tiistai 30. joulukuuta 2014

Paluu menneeseen vuoteen #2



Heinäkuussa vietin aikaa kaverin ehkä maailman söpöimmällä mökillä. Kiertelin Suomea ja näin hirmeän karmean paljon kavereita. Kummipoikaakin tapasin pitkästä aikaa. Tää kuukaus oli täynnä rentoilua ja sosiaalisuutta! 

Elokuussa käytiin vielä viimeiset kerrat uimassa ja vietettiin viimeiset vapaahetket ennen koulujen alkua. Keskiaikamarkkinat kuuluivat puolipakollisiin menoihin, ja taiteiden yökin piti käydä katsastamassa. Fiilis meni vuoristoratana hauskanpidosta harmaaseen syysmasikseen ja takaisin.


Syyskuussa pääsin paatteilemaan parin kaverin ja täti-ihmisen kanssa. Kierreltiin rannikkoa ja pysähdyttiin saareen syömään eväitä. Lopuilla berliininmunkeilla ruokittiin muita matkaajia, kun omiin vatsoihin ei enää mahtunut muruakaan. 

Lokakuussa olin ihan puhkipoikki kuluneesta syksystä. Matkasin syyslomalla porukoiden luo rentoutumaan. Maaseudun rauhassa on hyvätkin puolensa, vaikka yleensä tarvitsen enemmän ihmisiä ympärilleni. Loman lopussa olin jo tarpeeksi levännyt osallistuakseni Yöstooriin. Tekstiä ei syntynyt kovinkaan paljoa, mutta hauskaa oli senkin edestä! Syyslomalla kenties todella oli jotain piristävää vaikutusta, sillä Yöstoorin lisäksi kävin Linnanmäen valokarnevaaleissa ja eksyinpä vielä Hullun Hatuntekijän teekutsuillekin.



Marraskuussa olin aivan uskomattoman väsynyt. Asuin koululla lähes aamusta iltaan kuvataiteen lukiodiplomin ja muiden hommien vuoksi. Kaikesta kiireestä huolimatta ehdin myös maalaamaan erään toisen lukion näytelmän lavasteita, kerhotäteilemään ja lukemaan ylppäreihin. Kerrankin aloitin jonkun kouluun liittyvän jutun ajoissa, hyvä mä.

Joulukuussa viilistelin vauhdilla lähestyvää joulua. Mä kuvittelin käyväni vaan kurkkaamassa koulun kuoron harjoituksia, mutta löysinkin pian itseni esiintymästä kuoron kanssa itsenäisyysjuhlasta. Mä olin luullut kuoroilua paljon tylsemmäksi, mutta voi miten väärässä olin. Lomalle päästyäni nautin lumesta, jota täällä pohjoisemmassa on paljon pääkaupunkiseutua enemmän. 



Yllätyin iloisesti huomatessani, miten monta  vuoden kohokohtaa on päätynyt lähes reaaliajassa tähän blogiin. Lisäilin linkit niistä kertoviin postauksiin, jos teitä kiinnostaa lukea tapahtumista enemmänkin. Ja tämähän tosiaan oli muistelu part 2, ykkösosan pääset lukemaan tästä.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Paluu menneeseen vuoteen #1

 Vuoteen 2014 mahtuu valtavasti kaikkea. Tänä vuonna olen kiljunut riemusta ja itkenyt surusta. Olen
 aloittanut bloggaamisen ja ollut kavereiden kanssa ehkä enemmän kuin ikinä.

Tammikuussa juhlin vuoden vaihtumista ystävieni kanssa. Koko alkukuu oli yhtä juhlaa. Seikkailin kaverin luota toiselle ja pidin hauskaa aina koulujen alkuun asti ja vähän sen jälkeenkin.

Helmikuussa hengailin paljon ulkona. Kävin luistelemassa moneen otteeseen ja viihdyin myös pulkkamäessä. Ulkoilun paras kaveri on sosiaalisuus. Hiihtolomalla muutama kaveri tuli mun seuraksi korpeen ja vähän myöhemmin mökkeiltiin pienellä kaveriporukalla. Kävin myös ekaa kertaa avannossa - asia mitä en olisi ikinä uskonut tekeväni!

Maaliskuussa leivoin omenapizzaa. Hämmentävin makuelämys hetkeen! Kuvasin myös paljon, sillä koulun valokuvauskurssi pyörähti käyntiin.

Huhtikuussa keskityin - tai yritin keskittyä - kouluun. Aloitin lenkkeilyn pitkästä aikaa ja ihailin nousevia ja laskevia lentokoneita niin pitkään kun valoa riitti. Porukat tulivat käymään pääkaupunkiseudulla ja sain hengailla pitkästä aikaa perheeni kanssa. Kuun lopussa hukkasin vanhan puhelimeni bussiin. Sain sen takaisin, mutta vasta kun uusi oli jo ehditty tilata.



Toukokuussa käytiin isolla porukalla Virossa. Mun eka vironmatka, niin siistiä! Kierrettiin Tallinnan vanhaakaupunkia, käytiin syömässä ja kierreltiin lisää vanhaakaupunkia. Uskomattoman ihania rakennuksia, sinne pitää palata vielä joskus! Kuun puolivälissä tein päivän ajan vapaaehtoistyötä uskonnonkurssia varten. Kuka olisi uskonut, että ruoan jakaminen leipäjonossa on niin kivaa? Mielettömän ihania ihmisiä niin henkilökunnassa kuin asiakkaidenkin joukossa. Voitti koulussa istumisen 100-0. Tapahtumarikkaan kuukauden loppupuolella otettiin kaverin kanssa varaslähtö kesälomaan ja vietettiin aurinkoinen lauantaipäivä stadissa ihan lomafiiliksissä. Mä treenasin uutta longboardiani ja kaveri harjoitteli käyttämään omaansa väärä jalka edessä. Kuukauden kruunasi UMP-piknik, jossa tapasin mahtavia tyyppejä ja söin mahan täyteen retkieväitä.

Kesäkuussa olin mukana maalaamassa alikulkutunnelia. Ihan mahtava porukka ja aurinkoinen sää. Tunnelin valmistumisen jälkeen suuntasin porukoiden luokse loman viettoon. Tylsää korvessa ei ehtinyt tulla, sillä tutustuin kesäkuun aikana moneen mahtavaan ihmiseen. Ja mikä parasta, kesäkuussa sai alkunsa tämä blogi!


lauantai 27. joulukuuta 2014

Olipa kerran retki öinen

Aloillaan oleminen on ihan käsittämättömän vaikeeta. Rauhallinen oleskelu sisällä perheen kanssa sopii mulle korkeintaan pieninä annoksina. Eilen alkoi jo tympimään, vaikken kovin kauaa ole porukoiden luona ehtinyt edes olla. Tylsyyksissäni keksin kivan idean; joulupyhät ovat parasta aikaa lähteä yöretkelle!

Siskon kanssa pakattiin eväät mukaan ja lähdettiin matkaan. Kovin kauaksi taloista ei uskallettu mennä, täällä kuulemma liikkuu susia. Onneksi yksikään niistä ei eksynyt meidän retkipaikallemme. Oli ihanan tunnelmallista juoda kuumaa kaakaota kynttilöiden valossa keskellä öistä luontoa. Vilteillä vuoratussa pulkassa ei tullut kylmä, vaikka pakkasta varmasti oli ties kuinka paljon.

Vaikka sudet pysyivät poissa, yksi kuokkavieras kuitenkin eksyi paikalle. Naapuri tuli katsomaan, onko jokin hätänä, kun keskellä yötä istumme lumihangessa. Lähemmäs päästyään hän huomasi meidän vain iloisesti retkeilevän, ja toivotti hyvät yönjatkot. Älyttömän hyvä juttu, että tuli katsomaan, vaikka mitään hätää ei lopulta ollutkaan. Mediassa on ollut kauheasti puhetta siitä, miten kukaan ei auta harhailevaa vanhusta tai ojaan kaatunutta pikkulasta. Siksi oltiin siskon kanssa iloisia, että ainakin meidän naapurissa auttamishalua vielä on!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

tiistai 23. joulukuuta 2014

Näin valon

Näin tänään auringon! Se on piilotellut viikkokaudet, joten edellisestä näkemisestä onkin jo aikaa. Karkasin kesken jouluvalmistelujen pihalle. Oli pakko päästä nauttimaan auringon säteistä, jotka katosivat liian pian pois.

Meillä jouluvalmistelut lähenevät loppuaan. Talo on siisti ja puunattu lukuunottamatta keittiötä, jossa puoli perhettä hyörii kattiloiden ja laatikoiden kimpussa. Iskän tekemä perunalaatikko on ehkä maailman parasta, mä en tiedä miten pärjään jos joskus vietän joulua muualla kuin porukoiden luona. Kinkun kanssa sen sijaan kävi pieni moka; se muistettiin ottaa sulamaan vasta hetki sitten. Joudun varmaan heräämään keskellä yötä kinkunpaistoon, mutta mitäpä sitä ei tekisi jouluruokien vuoksi.

Miettikää, enää yksi yö jäljellä! Jouluaato on melkein täällä ja mä oon ihan täpinöissäni. Joululaulut ovat soineet aamusta asti ja veli kokosi kuusen hetki sitten. Aamulla koristellaan kuusi, käydään joulusaunassa ja syödään mahat niin täyteen ettei mitään rajaa. Sitä odotellessa!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Viime hetken joululahjavinkit

Jäikö joululahjojen hankkiminen ihan viime tinkaan? Ei hätää, vielä on aikaa. Kaupasta saa nopeasti haettua jotakin, mutta itse tehtyjäkin paketteja ehtii hyvin väsäämään.

1. Kaunis paketti
Vaikket ehtisi hankkia kuin pienen suklaalevyn, kääri se ainakin kauniiseen pakettiin. Nätisti paketoitu lahja viestii vaivannäöstä ja lämpimistä ajatuksista, vaikka sisältö ei kovin ihmeellinen olisikaan.

2. Lahjakortit
Jos pystyt pitämään jalot lupauksesi vielä joulun jälkeenkin, lahjakortit ovat ihan mahtava lahjaidea. Leikkele pahvista sopivan kokoisia paloja, koristele ne kauniisti ja kirjoita niihin, mitä lahjakortin saaja niistä saa. Voit luvata esimerkiksi hieronnan, aamupalan kokkauksen, lenkkeilyseuraa tai sisarukselle huoneen siivouksen siivouspäivänä (tämä ainakin ilahduttaa taatusti).

3. Purkillinen hyvää
Voit ostaa tai tehdä purkillisen verran jotakin hyvää. Yksi hyvä vaihtoehto on koota jonkin leivonnaisen kuivat aineet kauniisti purkkiin, ja liittää mukaan reseptin. Mitä sitten teetkin, koristele purkki kauniisti ja anna ystävälle. Mä annoin tänä vuonna yhdelle kaverilleni nutellapurkin, jonka kyljen koristelin pusheen-kuvilla.

4. Taideteos
Jos osaat piirtää tai maalata, käytä ihmeessä taitosi hyödyksi! Kaunis piirustus tai maalaus kehystettynä olisi ainakin mulle ihan loistava lahja (vink vink te mun taiteelliset kaverit).

5. Pikkuleivät
Keksit ovat nopeita leipoa, ja kauniissa paketissa niistä saa nopean ja helpon lahjan. Voit käyttää esimerkiksi täältä löytyviä ohjeita, tai jotain muuta hyväksi havaitsemaasi reseptiä. Jokin muukin herkku tekee varmasti kauppansa. Kaveri sai joskus vuosia sitten lahjaksi voileivän, oli taatusti ikimuistoinen joululahja! Kuulemma herkullisin voileipä, mitä oli hetkeen syönyt.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Kolme yötä jouluun on


Tutun joululaulun sanoja mukaillen, "kolme yötä jouluun on". En varmaankaan ole ainoa, joka odottaa jo ihan täpinöissään. Mun veli on tällä hetkellä hauskaa seurattavaa, se ei malta olla hetkeään paikoillaan ja vähän väliä puhe kääntyy jouluun. Ollapa itsekin vielä lapsi, silloin kaikki tuntui monin verroin jännittävämmältä! Vaikka mukavaa jännitystä joulussa on vielä nykyäänkin.

Mä oon kerrankin hoitanut joulujutut ajoissa alta pois. Kahta lukuunottamatta kaikki lahjat on hankittu. Kaksi viimeistä lahjaakin vain odottavat tekijäänsä, tiedän nimittäin jo, mitä aion tehdä. Mattimyöhästen ei kuitenkaan kannata potea huonoa omaatuntoa tekemättömien lahjojen vuoksi, mä ilahdutan teitä huomenna viime hetken lahjavinkeillä. Jouluna ei kuulu stressata lahjoja tai koristeita tai mitään muutakaan, vaan nauttia elämästä ja fiiliksestä ja kaikesta.

Huomenna on talvipäivänseisaus, eli vuoden lyhyin päivä. Tänäänkin aurinko vain pilkahti näkyvissä. Onnistuin ajoittamaan mun kävelylenkin päivän ainoaan valoisaan hetkeen, ja oli pakko ottaa muutama kuva maisemista. Vaikka väitänkin itseäni kaupunkilaiseksi, maalaismaisema vetoaa silti. Etenkin talvella, kun koskematon lumi peittää alleen pellot ja metsät. Minne vain katsookin, maisema on kuin suoraan joulukortista.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Lunta tulvillaan


Lunta! Mä en tiedä millainen sää etelässä on, mutta pohjoisemmassa Suomessa saa nauttia mahtavista hangista. Tykkään todellakin! Jos jotain jotain hyvää on joulussa keskellä korpea, niin ainakin lumi. Täällä sitä riitti viime vuonnakin, vaikka moni kaveri joutui juhlimaan mustaa joulua. 

Mä oon istunut koko päivän erilaisissa kulkuvälineissä. Vanhempien luokse voisi olla vähän vähemmänkin matkaa, mutta ainakin on hienoa päästä lopulta perille. Täällä mä aion hengailla loman ja oon jo valmistautunut riehumaan sisarusten kanssa lumessa. Valmistauduin niinkin hyvin, että jätin ulkohousut vahingossa kuormasta. Mutta saman kokoiselta siskolta varmaan voi lainata vaatteita (tää taitaa olla se piirre, mitä puolet tytöistä vihaa siskoissaan, eh).

Lainavaatteissa pysyy lämpimänä lumileikkien keskelläkin. Joka talvi sitä vain nuortuu pulkkamäkeen, eikä lumisodaltakaan voi välttyä. Kokosin pienen listan mun suosikkipuuhista ulkona silloin, kun on lunta.
Lumiukko on pakollinen joka talvelle. Se voi olla pieni tai iso, mutta joka vuosi olen tainnut sellaisen rakentaa. Jos lunta on enemmän, lumilinnan tekoon saa käytettyä monta tuntia. Mitä enemmän, sen hienompi on lopputulos. 
→ Jos lumilinnoja on kaksi, niiden välille voi kehittää lipunryöstön tyylisen lumisodan. Kuka saa valloitettua ja kenen linnan? Lumipallosta osuman saatuaan täytyy palata omaan linnaan, ennen kuin voi yrittää uudelleen. Viime talvena en ehtinyt sotimaan kertaakaan, mutta ehkä tänä talvena taas.
→ Jotta tasapaino olisi kunnossa, listassa seuraavana on rauhallinen kävelylenkki. Rakastan kaunista talvista maisemaa, etenkin aamut ovat uskomattoman kauniita. Mulla on tapana käydä jouluaattoaamuna yksin kävelyllä. Luonto on silloin kuin suoraan satukirjasta.
Pulkkamäkeen en ole ikinä liian vanha. Jotain vetoa siinä vain on, kun pääsee viilettämään mäkeä alas ja parhaassa tapauksessa pää edellä lumikinokseen. Ainakin muilla on hauskaa, kun yksi kömpii kinoksesta esiin yltä päältä lumessa.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Pisaroita


LUUKKU 19. Oon olemassa ja kaikkea. Tää päivä on ihan  mielettömän kiireinen, mulla on vain pieni hetki vapaata aikaa. Kohta alkaa kuoroharkat ja joulujuhla ja hui. Saatte myöhemmin kuulla lisää, tästä luukusta tuli vain pieni hengissäoloilmoitus viimekeväisillä kuvilla. Mut kattokaa nyt noita, yhtä hyvin olis voitu ottaa nyt. Itse asiassa lunta taisi keväällä olla enemmän kuin nyt. Mut ehkä jouluaattona on edes pieni lumikerros maassa - aina saa toivoa. Nyt lakkaan tuhlaamasta mun pientä vapaahetkeä, näkyillään taas huomenna.

torstai 18. joulukuuta 2014

Tulkoon joulu

 Ei oikeasti vielä, en mä oo yhtään valmis. Haluun olla perheen kanssa ja ehtiä nauttia tunnelmasta ennen h-hetkeä eli jouluaattoa. Mutta mun huone sentään on jo joulukunnossa, vai mitä sanotte? Kynttilöitä kaikki hyllynpäälliset täynnä. Hankin jopa tulitikut, jotta pääsen polttelemaan niitä vähän, ennen kuin matkustan porukoiden luokse joulunviettoon. Mun huone on harvoin noin siisti. Teen kaiken aina lattialla, joten yleensä vois luulla jonkun räjäyttelevän pommeja siellä. Minä se kuitenkin vain olen. Mutta joka tapauksessa, ihana nähdä oma huone välillä näinkin siistissä kunnossa. Pahoittelen kuvien hämäryyttä, mä rakastuin tohon tunnelmaan, enkä malttanut laittaa kattovaloa hetkeksikään päälle. 

Ootteko te jo ehtineet järjestää huoneenne joulukuntoon?

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Törmäsin mä kampaajaan

Viimeiset jouluostokset on tehty, jes! Juoksentelin lahjojen perässä ympäri Helsinkiä tänään, mutta Kampissa oli pakko pysähtyä. HairStore kampasi ilmaiseksi asiakkaiden hiuksiin kivoja kampauksia. Pakkohan mun oli mennä mukaan, koska olen itse aika tumpelo hiustenlaitossa. Tai laiska, en ole edes yrittänyt mitään lettikampausta vaikeampaa. Joka tapauksessa, oli ihan mahtavaa saada hiukset kerrankin hyvin. Vähän kyllä kävi sääliksi kampaajaa, joka oli ihan hukassa mun hiusten kanssa. Kiharrin ei meinannut riittää, eikä klipsut pysyä, sen verran paljon mulla kuulemma on hiuksia. Ehkä mä joudun hyväksymään sen tosiasian, että mulla on oikeesti pitkät hiukset. Lopputulos näytti silti kivalta, vai mitä sanotte? En päässyt kuvaamaan hiuksia ennen iltaa, joten selvästi myös kestävä kampaus kyseessä!

Illalla oli ihanan tunnelmallista. Sytytettiin kaverin kanssa muutama kynttilä ja aloitettiin paketointirumba. Työnjako oli melkein reilu: mä paketoin ja kaveri ojenteli pyydettäessä teippiä. Mutta ei se mitään, pääsen vielä Korvatunturille paketoimaan, kun vielä vähän treenaan. Siinä vaiheessa kaveri saa katsoa kateellisena vierestä, haha. Nyt on kuitenkin pakko häipyä nukkumaan, loppuviikosta on tulossa kamalan kiireinen!