lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kevättä rinnassa


Lintujen laulu herättää sinut varhain aamulla. Tai ehkä syypää onkin auringonpaiste, joka lämpimänä puskee esiin verhojen raosta. Luonto vetää henkeä ja heräilee hiljalleen. Viimeistään valkovuokkojen kömpiessä esiin mullan alta tiedät, että kevät on tullut.

Mä olen aina ollut kesän lapsi. Auringonvalo on mulle elinehto, ja kukkien tavoin tarvitsen lämpöä jaksaakseni eteenpäin. Pitkän ja pimeän talven jälkeen kevät on kuin virkistävä suihku. Ulkona tarkenee taas ilman miljoonaa vaatekerrosta, ja kohta uskaltaa ehkä jo uimaan (ei oikeasti). Olin niin onnellinen eilen, kun huomasin kukkameren pellon laidassa. On niin kaunista, kun aurinko saa värikkäät kukat hehkumaan entisestään. Rauhallisena kevätiltana sitä oikeasti tajuaa, että kesä on täällä aivan pian.


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Onnellinen tie

Aurinkoinen hymy, lämmin kesätuuli. Kaksi lasta astelee paljain jaloin hiekkatiellä. Heidän välissään on suuri pussi täynnä omenoita. Lapset ovat jakaneet raskaan taakan ja kantavat kuormaa yhdessä. Siitä huolimatta pussin pohja raapii tienpintaa. Nyt he pysähtyvät, pomivat kumpikin omenan ja istahtavat syömään. Ehkä tauon jälkeen jaksaa taas.

Mun lapsuus oli onnellinen. Muistan aurinkoiset päivät ja huikeat seikkailut naapuruston lasten kanssa. Pienten ajatuksissa puista tuli äkkiä jättiläisten jalkoja, hylätystä mökistä noidan asunto ja solisevasta purosta villinä virtaava viidakkojoki. Koko naapurusto on täynnä muistoja. Suuri osa mun muistoista liittyy kuitenkin pihapiirin sijaan erääseen tiehen. Kapealla hiekkatiellä ajoi autoja lähinnä silloin, kun joku oli tulossa meille tai naapuriin. Tietä ympäröivät joka puolella jännittävät mahdollisuudet, kuten suuri saniaismetsä ja kiviröykkiö, joka oli linnaleikeissä vertaansa vailla. Täydellinen leikkipaikka lapsille siis. 

Sammal peittää kattoa ja ikkunanpieliä. Ovi on unohtunut auki. Toivottavasti noita ei ole kotona, päädytään vielä kaikki myrkkypataan. Rohkein tirkistää  sisään: ei ketään! Lapsilauma hiipii mökkiin. Joka nurkka täytyy tutkia tarkkaan, ei sitä turhan usein pääse noidan taloon kurkistamaan. Maljakossa on kuivuneita yrttejä, ja tulisija - voi kauhistus! Siellä on kuin onkin pata. Nyt äkkiä takaisin tielle, sinne noidan voima ei varmasti ulotu. 

Lapsuuttaan ei voi saada takaisin, mutta muistoissaan sinne voi palata jokainen. Vanhaa valokuva-albumia selatessa mieleen tulvivat kaukaisten kesien tuoksut ja tunnelmat. Miltä maistui Aku Ankan pään mallinen jäätelö ja kuinka tiukasti kumisaappaat saattoivat juuttua pieneen kuralammikkoon. Vaikka lapsuus on mennyt, lapsenmielisyyden voi onneksi säilyttää vaikka satavuotiaaksi. Avoin suhtautuminen tulevaan ja tietynlainen huolettomuus tekevät elämästä onnellisempaa myös nyt. 



Tällä tekstillä mä osallistuin bloggaajien ainekirjoitushaasteeseen. Aiheen ja päivämäärän heitti tällä kertaa Maatuskamaassa -blogin kirjoittaja. Hänen blogistaan löytynee myöhemmin linkit myös muiden haasteeseen osallistuneiden blogeihin.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Ruislättyjä


Päivän positiivinen: netti toimii vihdoin! Nyt mulla on peukut ja varpaatkin pystyssä, että saisin nauttia toimivasta yhteydestä koko loppukevään. Jopa blogien lukemisesta tuli äkkiä aika ankeaa, kun tekstiä piti tihrustaa kännykän pieneltä näytöltä. Nettiä, kuten muitakin asioita, arvostaa näemmä vasta sitten kun ne hetkeksi menettää. 

Toimivaa nettiyhteyttä on syytä juhlistaa kunnolla. Siispä jaan teille mun uusimman suosikkireseptin. Ruislätyt ovat tavallisia terveellisempi vaihtoehto, mutta aivan yhtä helppoja tehdä. Kokattiin siskon kanssa näitä erään pitkän lenkin päätteeksi, ja voin sanoa, että maistuivat aivan tajuttoman hyvältä. Omenaviipaleet olivat täydellinen makupari ruislättysille - suosittelen kokeilemaan.

//Huom: reseptiin on päässyt eksymään pieni moka, eli molemmat jauhot on siis tarkoitus lisätä kohdassa, jossa lukee vain "sekoita joukkoon vehnäjauhot".



perjantai 10. huhtikuuta 2015

Juhlahumua



Sain tässä menneenä viikonloppuna olla juhlistamassa aivan ihanan pikkumiehen ristiäisiä. Tiedättekö, kuinka valtava määrä hyörinää ja pyörinää mahtuu niinkin pienten juhlien taustalle, kuin mitä nämä ristiäiset olivat. On täytynyt leipoa kakkua ja pullia, piirakkaa ja toista piirakkaa. Liinat on pitänyt silittää ja juhlien päähenkilö kylvettää. Ainoa, joka pysyi rauhallisena koko pyörityksen ajan oli juhlakalu itse. 

Pikkumiestä ei näyttänyt lainkaan haittaavaan pitkä mekko, saati sitten hössötys. Pienoinen siirtyi käsistä käsiin, kun jokainen halusi vuorollaan pitää sylissään juhlien tähteä. Mä en sen sijaan ollut läheskään yhtä luontevasti omassa mekossani. En tiedä mikä niillä tai hameilla on, mutta molemmat selvästi vihaavat mua - ja mä niitä. En tunne oloani luontevaksi ilman housuja. Juhlissa kuitenkin haluan pukeutua mekkoon - ristiriitaista, vai mitä? Kun tarpeeksi useat juhlat kahlaa läpi mekossa, niin ehkä siihen vielä joskus tottuu. Toivottavasti. Tai sitten voi ajatella niin, että aika vähissä ovat huolenaiheet jos niistä pahin on mekon käyttö juhlissa.

Joku muukin tuuletti innostuneesti päästyään eroon mekosta.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Happy Easter





Hyvää pääsiäistä! Mä olen ollut jo muutaman viikon lomailemassa vanhempieni luona, mutta suurimmalla osalla pääsiäisloma taisi alkaa tänään. Oli muuten hauska matkustaa bussilla puolen Suomen halki: Helsingin aurinkoinen kevätsää vaihtui hiljalleen pakkasiin ja luminietoksiin. Takapihalla lumi yltää ikkunan alareunaan saakka.

Loman aikana olen leiponut ja kokannut enemmän kuin pitkään aikaan ja viettänyt aikaa sisarusten kanssa. Viimeksi nähtiin jouluna! En edes muistanut, miten rentouttavaa lasten kanssa oleminen on. 5-vuotiaan riemu oli sanoinkuvaamattoman suuri, kun hän onnistui pyydystämään lumihiutaleen kielelleen. Siinä vaiheessa oli pakko hymyillä itsekin.

Ehkä tärkein opetus, minkä lapsilta voi saada, on pienistä asioista iloitseminen. Hyvän loman ei tarvitse koostua hulppeasta ulkomaanmatkasta, eikä hyvään päivään tarvita lottovoittoa. Riittää, että kaukana asuva ystävä laittaa viestiä tai juustokakku onnistuu yli odotusten. Iloita voi myös mun siskon tavoin pelkästä lumihiutaleesta. 

Ihanaa ja rentouttavaa lomaa teille kaikille!