lauantai 31. lokakuuta 2015

Mademoiselle Privé



Chanelia mahan, tai ainakin silmien täydeltä. Lontoon Saatchi -galleriassa oleva Mademoiselle Privé -näyttely vetelee viimeisiään, ja sen huomasi jo torstaina aamupäivällä. Puoli maailmaa (minä mukaan lukien) havahtui siihen, että tuo näyttely voisi olla jopa näkemisen arvoinen, ja niin siinä sitten jonotettiin sisäänpääsyä muutama tunti. Kaveri olisi voinut olla tässä tilanteessa hyödyllinen: nyt vain katsoin kateellisena miten muiden kaverit ja vaimot ja serkut hakivat heille kahvia ja leivoksia. Mä en voinut liikkua paikaltani mihinkään tai olisin vielä joutunut jonottamaan koko homman uudelleen.



Ihan turhaa jonotus ei ollut, sillä Chanelin ja Karl Lagerfeldin luoma näyttely oli törkeän hieno. Hämäriä valoja, kaunista musiikkia ja visuaalisesti näyttäviä yksityiskohtia. Chanelin historiasta oli kerrottu kiinnostavasti muun muassa videopätkien, ääniraitojen ja seinälle maalattujen tekstien kautta, ja pääsin lukemaan myös joitakin Cocon viisauksia. Näyttelyssä oli esillä kaikenlaista aina taideteoksista vaatteisiin ja takaisin. Bongasinpa seinältä valtavan ritsankin!



Mä en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut muodista, mutta suurissa muotitaloissa on silti jotakin inspiroivaa. Etenkin Chanelissa, jonka perustaneen Coco Chanelin elämään on mahtunut jos jonkinlaisia käänteitä. Korsettien hylkäämistä, natsisyytöksiä ja ties mitä. Nykyaikaisten luksustuotteiden takana on kiinnostava tarina. Näyttelyssä ei ihan kaikkea edes kerrottu, sillä syväluotaavan chanelhistoriikin sijaan kyseessä oli aika taiteellinen ja vaikuttava kokonaisuus. Historiaa toki oli, mutta taiteelle oli annettu suuri painoarvo - eikä ihme, sillä onhan huippumuodin luominen tavallaan taidetta sekin.


tiistai 27. lokakuuta 2015

Uusia suosikkibogeja

Viime kuussa ilmestyneen linkkaa blogisi -postauksen ansiosta mulla on nyt paljon uutta luettavaa. Kokosin kärkikolmikkoon nousseet blogit samaan postaukseen, jos joku muukin löytäisi näistä täytettä lukulistalleen. Ennen varsinaisia suosikkeja mainitsen kaksi mahtavaa blogia, joiden lukija olin jo ennestään: Cow's wings ja Sonja Tuulia K. Myös under the thousands of stars on näkemisen arvoinen: ihanan pirteitä ja raikkaita kuvia! Mutta nyt varsinaisiin suosikkeihin...


Life á la Annika - Mulle tulee jostain syystä aina tosi pirteä fiilis, kun avaan tämän blogin. Annika tuntuu postailevan samalla logiikalla kuin mäkin, eli kaikesta mistä tykkää ja mikä kulloinkin kiinnostaa. On matkustelua, vaatteita, taidetta ja ruokaa. Ihanan rento kirjoitustyyli ja kauniit kuvat takaavat sen, että yhden postauksen luettuaan lukee toisenkin. Ja vielä yhden...


Sanna from London - Hauskaa että joku postailee näiltä samoilta nurkilta kuin minäkin! Sannan blogissa on paljon kiinnostavia juttuja Lontooseen ja Englantiin liittyen, ja niihin mä ensimmäisenä tykästyin. Mukana on paljon postauksia samoista aiheista joihin itsekin olen Lontoossa/Englannissa kiinnittänyt huomiota. Ei blogi silti pelkkää ulkosuomalaisuutta käsittele, vaan luettavaa löytyy myös mallin töihin, opintoihin ja ties mihin liittyen.


Nou probleem - Toistan itseäni, mutta pitää silti kertoa että myös tämä bloggaaja kirjoittaa ihanan hauskaa ja rentoa tekstiä. Tärkein ominaisuus hyvässä blogissa, jos multa kysytään. Kuvat ovat raikkaita ja etenkin uusimmissa postauksissa ihanan syksyisiä. Bonuksena supersuloinen katti, joka seikkailee useammassakin kuvassa.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Ihana, kamala Pariisi

Viime viikonloppuna koitti kauan odotettu reissu Pariisiin, jossa näin myös erään parhaista ystävistäni. Pariisi on ollut mun matkakohdelistan kärkipäässä niin kauan kuin jaksan muistaa, joten oli huikeaa päästä viimein käymään siellä. Matkan jälkeiset fiilikset ovat kuitenkin aika ristiriitaiset. En osaa päättää vihaanko vai rakastanko tuota kaupunkia, jossa kaupustelijat hyökkäävät päälle mutta toisaalta kahvilassa ystävällinen mummeli tarjoaa sinulle omaa juomaansa kun luulee sinun olevan janoinen.



Pariisin parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti ihanan ystävälliset ihmiset, joita oli kaikkialla. Kuten nyt siellä kahvilassa, jossa mummeli tarjosi juotavaa. Apua sai aina kun tarvitsi, ja yleisesti se kuva, mikä mulle jäi ranskalaisista, on todella positiivinen. Metrossa nuori väki päästi vanhukset istumaan, ja moni tuli juttelemaan aina kun olin yksin jossakin. Lähes kaikista kohtaamisista jäi iloinen mieli ja hymy huulille. Mutta sitten on se kolikon kääntöpuoli. Kaupustelijat olivat uskomattoman röyhkeitä, ja eräskin heistä tarrasi käteeni kunnon pihtiotteella. Ei auttanut vaikka käskin päästämään irti ja sanoin etten osta mitään. Pääsin jatkamaan matkaa vasta kun kaupustelijan huomio herpaantui hetkeksi ja sain riuhtaistua käteni pois. Pariisissa oli muutenkin paljon turvattomampaa liikkua kuin Lontoossa. Täällä voin hyvin tulla yksin yöllä kotiin ilman että tarvitsee pelätä mitään, mutta Pariisi alkoi tuntua turvattomalta jo yhdeksältä illalla. 

Etenkään vanhempi ranskalainen väki ei osaa englantia, tai ei halua käyttää sitä. Asia olisi voinut muodostua ongelmaksi, mutta ongelmien sijaan sainkin paljon kivoja muistoja. Subwayssa eräs asiakas käänsi myyjän kysymykset englanniksi, kun minulla ja myyjällä ei yhteistä kieltä ollut. Karkkikaupassa ja eräässä pizzeriassa puolestaan selvisin elekielellä, joka on ranskalaisilla loistavasti hallussaan. Aina ei tarvita sanoja. 



Sain kosketuksen ranskalaisten outoon ruokailukulttuuriin jo ensimmäisten Pariisissa vietettyjen tuntien aikana. Yritin löytää jotakin ruokapaikkaa, mutta kaikki olivat kiinni. Ei ruokaa ihan yhtään missään vaikka nälkä oli jäätävä. Myöhemmin kuulin Ranskassa asuvalta ystävältäni, että ravintoloilla on vain muutama tietty aika päivästä, jolloin he tarjoavat ruokaa. Kyseisten aikojen ulkopuolella on aika epätoivoista yrittää löytää avoinna olevia ravintoloita. Tämän tiedon ansiosta osasimme syödä oikeisiin aikoihin, eikä mun ensimmäisen aamun harhailu päässyt toistumaan.

Ystävällisten ihmisten jälkeen Pariisin paras puoli taitaa olla rakennusten kauneus, Jos kerrostaloa voi sanoa siroksi, niin mä sanon Pariisin kerrostaloja sellaisiksi. Ihanan koristeellisia, ja kasveja kaikkialla. Kadut olivat sympaattisia ja kokonaisuus oli jostain menneiltä vuosikymmeniltä. Mutta kun rakennuksia tarkasteli lähemmin, sai huomata kaiken olevan hieman rapistunutta ja todella likaista. Lika ja roskat ovat suurkaupunkien vähemmän kivoja puolia, mutta Pariisi on silti sotkuisin kaupunki, jonka tähän mennessä olen nähnyt - ja olen sentään nähnyt monta kertaa suuremman Lontoon. Pariisin ihmismääräkin tuntui jotenkin väärältä. Kadut näyttivät siltä että niillä olisi kuulunut astella murto-osa paikalla olleista ihmisistä. Tämä kyllä voi johtua siitäkin, että reissun aikana monella eurooppalaisella oli syysloma ja Pariisi on tainnut olla monen muunkin matkakohdelistalla kuin vain minun.



Tällaiset fiilikset jäivät Pariisista. En osaa päättää tykkäänkö vai en, joten pitänee selvittää asia ja matkustaa Pariisiin vielä joskus uudelleen. Matkavinkkejä saa heittää, jos joku teistä on käynyt Pariisissa tai muualla Ranskassa! Ja muistakaa heitellä vielä viimeiset kysymykset kysymyspostaukseen

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Pumpkin pie



Yksi tämän syksyn tavoitteista oli leipoa kurpitsapiirakka. En ollut koskaan maistanut sitä, tai ylipäätään koko kurpitsaa, mutta pitäähän sitäkin joskus kokeilla. Omenan ohella kurpitsa on yksi syksyn suurimmista trendeistä, joten kurpitsapiirakan syöminen on tärkeää jo katu-uskottavuudenkin kannalta. Voiko muka tykätä syksystä jos ei edes ole maistanut syksyn suurta herkkua? Nii-in. Tänä vuonna päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja leipoa piirakan Elisan vinkkaamalla ohjeella. Aineksia oli sopivan vähän, ja ilahdutti tietää että joku on joskus onnistunut sillä ohjeella. Kun ei tiedä miltä kurpitsapiirakan kuuluu maistua, on paras pelata varman päälle. Simppeli ohje on myös useimmiten se kaikkein paras. 



Jos joku muukin innostuu kurpitsapiirakasta, niin mun käyttämä ohje löytyy klikkaamalla TÄTÄ. Varoituksen sana kuitenkin kaikille syysherkkuja haluaville: kurpitsaa on todella raivostuttava leikellä. Amerikkalaiset halloweenkurpitsat tulivat kauppohin vasta kun olin jo ostanut oman myskikurpitsani, joten en päässyt edes kaivertamaan kurpitsalle naamaa. Sen sijaan yritin hiki hatussa saada kurpitsaa sopiviksi palasiksi. Podin samalla huonoa omaatuntoa hostlapsen parhaan ystävän leipomisesta piirakaksi: raukka oli koko aamun kulkenut kurpitsa sylissään kaikkialle. Ei varmaan tarvitse mainita, että tässä talossa rakastetaan halloweenia ja kaikkea siihen liittyvää yli kaiken?



Mun pitää ehkä leipoa uusi piirakka ennen halloweenia, niin lapset pääsevät kaivertamaan omat kurpitsakaverit. Ja mä pääsen syömään vielä vähän tuota herkkua (joka muuten on kaikkein parasta seistyään yön yli jääkaapissa). Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kurpitsapiirakkaa tai ylipäätään kurpitsaa, jos ette ole vielä kokeilleet. Mulla on jo suunnitelmissa monen monta kurpitsaherkkua, saa nähdä montako niistä ehdin toteuttamaan tämän syksyn aikana. Kiinnostaisi myös testata, miten kurpitsa taipuu suolaisiin ruokiin..


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Matkapäiväkirja: Bryssel

Brysselviikon jälkeen olen ollut niin väsynyt, että jaksoin ajatella bloggaamista vasta tänään. Oli aivan mahtava reissu, mutta kai se on myönnettävä että vieras ympäristö myös väsyttää. Tai ehkä syyllinen on uusi kirja, josta innostuin vähän liian myöhään eilen illalla... Mutta pidemmittä puheitta, matkapäiväkirja Brysselin reissusta - olkaapa hyvät!



DAY 1 Matka sujui yllättävän nopeasti, olin kuvitellut siihen menevän vähintään puoli päivää. Parin junassa istutun tunnin jälkeen olimme kuitenkin jo perillä Brysselissä. Rakennukset näyttivät ihan erilaisilta kuin Englannissa, ja jos mahdollista vieläkin rapistuneemmilta. Kuten hostäiti asian ilmaisi, täällä asiat ovat "ranskalaisesti rempallaan". 

DAY 2 Ihana ihana ihana syksy! Brysselissä syksy on paljon pidemmällä kuin Lontoossa, ja katselin huokaillen värikkäitä puita ja maahan pudonneita lehtiä. Aamupäivällä käytiin hostlasten kanssa läheisessä puistossa, ja ei voi muuta sanoa kuin että wau. Ihanan paljon puita ja muuta kasvillisuutta, ja välissä kauniita patsaita, jotka toivat mieleen antiikin kreikan. Illalla kävin pikaisella kierroksella kaupungin keskustassa. Ei uskoisi, että EU-pääkaupunki on niin pieni kuin on. Ydinkeskusta oli kartoitettu hetkessä, ja siirryin kahville ainoaan vielä auki olevaan kahvilaan. Sinnekin ehdin juuri ennen sulkemisaikaa, mutta sain kuin sainkin jotain lämmintä juotavaa.



DAY 3 Näin Lotan heti aamupäivästä. Olen lukenut hänen blogiaan jo pidemmän aikaa, joten osasin odottaa kivaa seuraa. Sitä myös sain, ja iloisen höpöttelyn lomassa kiersimme tärkeimmät nähtävyydet: Grand Placen ja pissaavan pojan (Manneken Pis). Ostoskadulta mukaan ei tarttunut ainoatakaan vaatetta, mutta vatsaan päätyneet belgialaiset vohvelit voittavat vaatteet 100-0. Jos ette usko, niin maistakaa! Illalla suuntasin kohti Starbucksia ilmaisen wifin ja skypepuhelun toivossa. Kaikkien ranskankielisten ihmisten keskellä istuin mä puhumassa suomea ja juomassa Guatemala -lattea. Alan ymmärtää ihmisiä, jotka hengailevat kahviloissa päivittäin.

DAY 4 Englannin sateita parjataan ihan turhaan; siellä sentään on myös aurinkoisia päiviä. Brysselissä sen sijaan on satanut valehtelematta joka ikinen päivä. Tänään sade ei meinannut laantua lainkaan, mutta lähdin kaikesta huolimatta keskustaan. Ei pieni sade ole ennenkään ketään tappanut. Energian se kyllä vei, ja pienen kiertelyn jälkeen päädyin jälleen kerran kahvilaan. Kylmillä ja sateisilla kujilla kiertely ei houkuttanut. Join ihanan kuuman kaakaon ja sen tuomin voimin lähdin kotia kohti. Vaan ei ollut mun onnenpäivä tänään: avain ei toiminut ties mistä syystä (väsynyt käyttäjä lienee todennäköisin syy), ja jouduin odottamaan rappukäytävässä että hostperhe palaa takaisin mistälie. Netti onneksi toimi oven ulkopuolellakin, joten lueskelin blogeja kaikessa rauhassa.



DAY 5 Eilinen sadeseikkailu onnistui viemään mehut, joten hengailin lähes koko päivän sisällä. Olisi tehnyt mieli vain olla ja nukkua ja taas olla, mutta hostperheen tehdessä lähtöä ulos syömään päätin lähteä mukaan. Onneksi, sillä ruokapaikaksi valikoitunut kalaravintola oli aivan huikea! Sisustus oli vähän niin ja näin, mutta paremmin laitettua kalaa saa hakea. Pääsin myös maistamaan simpukoita, joita monessa brysselmatkaoppaassa kehoitettiin kokeilemaan. En erityisemmin innostunut niistä, mutta lapsille tarkoitettuja kalapalloja upposi muhun varmaan enemmän kuin molempiin hostlapsiin yhteensä. 

DAY 6 Koko päivä kotona, jos yhtä ruoka- ja kauppareissua ei lasketa. Lupauduin olemaan illankin töissä, että vanhemmat pääsevät kahdestaan ulos. Ja siinä sitä sitten oltiin lasten kanssa aamusta iltaan. Luin ehkä sataviiskytmiljoonaa kirjaa tai jotain sinne päin, ja yritin houkutella lapsia ulos. Vähän menivät ristiin lasten toiveet, kun ensin toinen halusi olla sisällä ja toinen ulkona, ja sitten toisin päin. Lopulta päästiin yhteisymmärrykseen ja molemmat lapset saatiin samaan aikaan ulos.



DAY 7 Näin taas Lotan. Tällä kertaa suunnattiin vähän ydinkeskustan ulkopuolelle Atomiumia katsomaan. Tarkoitus oli vilkaista myös pikkueurooppa, mutta päätimme että 15 euron sisäänpääsymaksu on liikaa, kun eurooppapuiston monumentit on mahdollista nähdä myös oikeasti. Puistovierailun sijaan söimme italialaista ruokaa ja maistelimme belgialaista suklaata (ah, täydellisyys). Niitä jäi laukun pohjalle vielä pieni rasiallinen, joten mulla on Lontoossakin jotain millä herkutella. Luettavaakin hankin suklaan seuraksi, kun bongasin eräästä antikvariaatista kaksi kivan oloista englanninkielistä kirjaa.

DAY 8 Kiertelin vielä viimeisen reissuaamun kunniaksi läheisessä puistossa, mutta sitten oli pakko hyväksyä tosiasiat ja pakata laukku lähtövalmiiksi. Paluumatka sujui vielä puolta nopeammin kuin menomatka, tai siltä se ainakin tuntui. Oli mielettömän ihana nähdä taas tutut punaiset bussit, suurkaupungin hälinä ja kuulla ympärillä käsittämättömän mongerruksen sijaan tuttua ja turvallista englantia. Kotona odotti myös ihana yllätys, kun isoäiti oli kokannut meille tervetuloaterian. Voiko olla parempaa kuin hyvin laitettu intialainen ruoka? Jos kotiinpaluuta pitkän reissun jälkeen ei lasketa (nii-in, mä pidän mun lontookotia jo oikeasti kotina).



Tässä mun reissu oli pähkinän kuorien väliin puristettuna. Lisää brysselmateriaalia on varmasti tulossa, sen verran iso läjä mulla on kuvia ja ideoita. Pitää vain ensin käydä loputkin kuvat läpi ja katsoa, mitkä niistä ovat käyttökelpoisia. Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille! Ja käykääpä heittämässä kysymyksiä kysymyspostaukseen.




sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Kysy - minä vastaan

Teitä lukijoita on viime aikoina ilmaantunut ihan älyttömän paljon lisää (kiitos teille!), joten ajattelin että nyt voisi olla hyvä hetki kysymyspostaukselle. Mitä te haluatte tietää musta, au pairina olosta tai mistä vain? Kysyä saa 25.10 asti, ja mä vastaan niihin parhaani mukaan. 

Ei muuta kuin kyselemään!

torstai 8. lokakuuta 2015

Kaksi kuukautta Englannissa



Niin se aika vain menee; Englannissa on tullut vietettyä jo kaksi kuukautta. Kaksi aivan huikeaa kuukautta. Au pairin elämä tuntuu nykyään ihan arjelta ja metrolinjoista osaa puhua värien sijasta niiden nimillä. True lontoolainen vaihtaa Bakerloolta Victorialle, ei ruskealta siniselle. 

Edellisessä kuukausipostauksessa kirjoitin siitä, miten odotan tulevaa kielikurssia. Nyt tunteja on takana jo useampi ja kielitaito on kasvanut kohisten. Mun suurin ongelma oli ja on puhuminen. Kielioppi sujuu aika hyvin, ja pitkät tekstit ovat aina olleet mun vahvuus. Puhuminen sen sijaan oli ennen Englantiin tuloa miltei mahdottomuus. Ei ollut yllätys, että lähtötasokokeen jälkeen mut laitettiin puhekurssille. Ja onneksi laitettiin, sillä olen kehittynyt valtavin harppauksin. Edelleen englanninkielisen puheen tuottaminen on välillä ongelmallista, mutta etenkin hostlasten kanssa jutellessa puhe tulee jo luonnostaan. Enkä mene enää lukkoon, jos tuntematon tulee kadulla puhumaan. Toki kehitystä on tapahtunut muutenkin, mutta kielikurssin alkaminen on tuonut siihen lisäpotkua. 

Kielitaidon kehittymisen myötä matkustusinto on kasvanut vielä entisestään (en olisi uskonut sen olevan mahdollista). Onneksi matkoja piisaa näin loppusyksyn ja talven ajalle. Tämä postaus on ajastettu, ja kun te luette tätä, mä kiertelen Brysselin katuja. Kaupungista löytyi todella vähän tietoa etukäteen, joten mä ajattelin korjata puutteen kirjoittamalla monta postausta tästä reissusta. Mitä te haluaisitte kuulla mun Brysselin matkasta? Bryssel ei suinkaan jää viimeiseksi reissuksi, vaan tässä kuussa on luvassa myös visiitti Pariisiin - mun lapsuuden haavekaupunkiin. Vihdoin pääsen matkustamaan sinne monen vuoden haaveilun jälkeen! Ja jottei Englanti jäisi ihan taka-alalle, on kuun lopulle suunnitteilla vielä pieni retki Lontoon ulkopuolelle. Määränpäätä ei olla vielä päätetty, mutta ehkä se selviää piakkoin? 



Tämä on sellaista elämää, josta olen haaveillut pienestä asti. Vieraat maat ja kulttuurit ovat mielettömän kiinnostavia, ja vaikka toistaiseksi pysynkin vain Euroopassa, olen silti innoissani kaikesta. Vaikka äkkiseltään EU-maat ovat hyvin samankaltaisia keskenään, on jokainen maa silti erilainen. On todella kiinnostavaa asua vieraassa maassa ja nähdä paikallisten elämää. Elämä pyörii täällä ihan kuten Suomessakin, mutta silti eri lailla. Ruoka on erilaista, kohteliaisuussäännöt erit ja kaikki muukin hieman eri tavalla. Joihinkin juttuihin on helpompi sopeutua kuin toisiin, mutta kiinnostavia ne ovat yhtä kaikki. Englannista on myös ihanan helppoa matkustaa ulkomaille. Voi vain hypätä junaan tai bussiin, ja on pian jo kaukana. Mahtava juttu siltäkin kannalta, että ei tarvitse tyytyä vain englantilaiseen elämään, vaan saa nähdä sivusta myös ranskalaisten, belgialaisten ja ties keiden elämää. Ja ruokaa, kaupunkeja ja luontoa. 

Mä innostun helposti kaikesta, joten ihan vain se yksinkertainen asia, että Lontoossa on paljon kukkia, saa mut hymyilemään. Samanlaisia pieniä asioita bongaa aina uusista kaupungeista ja maista. Oman asuinpaikan hyvät puolet saattavat helposti unohtua, mutta kaukana kotoa nekin huomaa kirkkaasti. Rakastan Suomen puhdasta ilmaa ja laajoja metsiä. Ruoka on ulkomaihin verrattuna kevyttä ja tuoreista raaka-aineista tehtyä. Eikä nelivuotiaiden lasten (tai heidän vanhempiensa) tarvitse stressata koulujen pääsykokeista. 

Tällaiset tunnelmat nyt. Kaikki kiinnostaa ja kielitaitokin on kehittynyt huimasti. Mulle kuuluu hyvää ja sen varmasti huomaa myös näistä postauksista. Toki arki on arkea täälläkin, ja huonoja päiviä on välillä sekä mulla että lapsilla. Kiinnostaisiko teitä kuulla vaihteeksi au pairin arjen ja ulkomailla elämisen huonoista puolista? En mäkään vaaleanpunaisessa hattarassa elä, joten valotan mielelläni sitä arkisempaa puolta elämästä, jos jotakuta kiinnostaa lukea sellaisesta.



lauantai 3. lokakuuta 2015

Viikonloppufiiliksiä

Lokakuun ensimmäinen viikonloppu on täällä, ja kiireet sen mukana. Ei uskoisi, että au pair -elämään kovin monia kiireitä mahtuu, mutta niin vain on käynyt. Tällä kertaa on kuitenkin kyse ihan positiivisista kiireistä: olen matkustamassa tämän kuun aikana ainakin Brysseliin ja Pariisiin, ja lisäksi näen suomikavereita pitkästä aikaa. Etenkin Pariisin reissua odotan innolla, sillä saan tutustua kaupunkiin yhdessä rakkaan ystäväni kanssa. 

Kalenteria selatessani tajusin, ettei hengittämiselle jää aikaa juuri lainkaan. Juoksen paikasta toiseen ja nään paljon ihmisiä joka välissä. Miten tässä näin pääsi käymään? Vaikka alkaneesta kuukaudesta on tulossa aivan huikea, taidan olla marraskuussa jo rauhoittumisen tarpeessa. Silloin täytynee varata jokin viikonloppu ihan vain itselle ja kotona löhöämiselle. Ehkä tuoksuva kylpy, hyvää ruokaa ja sen sellaista. Voisin myös käskeä perhettä joku päivä Skypeen. Ei olla skypetetty kertaakaan mun täällä olon aikana! Tosin lukiovuosina ehdin jo tottua siihen, että näen perhettä harvakseltaan (4 kertaa vuodessa), joten ei tässä sinällään ole mitään uutta. Jouluna kuitenkin nään taas kaikki!

Mä olen istunut sisällä koko aamun. Suomessa kello lähenee jo kuutta, mutta täällä onneksi vasta neljää - en tunne oloani ihan niin laiskaksi. Tuhlasin eilen kaiken energian The Cake & Bake Showssa, josta on tulossa postausta myöhemmin. Vähään aikaan ei tee mieli mitään makeaa! Vastapainoksi eiliselle olen tänään vain rentoutunut kotona ja syönyt tuoreita hedelmiä ja marjoja. Pitkän Skypepuhelun ja blogien lukuhetken jälkeen voisi pikkuhiljaa sulkea koneen ja lähteä ulos kävelylle. Aurinkokin uskaltautui viimein esiin, vaikka on piilotellut koko aamun pilvien takana. Ihan ensin mun pitää kuitenkin päättää, mitä kaikkea otan mukaan Brysseliin. Yritän saada viikon tavarat tungettua yhteen reppuun, joten tiukkaa tekee. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä Brysseliin, niin kertokaa ihmeessä! Päänähtävyydet aion luonnollisesti kiertää, mutta olisi kiva tietää myös kivoista kahviloista, näteistä puistoista ja muista vierailemisen arvoisista paikoista.