää.
7. Mut kutsuttiin hetki sitten syömään italialaista ruokaa lähiviikkojen aikana.
8. Oon kerrankin ajoissa joululahjojen kanssa.
9. Saatan tänään jopa ehtiä ajoissa nukkumaan.
10. Mun hiukset on kasvaneet! Leikkasin niistä pitkän pätkän pois kesällä ja oon katunut siitä asti.

Pieni vaivannäkö kannattaa. Mullakin meni tovi jos toinenkin näiden kymmenen kohdan keksimiseen, mutta olo on heti paljon iloisempi. En muistanutkaan, että mulla on näin paljon iloittavaa. Toivottavasti te huomaatte listaa tehdessänne saman kuin mä. Onnellisempaa elämää tän harmauden keskelle!


perjantai 14. marraskuuta 2014

Kiirettä myytävänä, kuka haluaa ostaa?


Tiedättekö sen tunteen, kun on ihan hirveä kasa tekemistä ja lisää vaan tulee, ennen kuin edellisiäkään on ehtinyt hoitaa alta pois? Kavereitakin haluaisi nähdä, mutta aika on ihan kortilla ja kouluhommia saa väkertää myöhään yöhön. Eikä silti aina tule valmista.

Viimeiset pari viikkoa mulla on ollut ihan kauhea kiire koko ajan ja tulee varmasti olemaan ainakin tän kuun loppuun asti. Ei sillä, mä tykkään siitä että on välillä vähän enemmän tekemistä. Kunhan vain saa levätäkin välillä! Mä luulin, että tästä jaksosta tulisi helppo - vain neljä kurssia. Mutta mitä vielä, kuvisdiplomin takia asun koulussa vielä pitkään sen jälkeen, kun muuten olisin jo päässyt kotiin. Lisäksi oon kerhotäteillyt, kirjoitellut kaikennäköisiä esseitä ja Yöstoorissa kirjoitettu tarinakin pitäisi palauttaa …ylihuomenna! 

Kiirettä siis piisaa. Ja mitä teen mä näiden kaikkien kiireiden kanssa? Meen kaverille yöksi! Välillä pitää ottaa ihan rennosti ja olla ajattelematta tekemättömiä hommia. Tietenkin kaikki pitää jossakin vaiheessa tehdä, mutta jatkuvalla paahtamisella uuvuttaa vain itsensä eikä saa tehtyä mitään kunnolla. Kun pitää taukoa, jaksaa taas hetken päästä ahkeroida. 

Mä pidin muutama päivä sitten ihan minitauon kouluhommien välissä ja kävin ulkona kuvaamassa. Makrokuvaus jotenkin tyynnyttää mieltä samaan tapaan kuin musiikki tai hyvän kirjan lukeminen. Teen juominen on myös hyvä vaihtoehto, kun tarvitsee pienen hiljentymishetken.

Miten te rauhoitutte kiireiden keskellä?

lauantai 8. marraskuuta 2014

Avokadopasta

Mä olin aluksi tosi epäileväinen tän ruoan suhteen. Avokado pelkiltään ei oo hyvää. Jostain syystä silti halusin kokeilla tätä ja hyvä niin, avokadopasta nimittäin on superhyvää!

A v o k a d o p a s t a
Tarvitset
1 sipuli
1 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
3 avokadoa
2 rkl sitruunamehua
1 prk (150 g) ranskankermaa
ripaus suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

Tee näin
1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota ne öljyssä.
2. Halkaise avokadot, poista kuori ne ja poista kivet. Paloittele kahden avokadon hedelmäliha.
3. Murskaa jäljelle jäänyt avokado kulhossa ja sekoita joukkoon ranskankerma. Lisää sipuleiden joukkoon.
4. Pirskottele sitruunamehu avokadopalojen päälle.
5. Kuumenna kastike ja lisää siihen avokadopalat. Mausta.

Tää olisi ehkä tyylikkäämpää syödä spagetin kanssa. Meillä ei kuitenkaan ollut sitä kaapissa, joten tyydyin makaroneihin. Maku on kuitenkin sama.
Kastiketta tulee noin neljä annosta, joten makaroneja/spagettia kannattaa keittää noin 250g.

lauantai 1. marraskuuta 2014

November

Winter is coming, kuten Starkin suvun motto kuuluu (enhän mä oo ainoa joka on lukenut Tulen ja jään laulua?). Vielä on kohtalaisen syksyiset säät, ainakin päivisin. Aamulla maata peittää kuura. Oli lämpötila mikä tahansa, marraskuun alku enteilee väistämättä tulevaa talvea. Kellotkin on käännetty talviaikaan jokin aika sitten. Pikkuhiljaa täytynee siis siirtää katse talveen.

Joku teistä on ehkä huomannutkin, että mä rakastan syksyä. Syksyn värit - ja kaikki muukin syksyyn liittyvä - kolahtaa muhun vaan niin täysillä. Tämä ei silti tarkoita, etten tykkäisi muistakin vuodenajoista. Talvi on ihan mahtavaa aikaa, eikä vähiten joulun takia. Jouluihminen ilmoittautuu täällä! Marraskuun puoliväliin asti tuolla sivupalkissa keikkuu kysely: Haluatteko te, että mä järkkään blogiin joulukalenterin? Äänestäkää ihmeessä, teidän mielipide nimittäin ratkaisee! Muutoin lupaan olla vielä marraskuun ajan hiljaa joulusta.

Takaisin asiaan siis. Mitä teidän marraskuuhun kuuluu? Mä aion käpertyä sisälle lukemaan kirjoja. Viime aikoina siihen on ollut liian vähän aikaa. Toisaalta aion myös työstää mun diplomitöitä hiki hatussa, joulukuun alkuun mennessä pitäisi ainakin kuvisdiplomin olla valmis. Marraskuusta on tulossa hirmu kiireinen. Kaikki mahdollinen, mihin ikinä olenkaan lupautunut, tapahtuu tässä kuussa. Mutta ei se mitään, pieni kiire on välillä ihan hyvästä, ja mä tykkään tehdä asiat sykäyksittäin. Tasapaksu elämä ei ole mua varten. Mieluummin mä elän välillä todella kiireistä elämää, jonka vastapainoksi voin taas välillä ottaa täysin rennosti. 

See you later!