maanantai 28. joulukuuta 2015

Let it snow, let it snow

Voiko olla kauniimpaa, kun kävelylenkki lumisessa maastossa? Jos vielä aurinko luo kultaista hehkuaan, on tunnelma täydellinen. Olen aina ollut vilukissa, palelen jopa heinäkuussa. Mutta rakastan kauneutta, ja lumikinosten aikaan ei ole väärää lämpötilaa, on vain vääränlaisia vaatteita. Siispä mä vuoraudun tuhannella vaatekerroksella ja suuntaan ulos nauttimaan upeista maisemista vuosi toisensa perään. 

Helsingin seudullekin on kuulemma viimein satanut lumi, mistä olen enemmän kuin iloinen. Suuntaan sinne piakkoin, ja mieluiten nautin lumimaisemista niin kauan kuin voin. Lontoossa oli viikko sitten liian kuuma jopa kesätakilla, joten en usko hankien olevan siellä kovin todennäköinen vaihtoehto. 

Täällä lumen ja metsien keskellä mulla on ollut ihanan rentouttava loma. Oon saanut nukkua, ja  joku muu on kokannut mulle ruoan ja silittänyt pyykit. Ei sillä, että nämä mitään kammottavia hommia olisivat, mutta vaihtelu virkistää. En mä silti ole malttanut pitää näppejäni kokonaan poissa keittiöstä. Keittelin muutama päivä sitten ihan mielettömän hyvää sipulikeittoa, ja eilisen nälän sammutin kermaisella tonnikalapastalla. Olen myös lukenut enemmän kuin pitkään aikaan. En tiedä, johtuuko se ylimääräisestä ajasta vai siitä yksinkertaisesta asiasta, että täällä kirjat ovat pääosin suomenkielisiä. Mun englanti menee koko ajan parempaan suuntaan, mutta äidinkieli sujuu silti luontevammin. Ja nopemmin, jos lukemista ajattelee. Mutta nyt jatkan kauniista maisemista nauttimista vielä sen aikaa, kun valoa riittää!

perjantai 25. joulukuuta 2015

Christmas Day


Pakkasukko taisi tietää, milloin meillä vietetään joulua: lumi nimittäin tuli päivää ennen aattoa ja suli tänään pois. Saatiin sentään siis valkoinen joulu, vaikka muuten ikkunan takana levittyykin harmaa maisema. Pakko myöntää, että kyllä se lumi vain kummasti nosti joulufiilistä! Siitäkin huolimatta, että viihdyin suurimman osan päivästä sisällä.

En edes muista. milloin aloitin mun ihan oman perinteen, mutta joka aatto olen käynyt lenkillä heti aamusta. En millään hikijuoksulla, vaan rauhallisella maisemakävelyllä. Maaseutu on niin tajuttoman kaunis lumivaipassa ja aattoaamun rauhassa. Aurinkokin näyttäytyi juhlapäivän kunniaksi luoden kaunista valoaan kaikkialle.

Joulussa tärkeintä on rentoutuminen, yhdessä oleminen ja nauttiminen. Näitä mäkin tein myös tänä jouluna. Olisi ollut huikeaa nähdä brittijoulu, mutta kyllä läheisten seura ja tutut perinteet tekevät sen oikean juhlan. Ulkoilin siskon kanssa, söin graavilohta ja katsoin pienten iloa, kun paketeista paljastui juuri niitä toivottuja asioita. Ja kyllä omaankin lahjasaaliiseen voi olla tyytyväinen: toivoin vain yhtä asiaa, ja sen myös sain. Uusin muumimuki on ehkä hienoin ikinä, ja sellainen seisoo tällä hetkellä pöydällä odottamassa käyttöä. Teepusseille tarkoitettua alustaa en ollut edes tajunnut tarvitsevani, ennen kuin sellainen kuoriutui esiin papereiden alta, ja karkkikepistä olen ehtinyt jo keitellä piparminttukaakaon. Seuraavaksi voisi aloitella uusinta kirjaa ja uppotua sen seikkailuihin loppuillaksi. 

Toivottavasti teilläkin on ollut kiva joulu! Nauttikaa sydämenne pohjasta näistä jäljellä olevista lomapäivistä.


perjantai 18. joulukuuta 2015

Cereal Killer Cafe

Mitä, jos kahvi ei olisikaan se kahvilan paras tarjottava? Englannissa moni paikka on ottanut teen ykkösjuomakseen, mikä on aivan luonnollista afternoon tean maassa. Kahvia on kuitenkin ainakin yleensä myös tarjolla. Mutta  entä jos kävelisitkin kahvilaan sisään ja valitsisit aamukavisi sijaan kulhollisen muroja yli sadasta eri vaihtoehdosta?



Murojen ympärillä pyöriviä kahviloita on Lontoossa jo kaksi. Paina mieleesi nimi: Cereal Killer Cafe. Toinen löytyy Brick Lanelta graffitien keskeltä ja toinen Camdenin ympäristöstä. Ainakin Brick Lanen murokahvilaa voisi luonnehtia pieneksi mutta sympaattiseksi. Seinät ovat täynnä erilaisia muropaketteja - vaihtoehtoja löytyy aina Star Wars -muroista Batmaneihin ja normaaleihin riisimuroihin. Valinnan vaikeus on melkoinen jo pelkkien murojen kanssa, mutta lisäksi pitäisi osata valita myös maito ja lisukkeet. Pitkällisen pohdinnan jälkeen mun lautaselle päätyi Frozenmuroja purkkamaidolla ja värikkäillä vaahtokarkeilla. Millan muroissa puolestaan uiskenteli kokonainen hippo! 



Kenelle murokahvilaa voisi suositella? Ainakin seikkailijalle, kokeilunhaluiselle ja ihmiselle joka haluaa nähdä Lontoosta muutakin kuin turistirysät. Hipstereillekin paikkaa täytyy suositella, ovathan molemmat kahvilat Lontoon hipsterialueilla. Kahviloiden ympäriltä löytyy katutaidetta ja vintagea, ja jos nälkä yllättää jälleen, on lähistöllä varmasti myös mitä herkullisinta ruokaa. Jos Big Ben jo tylsistyttää, kirjaa to do in London -listallesi tämä.

PS: Arvonnan voittivat Tanja, Matilda ja Marjukka, onnea heille!



sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Neljä kuukautta Englannissa



Täällä joku on jo ihan lomafiiliksissä! Lennot Suomeen lähestyy, eikä töitäkään enää ehdi olla ennen sitä. Edessä siis ihanan pitkä laiskottelurupeama, johon kuuluu muun muassa rakkaita ihmisiä, luminietoksia ja herkullista suomiruokaa. Joku saattaa ehkä pyöritellä silmiään suomiruoan herkullisuudelle, mutta asukaapa hetki Englannissa niin tiedätte mistä puhun. Ruoan laittaminen täällä on paljon iisimpi juttu kuin Suomessa, mutta henkilökohtaisesti tykkään siitä että ruoka ei säily ikuisuutta (= ruokaa ei ole pumpattu täyteen lisäaineita) ja muffinssitkin leivotaan itse eikä "lisää vain vesi" -tyyppisesti. Eikä mun hostperhe ole edes pahimmasta päästä, moni au pair -parka joutuu syömään vielä säilötympää ruokaa kuin mä. 

Ruokailun lisäksi olen alkanut huomaamaan muitakin vähemmän hyviä puolia täällä olossa. Kai se uutuudenviehätys on nyt enimmäkseen karissut, eikä katsele kaikkea enää ruusunpunaisten linssien läpi. Lontoo on edelleen huikea kaupunki ja Englanti upea maa - viihdyn täällä loistavasti. Mutta omasta kotimaastakin löytää koko ajan lisää hyviä puolia, kun vertaa täkäläiseen elämään. Esimerkiksi astiankuivauskaappi on aivan kuningaskeksintö. Miksi ihmeessä sitä ei ole täällä? Ja miksi kaikki pitää silittää alusvaatteista ja vauvan ruokalapuista alkaen? Ei tosin mun hostperheessä, kun kumpikaan vanhempi ei ole syntyperäinen britti. Oon silti kehittynyt huomattavasti nopeammaksi silittäjäksi, kuin mitä olin tänne tullessa. Sitä se Englanti teettää.



Viime viikkoina olen keskittynyt joulufiilistelyyn, mikä on Lontoossa tehty todella helpoksi. Joka paikassa on jouluvaloja, joulumusiikkia, jouluisia esityksiä ja tapahtumia. Monessa suuremmassa kaupassa on jopa oma osastonsa kaikelle joulutavaralle. Eilen keskustassa pyöriessä törmäsin joulupukkien suurkokoukseen: satoja joulupukkeja (vai tonttujako olivat?) kiipeili Trafalgal Squaren leijonien päällä ja nautti lähipubien antimista. Joululaulut raikuivat kaikkialla, ja nyt päässä soi ainoastaan "Jingle bells, jingle bells...".

Viime viikkoina on tapahtunut jotain muutakin mahtavaa: mun kynnys englannin puhumiseen on tehnyt romahduksen! Ja kun sanon rohmahtaa, ihan oikeasti myös tarkoitan sitä. Sanavarasto ei yhdessä yössä ehtinyt mihinkään laajeta, mutta joku on selvästi juottanut mulle rohkeusjuomaa tai jotain. Hostlasten kanssa juttu on luistanut rennosti jo jonkin aikaa, mutta enää ei jännitä edes hostisälle tai muille aikuisille ihmisille puhuminen. Ihana aloittaa joululoma näissä tunnelmissa, paluun jälkeen pääsee sitten keskittymään ihan vain taitojen parantamiseen ilman ylimääräistä jännitystä. 

Hirmu hyvää joulunodotusta teille kaikille, ja kertokaa jooko että Suomessa on lunta! Täällä nimittäin pärjää vielä paperinohuella kesätakilla ja alkaa jo vähän kaivata talvea...


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Festive Afternoon Tea



Perinteinen musta tee höyryää kupeissa ja clotted cream on hieman jo sulanut uunituoreiden skonssien päälle. Ovat muuten parhaita skonsseja, joita olen koskaan syönyt! Lautasen vieressä kimmeltää paukkukaramelli, joka on miltei liian kaunis avattavaksi. Ehkä vähän myöhemmin...

Afternoon tea on ollut mun to do -listalla jo pitkään, mutta vasta nyt sain sen toteutettua. Ja kuinka upealla tavalla! Rochesterissa sijaitseva Fleur de Thé on sisustettu todella kauniisti, ja ruoat ovat toinen toistaan herkullisempia. Kun vielä tarjoutui mahdollisuus sekä upeaan seuraan että jouluiseen versioon tavallisesta iltapäiväteestä, niin pakkohan sinne oli mennä. Juhlin siis tänä vuonna pikkujouluja afternoon tean merkeissä. 



Alkuun saimme maistella ihania kolmioleipiä, joiden välissä oli muun muassa karpalohilloa ja vuohenjuustoa. Koristeena olleet rucolat ja tomaatitkin päätyivät parempiin suihin kuin huomaamatta. Pääsin myös osallistumaan hauskaan tietokilpailuun, jonka  Milla oli mun pään menoksi kehitellyt. Tekisi mieli riemuita voitosta, mutta yhden hengen kilpailussa se ei ehkä ole kovin suuri saavutus. Jossakin vaiheessa skonssit löysivät tiensä pöytään, ja niiden jälkeen tuli mikäpä muu kuin mince pie - perinteinen englantilainen joululeivonnainen. Niitä myydään joka kahvilassa, mutta täytyy sanoa että täällä myös mince pie maistuu paremmalta kuin muualla. Pitäisi ehkä mennä hetkeksi Fleur de Thén henkilökunnalle oppiin, niin osaisi itsekin leipoa kaikki parhaat enkkuherkut.

En ole pitkään aikaan viettänyt yhtä hauskaa ja rentouttavaa iltaa. Herkullinen iltapäivätee venähti yllättävän pitkäksi, ja sen jälkeen kävimme vielä katsastamassa paikallisten joulumarkkinoiden tunnelmaa. Kaiken kiertelyn lomassa ehti jutella niitä näitä ja hankkia muutaman joululahjankin. Taas se huomattiin, ettei mukavaan iltaan tarvita kuin hyvää seuraa ja ruokaa. Ja ehkä vähän teetäkin. 


maanantai 7. joulukuuta 2015

Korttiarvonta



Korttien lähettäminen ja saaminen on ehkä maailman parasta. Oon lähetellyt jokaiselta reissulta useampiakin kortteja, ja nyt joulun alla vielä enemmän. Kaupat ovat täynnä toinen toistaan ihanampia joulukortteja, ja jokaiselle löytyy omansa. Jos haluat muistaa koiraasi tai veljen tyttökaveria, niin Lontoon korttikaupoista löytyy valmiita tervehdyksiä myös heille! 

Veljen tyttökaveria mulla ei ole, mutta ihania lukijoita sen sijaan on. Blogikortteja kaupoista ei (vielä) löydy, mutta bongasin kokonaisen rasiallisen ihanan englantilaisia kortteja. Kuvissa olevat talot ovat juuri sellaisia, joihin voi törmätä englantilaisessa pikkukaupungissa. Näillä korteilla ajattelin ilahduttaa teitä blogin lukijoita - ja muitakin jotka tämän postauksen sattuvat lukemaan. Jouluisen tervehdyksen lähettäminen piristää niin omaa kuin saajankin mieltä. 

Kaikki mitä sun tarvitsee tehdä, on pistää kommentteihin toimiva sähköpostiosoite, ja se haluaisitko mieluummin vasemman vai oikean puoleisen kortin. Anonyymien toivoisin laittavan myös jonkin nimimerkin. Voit osallistua, olit blogin lukija tai et. Osallistumisaikaa on 11.12 asti, jonka jälkeen arvon kolme vastaanottajaa korteille. 


torstai 3. joulukuuta 2015

Lumiukkojuoma

Taivas alkaa vasta vaaleta, kun istun jo keittiössä höyryävän kaakaokupin kanssa. Suussa tuntuu häivähdys minttua, ja juoman valkoinen väri tuo mieleen lumikinokset. Lontoon säässä pärjää vielä kesätakilla, joten oikeasta lumesta tuskin on toivoakaan. Lumiukkojuoma toimii lääkkeenä niin lumi-ikävään kuin joulunodotukseenkin. Enää muutama viikko jouluun!





Tarvitset:
120 g valkosuklaata
½ dl valkoisia minttukarkkeja
5 dl maitoa
+ valkoisia minivaahtokarkkeja

Tee näin: 
1. Paloittele suklaa kattilaan ja lisää minttukarkit. Voit halutessasi myös murskata karkit, jolloin ne liukenevat nopeammin. Kaada kattilaan myös maito.

2. Kuumenna juomaa koko ajan sekoittaen siihen saakka että se hieman kiehahtaa. Sammuta levy.

3. Kaada valkoinen juoma kuppeihin ja lisää päälle kerros valkoisia vaahtokarkkeja. Nauti.

Tästä ohjeesta lumiukkojuomaa riittää noin neljälle ihmiselle. Minttukarkkeja kannattaa annostella vähän oman maun mukaan. Mulle sopiva oli puoli desiä, mutta jonku voi tykätä vähän miedommasta tai voimakkaammasta juomasta. Ja sitten ei muuta kuin nauttimaan lähestyvästä joulusta. 

tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukuun ensimmäinen

Mä olen yrittänyt olla hössöttämättä kauheasti joulusta vielä marraskuussa, mutta nyt sen voi hyvillä mielin tehdä. Jouluun on enää 23 yötä, ja mun joululomaan vielä paljon vähemmän. Marraskuu on jotenkin niin harmaa, mutta heti joulukuussa muistaa taas kaikki kivat asiat. Kai se on se lähestyvä joulu, joka hymyn saa korviin. Kokosin alle pienen listan asioista, jotka on ihania just nyt.



Joululoma. Odotan sitä aivan täpinöissäni, vaikka samalla oonkin vähän kauhuissani ajan kulumisesta. Nytkö mun au pair vuosi on jo puolivälissä? Mutta voiko olla parempaa kuin joululoma rakkaiden ihmisten seurassa ja toivottavasti vielä lumenkin keskellä. Lontooseen tuskin sataa lunta ennen maaliskuuta, jos silloinkaan. Kuljen edelleen kesätakilla täällä, joten paluu Suomeen voi olla pienoinen järkytys jo pakkastenkin osalta. Odotan silti enemmän kuin innoissani!

Kaakao erilaisella twistillä. Teki mieli kaakaota, muttei kuitenkaan sitä samaa vanhaa. Siispä keittelin vähän normaalista poikkeavan kaakaon, joka upposi täydellisesti niin muhun kuin hostlapsiinkin. Tulette saamaan reseptiä vielä lähiaikoina! 

Kaupan itsepalvelukassa. Ei muuten, mutta ehkä maailman paras keino käyttää kaikki yksi- ja kaksipenniset! Sinne vaan kolikkoluukusta sisään. Aika kauan niillä maksaminen kestää, mutta mitäpä sitä ei tekisi siistimmän rahapussin eteen. 

Ihanan lokoisa päivä. En ole tänään tehnyt kauppareissua lukuunottamatta yhtään mitään. Välillä on hyvä viettää aikaa vain kotona, laittaa ehkä vähän ruokaa ja leikkiä hostlasten kanssa. Illalla mieli kiittää ihanan rentoutuneella fiiliksellä.

The Simple Things -lehti. Mun uusin rakkaus on tässä. Ruokaa, uusia ideoita ja kiinnostavia ihmisiä. Paras lehti, jonka olen ikinä lukenut! Ostin kokeilumielessä marraskuun numeron, ja huomasin löytäneeni jotain täydellistä. Tämän kuun numero on nyt tuossa vieressä odottamassa lukemista. Keväällä pitää enää vain selvittää, pystyykö kyseistä lehteä tilaamaan Suomeen (peukut pystyyn).

Mikä teidän päivässä on ollut parasta?

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Joulukalenteri


Ajattelin tänä vuonna toteuttaa joulukalenterin vähän eri tyylillä. Halusin luukkuihin yhtenäisen teeman, mutta tuntui typerältä ahtaa blogia täyteen pelkästään tätä teemaa - joulukuussa kun tekisi mieli postata kaikesta muustakin hauskasta, liittyivät ne postaukset jouluun tai eivät. Kalenterin halusin kuitenkin teille väkertää, sillä luukkujen suunnittelu on ihan loistavaa ajanvietettä joulua odotellessa. Siispä revontulipalon joulukalenteri löytyy tänä vuonna instagramista! Pääset sinne KLIKKAAMALLA TÄTÄ.

Miten tämä juttu siis toimii? Joka päivä ilmestyy uusi kalenteriluukku, aivan kuten muissakin joulukalentereissa. Tämä luukkuja yhdistävä teema, josta jo aiemmin puhuin, on tekeminen. Jokaisesta luukusta ilmaantuu jokin joulufiilistä nostattava tekemisidea, jonka voi toteuttaa samana päivänä tai vaikka seuraavalla viikolla. Innokas joulufani voi toteuttaa jokaisen luukun, vähän maltillisempi taas valikoi parhaat päältä. Liittymällä joulukalenterin seuraajaksi saat jokaisen luukun suoraan uutisvirtaasi, mutta jos sinulla ei ole instatiliä, pääset seuraamaan kalenteria tuossa sivupalkissa olevan linkin kautta. Kuvat näkyvät kaikille, vaikkei itse instagramissa olisikaan.

Hyvää kohta alkavaa joulukuuta ja joulunodotusta! Kertokaa ihmeessä, jos tekin aiotte toteuttaa jonkinlaisen joulukalenterin johonkin päin somea. Erityisesti blogijoulukalentereita olisi kiva nähdä.

tiistai 24. marraskuuta 2015

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Brick Lane


Kävelen metrotunnelista ulos ja huomaan astuneeni kokonaan toiseen maailmaan. Mun tuntema Lontoo on siisti ja kaunis; talojen julkisivuihin on panostettu ja sama tie saatetaan siivota useampaankin kertaan päivän aikana. Ihmisiä on aivan hillitön määrä ja kukat kukkivat vielä marraskuussakin. Brick Lane ei vastannut tätä kuvausta lainkaan. Sotkuinen ilmapiiri, talot enemmän tai vähemmän rapistuneita ja siistien pihojen sijaan saattoi nähdä graffiteja ja maalipurkkeja vähän siellä sun täällä. Ihmisiäkään ei ollut liikkeellä kovin montaa.



Kaiken sen sotkun taakse kätkeytyi kuitenkin aarre. Rosojen alla piili iloisia ihmisiä, valtava vintageliikevalikoima, herkullista suklaata ja mikä parasta; mieletön määrä graffiteja. Rakastan taidetta noin ylipäätäänkin, mutta katutaide vetoaa aivan erityisesti. Rumalle tiiliseinälle maalattu yksisarvinen tai sarjakuvahahmo piristää ilmettä kummasti. Katutaideprojektiin osallistuneena voin kertoa, että maalin läiskiminen itseään monta kertaa suuremmalle alueelle on aivan huippuhauskaa. Etenkin, kun tietää lopputuloksen ilahduttavan paitsi omaa mieltä, myös monia ohikulkijoita. Brick Lanella tällaista taidetta oli ihan kaikkialla. Bongasin muun muassa niin aidon näköiset ilmapallot, että luulin jonkun järjestävän juhlia. Kunnes pääsin lähemmäs ja huomasin että maalausta ne olivat, kuten kaikki muukin. 

Paitsi graffitiharrastajalle, myös vintagefriikille tämä katu on oikea unelma. Vintageliikkeitä oli enemmän kuin aikaa, ja Blitz -nimistä paikkaa kierrellessä upposi tovi jos toinenkin. Eikä ihme, sillä kyseinen kauppa on ainakin omien sanojensa mukaan Euroopan suurin. Sieltä löytynee täksi talveksi neule myös mulle, täytyy siis mennä uudestaan paremmalla ajalla ja tutkia puserovalikoimat tarkkaan.



Jos kadulla kävely ja kauppojen kiertely alkaa uuvuttaa, on Brick Lanella tarjottavanaan myös ihania kahviloita. Ruotsalainen Fika -kahvila vaikutti todella sympaattiselta paikalta, mutta tälle kerralle oli jo muita suunnitelmia. Yritimme ystäväni kanssa löytää Cereal Killer Cafén, joka siis nimensä mukaisesti tarjoaa asiakkailleen kahvin sijaan muroja. Ja mikä määrä muroja! Koko paikka oli vuorattu erilaisilla muropaketeilla, ei tarvinnut kuin valita haluamansa satojen hyvien vaihtoehtojen joukosta. Ehdottomasti pisteet paikalle sekä rentoudesta, että hauskasta tarjoiltavasta. Kuinka moni noin niinkun yleensä pääsee syömään muroja mennessään kahvilaan?

Brick Lanelle pitää palata toistekin. Vaikka noin sata ja yksi graffitia tuli nähtyä, on niitä siellä vielä paljon enemmänkin. Ja onhan siellä myös ihana Fika, jonne ei tällä reissulla keretty ollenkaan. Jos paikka osoittautuu yhtä ihanaksi kuin miltä näytti, tulette kyllä kuulemaan siitä vielä!


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kurpitsarisotto


Talvi alkaa tehdä tuloaan, mutta vielä on aikaa nauttia syksyisistä herkuista. Jokin aika sitten testailin kurpitsarisottoa, ja pakko sanoa että tykkäsin paljon! Makeaan piirakkaan kurpitsa sopii kenties paremmin, mutta kyllä se risotossakin on kokeilemisen arvoista.

Kuten kurpitsapiirakkaa tehdessä, myös risoton kanssa kokeilin valmista ohjetta. Sellaisen avulla kun on vaikea mennä kovin pahasti pieleen. Kurpitsan maku ei ole vielä niin tuttu, että uskaltaisin itse lähteä kokeilemaan. Sen vuoro olkoon sitten ensi vuonna (tai sitä seuraavana). Jos mun käyttämä ohje kiinnostaa, pääsette tsekkaamaan sen klikkaamalla tätä. Mä korvasin valkoviinin sitruunamehulla ja vedellä, ja pelottavan kuuloinen kasvisfondikin oli ihan normaalia kasvisliemikuutiosta keitettyä kasvislientä. Säveltäminen on kuitenkin ruoanlaitossa jopa suotavaa, joten hyvää risotosta tuli pienillä muutoksillakin.

Mulle tulee aina mielettömän syksyinen fiilis, kun syön kurpitsaruokaa, omenapiirakkaa tai muita syksyn herkkuja. Eikä haittaa yhtään, sillä syksyssä vaan on sitä jotain! Vaikka nyt on jo miltei joulukuu, on Englannin sää edelleen mukavan syksyinen. Mulla on siis erittäin hyvä tekosyy popsia vielä muutama kurpitsaruoka ennen talviruokiin siirtymistä. Ja eikös chilimaustettu kurpitsakeitto ole hyvää talvellakin? Sitä meinasin nimittäin kokeilla seuraavaksi - heti sitten kun olen unohtanut kaikki kurpitsan leikkaamiseen liittyvät hankaluudet. Ei kellään sattuisi olemaan vinkkejä siihen, miten paloitella myskikurpitsa ilman hermojen menetystä?

torstai 12. marraskuuta 2015

Kolme kuukautta Englannissa

Kolmas aupairkuukausi sujahti ohi ihan huomaamatta. Mä oon alkanut vakavasti epäilemään, että aika on repinyt itselleen siivet jostain. Jos mä en kirjoittaisi kalenteriin joka päivä jotain pientä, eläisin varmaan edelleen lokakuuta...



Näiden kuukausien aikana olen kokenut ihania onnistumisen hetkiä, mutta myös suurta epätoivoa kun mikään ei mene niin kuin pitäisi. Enimmäkseen olen silti ollut iloinen (ja välillä vähän väsynyt). Olen vihdoin tajunnut, miten englantia oikeasti puhutaan. Kirjoittaa olen osannut jo ennen tänne tuloa, mutta se puheosuus tökki erittäin pahasti. Lasten kanssa juttu on jo jonkun aikaa lentänyt ihan automaattivaiheella ilman miettimistä. Viime päivinä olen myös harpponut suuria askelia aikuisten maailmassa ja onnistunut puhumaan kohtalaisen rennosti myös kielikurssilla olevien ihmisten kanssa. Pari päivää sitten laskin rahoja ajatuksissani, ja havahduin puolivälissä laskuja siihen että suusta tuleekin yykaakoon sijan one two three... Jokainen joka tietää tai voi kuvitella kuinka surkea olin ennen tänne tuloa, ymmärtää varmasti miten iloinen olen jokaisesta kehitysaskeleesta. 

Kuten mun postausten aiheistakin voi päätellä, olen matkustellut tämän syksyn aikana enemmän kuin ikinä. Tällä linjalla aion ehdottomasti myös jatkaa, sillä huomaan rakastavani matkustelua koko ajan enemmän. On ihan huikeaa hypätä bussiin tai junaan ja suunnata kohti vierasta paikkaa ja uusia seikkailuja. Olen syönyt jättipullan Bathissa, joutunut kaupustelijoiden saartamaksi Pariisissa ja kävellyt kaatosateessa pitkin Brysselin katuja. Mikä tahansa matkakohde, niin tämä tyttö on reppu valmiina lähdössä matkaan. Minne mentäisiin seuraavaksi?



Perheen kanssa sujuu hyvin. Olen tainnut puhua mun hostperheestä aika vähän, vaikka perhe vaikuttaa au pair -kokemukseen kaikkein eniten. Hyvän perheen kanssa asiat rullaavat hienosti ja elämä maistuu. Huono perhe puolestaan voi pahimmassa tapauksessa tehdä koko au pair -ajasta yhden kammottavan painajaisen. Mun perhe onneksi kuuluu ensimmäiseen ryhmään. Hostlapset kiukuttelevat ja sotkevat, kuten kaikki lapset, mutta ovat siitä huolimatta aivan tajuttoman ihania. On mahtavaa tulla kotiin kielikurssin jälkeen ja nähdä lasten juoksevan innoissaan halaamaan kuin pitkänkin reissun jälkeen. Myös hostvanhemmat ovat todella kivoja. Hostäidin kanssa ollaan monet illat istuttu ihan vain puhumassa fiiliksistä, maailman menosta ja kaikesta muusta mieleen juolahtavasta. Hostisän kanssa olen puhunut paljon vähemmän, sillä englanti on jostain syystä paljon vaikeampaa kuin äidinkieli, jota käytän hostäidin kanssa.



Tällä hetkellä koen, että parantaa voisi ainoastaan mun omaa aktiivisuutta, mitä tulee hostisän kanssa jutusteluun. Hän on ihan yhtä mukava kuin hostäitikin, mutta etenkin alkuun mun kielitaito oli niin huono ettei kunnollista keskustelua saanut aikaan juuri mitenkään. Nyt englanti tulee suusta paljon entistä luontevammin, mutta voisin käyttää tätä taitoa paljon nykyistä enemmän myös kotona. Jospa asettaisin itselleni tavoitteeksi. että joululomaan mennessä pystyn juttelemaan englanniksi ihan yhtä rennosti kuin tällä hetkellä suomeksi. Asioiden ylös kirjaaminen ja muille kertominen yleensä toimivat hyvinä kannustimina, joten katsotaan miten tämän kanssa käy. 


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Bath

Tiedättekö, mistä saa valtavimmat pullat ja herkullisimmat porkkanakakut? Missä syksy näyttää kaikkein kauneimman puolensa ja aurinko paistaa marraskuun kynnykselläkin yhtä lämpimästi kuin elokuussa? Kyse on Bathista, ehkä suloisimmasta kaupungissa jossa olen ikinä vieraillut. 



Bath on ikivanha kylpyläkaupunki, joka on saanut alkunsa jo ennen roomalaisten aikaa - eli ikuisuus sitten. Moni rakennuskin on seissut paikallaan vuosisatoja: esimerkiksi kaupungin keskustassa olevaa roomalaista kylpylää on alettu rakentamaan mahdollisesti jo ennen roomalaisia. Ei ihme, että Bath kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Vanhoilla kujilla kävellessä pystyi aistimaan entisaikojen tunnelman. Suloisia kahviloita oli siellä täällä, ja törmäsimmepä myös lankakauppaan ja vanhoille herrasmiehille suunnattuun hattuliikkeeseen. Heti kulman takana pyöri jälleen nykyaika täydessä vauhdissa vaatekauppoineen ja katusoittajineen. 

Milla on ihan huikeaa matkaseuraa, koska meillä on lähes täysin samanlaiset ajatukset siitä, missä pitäisi käydä ja mitä olisi hauska kokea. Bathissa meidän molempien käyntitoiveisiin kuului muun muassa Prior Park, josta avautuu upea näkymä kaupungin ylle. Kilometrin mittainen ylämäki ei ollut mitään herkkua, mutta perillä odottavat maisemat olivat ehdottomasti vaivannäön arvoiset. Voiko syksy näyttää näin ihanalta? Upeutta oli myös näköala alas kaupunkiin. Monet paikan nähtävyyksistä saattoi bongata myös ylhäältä käsin. Puistoon upposi tovi jos toinenkin, sillä etekin Lontoomaisemien jälkeen oikeasti kaipaa luontoa. 



Entä ne valtavat pullat? Puiston jälkeen suuntasimme Sally Lunn's teahouseen, joka myy miltei naaman kokoisia pullia. Tai pullanpuolikkaita, jos ihan tarkkoja ollaan. Täytyisi olla aika kova nälkä, jos haluaisi edes yrittää kokonaisen pullan syömistä. Suomalaisiin korvapuusteihin tottuneelle oli aika outoa, että pulliin saattoi erilaisten makeiden täytteiden lisäksi valita myös esimerkiksi graavilohta tai muita suolaisia täytteitä. Sellaista voisi kokeilla ensi kerralla, mutta nyt mieleni teki kanelivoita; ehkä jopa parempaa kuin suomalaiset kanelipulla. Jos ikinä käytte Bathissa, niin ottakaa tämä paikka ykköskohteeksenne.



Roomalaisen kylpylän sisäpuoli jäi tällä reissulla näkemättä, joten voi olla että jossain vaiheessa pitää pakata reppu ja lähteä uudestaan Bathiin. Ihan jo niiden pullienkin takia. Mutta ennen ensi visiittiä olen ajatellut nähdä vähän muutakin maailmaa. Britteinsaarilla on monta upeaa paikkaa joissa vierailla, nyt vain pitäisi päättää mikä niistä on mun seuraava kohde.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Syyspiknik

Pakkaan reppuun vesipullon, leipää ja pari punaposkista omenaa. Suljen kasvissosekeiton huolellisesti rasiaan ja nakkaan sen eväskasaan päälimmäiseksi. Viimeinen vilkaisu keittiöön; puuttuuko jotakin. Ei toivottavasti, joten takki päälle, reppu selkään ja menoksi! 



Muutama viikko sitten pääsimme Millan kanssa ilahduttamaan ohikulkijoita. Leiriydyimme Hyde Parkin ainoiden värikkäiden puiden alle, levitimme viltin ja aloimme syödä lounasta. Eväsretkeilijöitä puistossa on varmasti nähty ennenkin, mutta ohikulkijoiden reaktioiden perusteella lounaan syöminen ei ole ihan yhtä tavallista. Se ei kuitenkaan meitä haitannut, pakkohan jonkun on joskus olla ensimmäinen. Lusikoimme siis tyytyväisinä keittojamme ja nakersimme leipäkorin sisällön parempiin suihin.



Vaikka piknikpäivänä sää oli sopivan kylmä ja sateinen, muuten Englannin syksy on kummallisen pitkittynyt. Jo muutama kuukausi sitten alkoi tulla sama fiilis kuin Suomessakin syksyn tehdessä tuloaan, mutta sitten ei tapahtunut mitään pieneen ikuisuuteen. Syyspiknikin aikoihin ruska oli vallannut vasta muutaman puun, ja vielä nykin vihreitä lehtiä ja kesäisiä kukkia näkee kaikkialla. Pipoa tarvitsee lähinnä aamuisin, päivät pärjää edellen kesätakilla ja paljain päin. Suomessa taitaa mittari näyttää jo alle nollaa... Ei sillä että haittaisi, kukapa voisi valittaa kun lempivuodenaika kestää yhtäkkiä paljon pidempään kuin yleensä!



Oikeanlainen fiilis on puoli syksyä, joten me ei muutamaa vihreää lehteä kavahdettu. Kasvissosekeitto, kuuma tee ja raikkaan punaiset omenat korvasivat puuttuvan ruskan. Ja olihan meillä sentään ne puiston ainoat värikkäät puut! Suomessa taitaa olla jo paljon harmaampaa, mutta älkää antako sen lannistaa. Syyspiknik on harmailla keleillä ehkä jopa parempi idea kuin täydellisen ruskan aikaan, sillä moskainen marraskuu vaatii seurakseen kaiken hauskan mitä vain keksiä voi. Tarpeeksi vaatetta päälle ja kuumaa teetä termariin, niin johan tarkenee. 

lauantai 31. lokakuuta 2015

Mademoiselle Privé



Chanelia mahan, tai ainakin silmien täydeltä. Lontoon Saatchi -galleriassa oleva Mademoiselle Privé -näyttely vetelee viimeisiään, ja sen huomasi jo torstaina aamupäivällä. Puoli maailmaa (minä mukaan lukien) havahtui siihen, että tuo näyttely voisi olla jopa näkemisen arvoinen, ja niin siinä sitten jonotettiin sisäänpääsyä muutama tunti. Kaveri olisi voinut olla tässä tilanteessa hyödyllinen: nyt vain katsoin kateellisena miten muiden kaverit ja vaimot ja serkut hakivat heille kahvia ja leivoksia. Mä en voinut liikkua paikaltani mihinkään tai olisin vielä joutunut jonottamaan koko homman uudelleen.



Ihan turhaa jonotus ei ollut, sillä Chanelin ja Karl Lagerfeldin luoma näyttely oli törkeän hieno. Hämäriä valoja, kaunista musiikkia ja visuaalisesti näyttäviä yksityiskohtia. Chanelin historiasta oli kerrottu kiinnostavasti muun muassa videopätkien, ääniraitojen ja seinälle maalattujen tekstien kautta, ja pääsin lukemaan myös joitakin Cocon viisauksia. Näyttelyssä oli esillä kaikenlaista aina taideteoksista vaatteisiin ja takaisin. Bongasinpa seinältä valtavan ritsankin!



Mä en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut muodista, mutta suurissa muotitaloissa on silti jotakin inspiroivaa. Etenkin Chanelissa, jonka perustaneen Coco Chanelin elämään on mahtunut jos jonkinlaisia käänteitä. Korsettien hylkäämistä, natsisyytöksiä ja ties mitä. Nykyaikaisten luksustuotteiden takana on kiinnostava tarina. Näyttelyssä ei ihan kaikkea edes kerrottu, sillä syväluotaavan chanelhistoriikin sijaan kyseessä oli aika taiteellinen ja vaikuttava kokonaisuus. Historiaa toki oli, mutta taiteelle oli annettu suuri painoarvo - eikä ihme, sillä onhan huippumuodin luominen tavallaan taidetta sekin.


tiistai 27. lokakuuta 2015

Uusia suosikkibogeja

Viime kuussa ilmestyneen linkkaa blogisi -postauksen ansiosta mulla on nyt paljon uutta luettavaa. Kokosin kärkikolmikkoon nousseet blogit samaan postaukseen, jos joku muukin löytäisi näistä täytettä lukulistalleen. Ennen varsinaisia suosikkeja mainitsen kaksi mahtavaa blogia, joiden lukija olin jo ennestään: Cow's wings ja Sonja Tuulia K. Myös under the thousands of stars on näkemisen arvoinen: ihanan pirteitä ja raikkaita kuvia! Mutta nyt varsinaisiin suosikkeihin...


Life á la Annika - Mulle tulee jostain syystä aina tosi pirteä fiilis, kun avaan tämän blogin. Annika tuntuu postailevan samalla logiikalla kuin mäkin, eli kaikesta mistä tykkää ja mikä kulloinkin kiinnostaa. On matkustelua, vaatteita, taidetta ja ruokaa. Ihanan rento kirjoitustyyli ja kauniit kuvat takaavat sen, että yhden postauksen luettuaan lukee toisenkin. Ja vielä yhden...


Sanna from London - Hauskaa että joku postailee näiltä samoilta nurkilta kuin minäkin! Sannan blogissa on paljon kiinnostavia juttuja Lontooseen ja Englantiin liittyen, ja niihin mä ensimmäisenä tykästyin. Mukana on paljon postauksia samoista aiheista joihin itsekin olen Lontoossa/Englannissa kiinnittänyt huomiota. Ei blogi silti pelkkää ulkosuomalaisuutta käsittele, vaan luettavaa löytyy myös mallin töihin, opintoihin ja ties mihin liittyen.


Nou probleem - Toistan itseäni, mutta pitää silti kertoa että myös tämä bloggaaja kirjoittaa ihanan hauskaa ja rentoa tekstiä. Tärkein ominaisuus hyvässä blogissa, jos multa kysytään. Kuvat ovat raikkaita ja etenkin uusimmissa postauksissa ihanan syksyisiä. Bonuksena supersuloinen katti, joka seikkailee useammassakin kuvassa.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Ihana, kamala Pariisi

Viime viikonloppuna koitti kauan odotettu reissu Pariisiin, jossa näin myös erään parhaista ystävistäni. Pariisi on ollut mun matkakohdelistan kärkipäässä niin kauan kuin jaksan muistaa, joten oli huikeaa päästä viimein käymään siellä. Matkan jälkeiset fiilikset ovat kuitenkin aika ristiriitaiset. En osaa päättää vihaanko vai rakastanko tuota kaupunkia, jossa kaupustelijat hyökkäävät päälle mutta toisaalta kahvilassa ystävällinen mummeli tarjoaa sinulle omaa juomaansa kun luulee sinun olevan janoinen.



Pariisin parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti ihanan ystävälliset ihmiset, joita oli kaikkialla. Kuten nyt siellä kahvilassa, jossa mummeli tarjosi juotavaa. Apua sai aina kun tarvitsi, ja yleisesti se kuva, mikä mulle jäi ranskalaisista, on todella positiivinen. Metrossa nuori väki päästi vanhukset istumaan, ja moni tuli juttelemaan aina kun olin yksin jossakin. Lähes kaikista kohtaamisista jäi iloinen mieli ja hymy huulille. Mutta sitten on se kolikon kääntöpuoli. Kaupustelijat olivat uskomattoman röyhkeitä, ja eräskin heistä tarrasi käteeni kunnon pihtiotteella. Ei auttanut vaikka käskin päästämään irti ja sanoin etten osta mitään. Pääsin jatkamaan matkaa vasta kun kaupustelijan huomio herpaantui hetkeksi ja sain riuhtaistua käteni pois. Pariisissa oli muutenkin paljon turvattomampaa liikkua kuin Lontoossa. Täällä voin hyvin tulla yksin yöllä kotiin ilman että tarvitsee pelätä mitään, mutta Pariisi alkoi tuntua turvattomalta jo yhdeksältä illalla. 

Etenkään vanhempi ranskalainen väki ei osaa englantia, tai ei halua käyttää sitä. Asia olisi voinut muodostua ongelmaksi, mutta ongelmien sijaan sainkin paljon kivoja muistoja. Subwayssa eräs asiakas käänsi myyjän kysymykset englanniksi, kun minulla ja myyjällä ei yhteistä kieltä ollut. Karkkikaupassa ja eräässä pizzeriassa puolestaan selvisin elekielellä, joka on ranskalaisilla loistavasti hallussaan. Aina ei tarvita sanoja. 



Sain kosketuksen ranskalaisten outoon ruokailukulttuuriin jo ensimmäisten Pariisissa vietettyjen tuntien aikana. Yritin löytää jotakin ruokapaikkaa, mutta kaikki olivat kiinni. Ei ruokaa ihan yhtään missään vaikka nälkä oli jäätävä. Myöhemmin kuulin Ranskassa asuvalta ystävältäni, että ravintoloilla on vain muutama tietty aika päivästä, jolloin he tarjoavat ruokaa. Kyseisten aikojen ulkopuolella on aika epätoivoista yrittää löytää avoinna olevia ravintoloita. Tämän tiedon ansiosta osasimme syödä oikeisiin aikoihin, eikä mun ensimmäisen aamun harhailu päässyt toistumaan.

Ystävällisten ihmisten jälkeen Pariisin paras puoli taitaa olla rakennusten kauneus, Jos kerrostaloa voi sanoa siroksi, niin mä sanon Pariisin kerrostaloja sellaisiksi. Ihanan koristeellisia, ja kasveja kaikkialla. Kadut olivat sympaattisia ja kokonaisuus oli jostain menneiltä vuosikymmeniltä. Mutta kun rakennuksia tarkasteli lähemmin, sai huomata kaiken olevan hieman rapistunutta ja todella likaista. Lika ja roskat ovat suurkaupunkien vähemmän kivoja puolia, mutta Pariisi on silti sotkuisin kaupunki, jonka tähän mennessä olen nähnyt - ja olen sentään nähnyt monta kertaa suuremman Lontoon. Pariisin ihmismääräkin tuntui jotenkin väärältä. Kadut näyttivät siltä että niillä olisi kuulunut astella murto-osa paikalla olleista ihmisistä. Tämä kyllä voi johtua siitäkin, että reissun aikana monella eurooppalaisella oli syysloma ja Pariisi on tainnut olla monen muunkin matkakohdelistalla kuin vain minun.



Tällaiset fiilikset jäivät Pariisista. En osaa päättää tykkäänkö vai en, joten pitänee selvittää asia ja matkustaa Pariisiin vielä joskus uudelleen. Matkavinkkejä saa heittää, jos joku teistä on käynyt Pariisissa tai muualla Ranskassa! Ja muistakaa heitellä vielä viimeiset kysymykset kysymyspostaukseen