maanantai 31. elokuuta 2015

Notting Hill Carnival

Hillitön määrä ihmisiä. Iloisia hymyjä, värikkäitä vaatteita ja tunnelma erittäin tiivis. Kirjaimellisesti, sillä liikkuminen pääkaudulla oli ajoittain melko hankalaa. En ole ikinä nähnyt niin paljoa ihmisä kerralla samassa paikassa. Herkullisten ruokien tuoksu leijaili nenään, ja vuvuzelan äänet kaikuivat välillä vähän turhankin läheltä. Notting Hill Carnival on tapahtuma, joka kannattaa ehdottomasti tsekata jos Lontoossa sen tapahtuma-aikaan sattuu olemaan. Itse en karnivaaleissa kovin kauaa pyörinyt, sillä kotona odotti kasa tekemättömiä lettuja, mutta sieltä napsitut kuvat ovat ehdottomasti jakamisen arvoisia. Värikäs karnevaalitunnelma sopii hyvin koulujen alun ja muun arjen keskelle, vaikka vain kuvien muodossa. 


torstai 27. elokuuta 2015

Maalaismarkkinat






Mistä saa mehukkaimmat tomaatit, rapeimmat leivät ja herkullisimmat mehut? Maalaismarkkinoilta tietenkin. Käytiin muutama päivä sitten markkinoilla, ainoana päämääränämme leipävaraston täydentäminen. Ihana maalaistunnelma ja maukkaat tuotteet saivat kuitenkin kahden turistin päät pyörälle, ja lähdimme pois reppu paljon täydempänä kuin oli tarkoitus. Eikä edes kaduttanut, sillä parempaa focacciaa en ole syönyt ikinä!

Brittiläiseen tapaan kaikki myyjät olivat ihanan ystävällisiä ja kohteliaita. En ole vieläkään ehtinyt tottua tähän asiakaspalvelun tasoon, mikä Englannissa vallitsee. Eräästä sympaattisesta kojusta ostimme aamupalaksi kotitekoisen burgerin, jonka valmistusta saimme seurata aivan vierestä. Melkein sama kuin kotona, mutta itse ei tarvitse laittaa tikkua ristiin ruoan valmistumiseksi. Tulisiko joku kokkaamaan mulle aina aamupalan? Rakastan ruoanlaittoa, mutta aamupalan eteen jaksan harvoin nähdä vaivaa. 

On sääli, etten ehtinyt napsia enempää kuvia maalasmarkkinoilta, sillä tunnelma siellä oli aivan ihana. Uskokaa kuitenkin mua kun sanon, että tuolta ostettu leipä on mielettömän hyvää. Suomessa markkinatunnelmaan pääsee ainakin Kauppatorin kojujen keskellä, mutta monella paikkakunnalla järjestetään omia maalaismarkkinoita ja vastaavia aina silloin tällöin. Kannattaa hankkia joskus ruokansa markkinoilta, sillä tuoreet, käsin tehdyt leivonnaiset hakkaavat tehdasvalmisteet usein 100-0.

lauantai 22. elokuuta 2015

Sairaan lapsen lohtuherkku

Tiedätkö sen tunteen, kun olet sopinut jotain hauskaa tekemistä ystäviesi kanssa, ja sitten sairastutkin etkä pääse sängyn pohjalta kuin korkeintaan keittiöön ja takaisin? Mä tiedän sen tällä hetkellä liiankin hyvin. Olisi kuume voinut edes päivän odottaa. Pitääkseni liian ärsytyksen poissa, päätin tehdä itselleni jotain hyvää jälkiruokaa - kipeänä on täysin oikeutettu syömään vaikka pelkkää jälkiruokaa mahan täydeltä. Mun lohtujälkkärin ohje on herkullinen ja todella simppeli.



Tarvitset: uuninkestävän kupin tai muffinssivuokia, kourallisen pakastemarjoja, pari suklaapalaa

Tee näin: Kasaa pakastemarjat kuppiin tai muffinssivuokaan, ja aseta päälle suklaapala. Paista 200-asteisessa uunissa kunnes suklaa on sulanut. Ota uunista ja nauti (älä kuitenkaan saman tien, uunituore lohtuherkku on aika kuumaa).

Näitä mä syön tässä samalla kun kirjoittelen postausta. Ehkä mä olisin jo huomenna terve? Jos en ole, niin marjoja kyllä riittää pakastimessa ja suklaata kaapissa. Näistä mun herkuista löytyy niin mansikkaa, vadelmaa ja mustikkaa, kuin herukoita ja kirsikoitakin. Kokemuksesta tiedän myös, että monet hedelmät - esimerkiksi päärynä ja omena - sopivat tähän hyvin. Päärynä-vadelma-valkosuklaa on aika lyömätön yhdistelmä. Kannattaa testailla erilaisia versioita omilla suosikkimarjoilla ja -hedelmillä, jotta löytää sen kaikkein parhaan. 

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Viisi syytä onneen



1. Lontoo on mielettömän kaunis kaupunki. Rakennusten julkisivuihin on oikeasti panostettu, ja joka puolella on kukkia ja muita kasveja. Lontoon keskustassa on ihania puistoja, joissa olen viettänyt tovin jos toisenkin. Ja tulen varmasti oleskelemaan niissä vielä paljon, paljon enemmän.

2. Ystävälliset ihmiset. Yhteentörmäyksen sattuessa vaihdetaan molemmin puolin hymyt ja sorryt. Jonottaessasi ruokaa tai mitä tahansa, jonon hännillä on lähes aina joku herrasmies päästämässä sinut edelleen. Ja kun kuvaat kauniita maisemia, ihmiset joko kiertävät sinut, tai pysähtyvät odottamaan että löydät oikean kuvakulman ja saat näkymän ikuistettua.

3. Löysin kahdet farkut yhteishintaan £20. Harvoin mikään vaateostos saa mua näin iloiseksi, mutta harvoin toisaalta tulee vastaan näin tajuttoman mukavia ja halpoja housuja. Nytkin kirjoitan tätä postausta jalat sellaisessa solmussa, että normaalien farkkujen kanssa tähän ei yksinkertaisesti pystyisi.

4. Sain eilen illalla Suomi-vieraan. Vielä ei ollut ehtinyt edes koti-ikävä iskeä, mutta pitää myöntää että uusia paikkoja on ihana koluta tutussa seurassa. On joku, joka on ihan yhtä innoissaan puistoista ja hauskoista rakennuksista, ja jonka kanssa voi illalla juoda teetä ja puhua suomea.

5. Uudet tuttavuudet. Ne ovat yksi niistä monista syistä, jotka au pairiksi lähtemisen takana piileksivät. Eikä suotta. Eräänkin suomalaisen au pairin kanssa olemme ehtineet suunnitella jo kokonaisen listan verran paikkoja, joissa käydä. Jännittävimpänä niistä Ranska, joka on kiehtonut mua pikkulapsesta saakka. Vuoden jälkeen olen toivon mukaan monta kokemusta ja matkaa rikkaampi kuin nyt.

tiistai 11. elokuuta 2015

Ensimmäiset päivät Lontoossa


Jännitykseni paistoi varmaan kilometrien päähän, kun kone aloitti laskeutumisen kohti Lontoota. Vieras maa, perhe ja kieli, ei ihme että jännitti. Ensimmäinen päivä oli ohi yhdessä hujauksessa, en ehtinyt edes jännittää enempää, kun tapahtui niin paljon asioita kerralla. Kävimme perheen vanhempien kanssa pikaisella kiertoajelulla Lontoon keskustassa, joten näin kaikki tärkeät nähtävyydet heti alussa. Hoitolapsiin tutustuminen kävi myös sujuvasti: Heidän vanhempansa olivat selittäneet jo pitkään lapsille, että "Linda on tulossa, Linda on ystävä, Linda syö teidän kanssa ja lukee teille kirjoja", joten nähdessämme ensimmäisen kerran toinen lapsista hyppi luokseni huutaen samalla "Linda is friend, Linda is friend". 



Nyt, muutamaa päivää myöhemmin, olen ehtinyt jo hieman kotiutua. Olen seikkaillut Lontoon keskustassa yksin, ja lähden pian seikkailemaan erään toisen au pairin kanssa. Olen syönyt pastaa italialaisessa ravintolassa ja käynyt maalaismarkkinoilla, jossa myydään tämän alueen parhaat leivät ja marjat. Olen kulkenut kaksikerroksisilla busseilla ja ihmetellyt kerta toisensa jälkeen, kuinka kohteliaita ihmiset ovat täällä. Lapsetkin sanovat thank you aina, kun olen ojentanut vesilasin, lukenut kirjan tai kantanut jompaa kumpaa reppuselässä. 



Olen ollut aina huono englannissa, ja lähdin tänne osittain parantamaan kielitaitoani. Kaikista suurin ongelma on ollut korkea kynnys sanoa mitään englanniksi. Kynnys on ilokseni madaltunut jo näiden muutaman päivän aikana. On täytynyt keskustella perheen kanssa ja lukea lapsille monta kirjaa. Jokaisen englanninkielisen keskustelun jälkeen kynnys puhua on taas hieman pienempi. Sanavarasto ei ole juurikaan karttunut, mutta johonkin mielen syövereihin painuneet sanat ovat nyt jokapäiväisessä käytössä. 


perjantai 7. elokuuta 2015

Viimeinen päivä suomessa



Mihin kummaan aika on kadonnut? Äsken oli vielä kevät, ja vasta etsin oikeaa perhettä. Jännitin, pääsenkö lähtemään ollenkaan. Nyt matkalaukku makaa makuuhuoneen lattialla ja odottaa sisäänsä enää muutamaa tavaraa. Tuliaiset on hankittu ja vaatteet valittu. Huomenna tähän aikaan olen Lontoossa ja katselen miltä elämä näyttää siellä. Samaan aikaan haluaisi olla jo perillä, ja toisaalta jäädä tänne vielä hetkeksi ystäviä katsomaan. Tältä lähdön kai kuuluukin tuntua?

En osaa sanoa nyt mitään järkevää, sillä ajatukset ovat tulevassa. Vuodesta on varmasti tulossa hyvin erilainen kuin mistään aiemmasta. Palailen näytön ääreen seuraavan kerran vasta kaukomailla, joten hei hei siihen asti!