tiistai 28. heinäkuuta 2015

Lontoo kutsuu

Jännittää ihan älyttömästi: ostin lennon Lontooseen. Olen tähän asti elänyt kuplassa ja leikkinyt että muutto Lontooseen tapahtuu jossakin toisessa universumissa jollekin toiselle Lindalle. Ei muuten, mutta kun jännittää niin paljon! Nyt pitää kuitenkin pikku hiljaa uskoa, että olen ihan oikeasti lähdössä sinne. Ihan aikuisten oikeesti, kuten pienenä sanottiin. Ja kyllä, olen innoissani.

Kaikista eniten jännittää lento. Luotan kyllä että kone pysyy ilmassa, todennäköisemmin kuolen matkalla töihin tai sieltä kotiin. Pelottavin osio on sinne lentokoneeseen pääseminen. Jos vaikka vahingossa astun väärään koneeseen ja päädyn Indonesiaan. Tai jos Indonesiaan päätymisen pelossa en uskalla tehdä mitään ja jäänkin Helsinki-Vantaan lentokentälle kolmeksi päiväksi ihmettelemään, että miten tässä näin kävi. Sisimmässäni tiedän, että selviän kyllä lähtöselvityksestä ja kaikesta muusta ainakin melkein kunniakkaasti. Jännittää silti. Ja saakin jännittää, siitä ainakin tietää että tämä matka on mulle tärkeä!

Lennon lisäksi jännittää kaikki muukin. Mutta enemmän olen silti innostunut. Tuleva perheeni vaikuttaa ihanalta, asuinalue kivalta ja koko kaupunki huikealta. En ole koskaan käynyt Lontoossa, mutta jokainen siellä käynyt tuttavani ylistää kaupunkia maasta taivaisiin. Aina kuulemma riittää nähtävää ja koettavaa vielä monen vierailun jälkeenkin. Sehän sopii mulle. Kertokaa ihmeessä kommentteihin, jos tiedätte kivoja paikkoja Lontoossa tai sen lähiympäristössä. Haluan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon au pair -vuoteni aikana.

Ennen lähtöä on vielä paljon tehtävää ja mietittävää. Pitäisi pakata suurin osa tavaroista muuttolaatikkoihin, ja mukaan lähtevät tavarat matkalaukkuun (joka tosin pitää ensin hankkia). Lajittelu mukaan lähteviin ja Suomeen jääviin tavaroihin tulee olemaan pitkä prosessi. Pitäisi myös ostaa tuliaisia ja nähdä mahdollisimman monta ystävää ennen lähtöä. Pitäisi tehdä myös sata muuta asiaa, mutta onhan tässä vielä muutama viikko aikaa. Kaikkien sadan asian hoitamisen jälkeen voin istua lentokoneeseen ja tajuta että nyt sitä oikeasti ollaan menossa. 

Eräs suurimmista unelmistani on nyt toteutumassa!


tiistai 21. heinäkuuta 2015

Oli kaunis kesäilta





Sade ropisee rauhoittavasti kattoon. Lasisten seinien takana vesipisarat putoilevat pieniin lammikkoihin, jotka valuvat hiljalleen kohti ojaa. En kuitenkaan näe sitä, sillä olen uppoutunut edessäni olevaan kirjaan. Luvun vaihtuessa lasken kirjan hetkeksi kädestäni ja haukkaan palan banaanileivästä. Voi on sulanut uunituoreen leivän pinnalle. "Tämä on niin hyvää", ystäväni huokaisee haukatessaan omaa leipäänsä. Olen samaa mieltä. Olo on juuri sellainen, kuin täydellisenä kesäiltana kuuluukin olla. Uimisen ja saunomisen jälkeen on ihana istua pöydän ääreen ja syventyä hyvään kirjaan. Ystävän seura lämmittää, vaikka molemmat istuvat hiljaa oman kirjansa parissa. Aina ei tarvitse puhua. Tällaisena hetkenä tuntee olonsa onnelliseksi.

Monen summer bucket list on täynnä erilaisia tapahtumia ja seikkailuja, jotka tulisi kokea kesän aikana. Itsekin haluan lähteä kesäisin reissuun ja käydä paikoissa, joissa ei muulloin ehdi. Parhaat hetket ovat kuitenkin usein jotain aivan muuta kuin näitä kauan odotettuja matkoja. Niiden sijaan kesän ihanin päivä saattaakin olla se, jolloin makoilit kaverisi kanssa niityllä tekemättä yhtään mitään. Tai kun istuit keittiössä keskellä yötä ja juttelit siellä hääräävälle ystävällesi. Onnellisuuteen ei vaadita paljoa. Kun osaa nauttia ympärillään olevista asioista - linnun laulusta ja sateen ropinasta - voi löytää onnen pienistä hetkistä. Niistä jotka loppujen lopuksi ovat kaikkein suurimpia.

Milloin sinä olet viimeksi tuntenut olosi todella, todella onnelliseksi?

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Piknik



Kuinka moni tunnustaa istuneensa vahingossa väärään bussiin? Mä ainakin myönnän. Olin juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle, enkä muistanut vielä, mitkä bussit veivät kotiin päin. Luulin kiivenneeni samaan bussiin kuin edellisenäkin päivänä, mutta numero olikin hieman pienempi. Lopulta löysin itseni keskeltä korpea, aivan vieraasta paikasta. Ei auttanut kuin matkustaa samalla bussilla takaisin ja etsiä oikea bussi. Tuosta reissusta sain kuitenkin idean. Mikäpä olisikaan parempi tapa tutustua ympäristöön kuin hypätä vieraaseen bussiin ja katsoa minne se vie. Reppu tietenkin täynnä evästä, niin paikalla voisi viipyä iltaan asti. 

Tänään pääsin vihdoin toteuttamaan tuon muutaman vuoden takaisen idean. Hyvän ystävän seura, herkulliset eväät ja mukavan lämmin päivä saivat hymyn huulille jo bussissa. Tarkoitus oli matkustaa päätepysäkille asti, mutta ikkunan takana näkyvä luonto oli niin tajuttoman hienon näköistä, että loikkasimme ulos kesken matkan. Ja hyvä niin. Tien lähellä oli ihana kukkaniitty, jonka keskelle istuimme syömään. Ihminen tuntee olonsa onnelliseksi, kun kukkien tuoksu leijailee ympärillä, lämmin kesätuuli hyväilee kasvoja ja edessä juuri ostetut piknikeväät. En ole aikoihin syönyt näin paljon mansikoita kerralla. 

Loikoilimme auringossa ja vähemmän auringossa. Katselimme kukkakärpästen lentoa kukasta toiseen. Kerran valtava koppakuoriainen kiipesi ystävääni pitkin, ja välillä muurahaisia sai onkia otsasta ja kyynärtaipeesta. Muuten meidät ja eväät jätettiin rauhaan. Sai nauttia lintujen laulusta ja kukkien väriloistosta. Nyt on kesä.


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Melo suoraan aaltoja kohti


"Melo suoraan aaltoja kohti." Näin viisaasti neuvottiin kirjassa nimeltä Oli kerran äiti joka katosi. Jos ei uskalla kokeilla mitään uutta ja mullistavaa, elämästä tulee äkkiä kovin tylsää. Sängyn pohjalle jäämällä et saavuta mitään - paitsi ehkä laiskuuden maailmanennätyksen, jos tarpeeksi kauan makaat. Kokeilemalla uusia asioita elämään tulee sisältöä ja saat unohtumattomia kokemuksia. Itselleni muutos on elinehto. Tunnen homehtuvani pystyyn, jos elämä jatkuu liian samanlaisena liian pitkään. Onneksi asioihin voi itse vaikuttaa todella paljon. Kun vain uskaltaa. Tasaisesta ja rauhallisesta elämästä nauttivankin kannattaa silloin tällöin astua ulos omalta mukavuusalueeltaan, sillä elämässään pääsee eteenpäin vain melomalla suoraan muutoksen aaltoja kohti.

Muutos pelottaa aina. Mitä isompi muutos, sitä enemmän polvet vapisevat. Asian pelko on kuitenkin usein pahempi kuin itse asia. Omasta elämästäni löydän monta esimerkkiä tähän. Ala-asteella jännitin elämäni ensimmäistä laskettelureissua niin paljon, että meinasin jäädä reissulta kokonaan pois. Paikalle päästyäni kuitenkin ihastuin lajiin ja siihen vauhdin tunteeseen, kun sai mutkitella alas rinnettä. Kotoa pois muuttaminen hirvitti myös etukäteen, mutta huomasin heti viihtyväni uusissa ympyröissä ja sain pian uusia, ihania ystäviä. Ihmismieli vierastaa ennen kokemattomia asioita. Siksi muutoskin pelottaa niin paljon. Mutta kun pelon saa voitettua, voittaa samalla itselleen paljon hyvää. Pelkkää iloa ja onnea ei muutoskaan tuo. Virheitä tapahtuu jokaiselle. Muutoksen aallot voivat lyödä liian kovaa, mutta toisaalta myös siitä omasta, turvallisesta sängystä voi pudota pohja. Virheistä saa onneksi ottaa opikseen ja jatkaa matkaa uusin eväin. 

Jos olet pitkään halunnut leikata hiuksesi tai ilmoittautua potkunyrkkeilykurssille, tee se nyt. Jos haluat tehdä jotain suurempaa, kuten reppureissata Australiassa tai poimia tulppaaneja Hollannissa, tee sekin. Mutta muista, ettei melojakaan pitkälle melo ilman kanoottia. Ota selvää, mitä haluamasi muutos vaatii, punnitse haluatko todella tehdä sen ja jos edelleen tahdot, niin tee. Tekosyiden esittäminen enää tässä vaiheessa on kielletty! Mä olen parhaillaan mun lapsuuden suurimman unelman toteutumisen kynnyksellä: lähden au pairiksi! Ennen kuin kysyt, niin voin kertoa että pelottaa ja paljon. Mutta tämä pelko kutkuttelee mukavasti jalkapohjissa. En tiedä mitään ensi vuodesta, mutta olen päättänyt että siitä tulee huikea. Ei sitä au pairiksi ihan joka päivä lähdetä. Haluan kehittää kielitaitoani, saada uusia ystäviä ja viihtyä perheessä jonka luo muutan. Kaikkien näiden eteen aion tehdä töitä, sillä se on ainoa keino edistää unelmiensa toteutumista.

Jos sinulla on unelma toteuttamista vaille valmiina, niin nyt on hyvä aika tehdä jotakin sen eteen. Muista, että kaikki lähtee pienistä askelista. Voit katsoa eri au pair -järjestöjen hintoja tai kirjoittaa lauseen kirjaasi, jonka joskus haluat julkaista. Askelen ei tarvitse olla suuri - pääasia että teet jotakin unelmasi eteen. Vielä jonakin päivänä saat elää unelmaasi.