maanantai 28. joulukuuta 2015

Let it snow, let it snow

Voiko olla kauniimpaa, kun kävelylenkki lumisessa maastossa? Jos vielä aurinko luo kultaista hehkuaan, on tunnelma täydellinen. Olen aina ollut vilukissa, palelen jopa heinäkuussa. Mutta rakastan kauneutta, ja lumikinosten aikaan ei ole väärää lämpötilaa, on vain vääränlaisia vaatteita. Siispä mä vuoraudun tuhannella vaatekerroksella ja suuntaan ulos nauttimaan upeista maisemista vuosi toisensa perään. 

Helsingin seudullekin on kuulemma viimein satanut lumi, mistä olen enemmän kuin iloinen. Suuntaan sinne piakkoin, ja mieluiten nautin lumimaisemista niin kauan kuin voin. Lontoossa oli viikko sitten liian kuuma jopa kesätakilla, joten en usko hankien olevan siellä kovin todennäköinen vaihtoehto. 

Täällä lumen ja metsien keskellä mulla on ollut ihanan rentouttava loma. Oon saanut nukkua, ja  joku muu on kokannut mulle ruoan ja silittänyt pyykit. Ei sillä, että nämä mitään kammottavia hommia olisivat, mutta vaihtelu virkistää. En mä silti ole malttanut pitää näppejäni kokonaan poissa keittiöstä. Keittelin muutama päivä sitten ihan mielettömän hyvää sipulikeittoa, ja eilisen nälän sammutin kermaisella tonnikalapastalla. Olen myös lukenut enemmän kuin pitkään aikaan. En tiedä, johtuuko se ylimääräisestä ajasta vai siitä yksinkertaisesta asiasta, että täällä kirjat ovat pääosin suomenkielisiä. Mun englanti menee koko ajan parempaan suuntaan, mutta äidinkieli sujuu silti luontevammin. Ja nopemmin, jos lukemista ajattelee. Mutta nyt jatkan kauniista maisemista nauttimista vielä sen aikaa, kun valoa riittää!

perjantai 25. joulukuuta 2015

Christmas Day


Pakkasukko taisi tietää, milloin meillä vietetään joulua: lumi nimittäin tuli päivää ennen aattoa ja suli tänään pois. Saatiin sentään siis valkoinen joulu, vaikka muuten ikkunan takana levittyykin harmaa maisema. Pakko myöntää, että kyllä se lumi vain kummasti nosti joulufiilistä! Siitäkin huolimatta, että viihdyin suurimman osan päivästä sisällä.

En edes muista. milloin aloitin mun ihan oman perinteen, mutta joka aatto olen käynyt lenkillä heti aamusta. En millään hikijuoksulla, vaan rauhallisella maisemakävelyllä. Maaseutu on niin tajuttoman kaunis lumivaipassa ja aattoaamun rauhassa. Aurinkokin näyttäytyi juhlapäivän kunniaksi luoden kaunista valoaan kaikkialle.

Joulussa tärkeintä on rentoutuminen, yhdessä oleminen ja nauttiminen. Näitä mäkin tein myös tänä jouluna. Olisi ollut huikeaa nähdä brittijoulu, mutta kyllä läheisten seura ja tutut perinteet tekevät sen oikean juhlan. Ulkoilin siskon kanssa, söin graavilohta ja katsoin pienten iloa, kun paketeista paljastui juuri niitä toivottuja asioita. Ja kyllä omaankin lahjasaaliiseen voi olla tyytyväinen: toivoin vain yhtä asiaa, ja sen myös sain. Uusin muumimuki on ehkä hienoin ikinä, ja sellainen seisoo tällä hetkellä pöydällä odottamassa käyttöä. Teepusseille tarkoitettua alustaa en ollut edes tajunnut tarvitsevani, ennen kuin sellainen kuoriutui esiin papereiden alta, ja karkkikepistä olen ehtinyt jo keitellä piparminttukaakaon. Seuraavaksi voisi aloitella uusinta kirjaa ja uppotua sen seikkailuihin loppuillaksi. 

Toivottavasti teilläkin on ollut kiva joulu! Nauttikaa sydämenne pohjasta näistä jäljellä olevista lomapäivistä.


perjantai 18. joulukuuta 2015

Cereal Killer Cafe

Mitä, jos kahvi ei olisikaan se kahvilan paras tarjottava? Englannissa moni paikka on ottanut teen ykkösjuomakseen, mikä on aivan luonnollista afternoon tean maassa. Kahvia on kuitenkin ainakin yleensä myös tarjolla. Mutta  entä jos kävelisitkin kahvilaan sisään ja valitsisit aamukavisi sijaan kulhollisen muroja yli sadasta eri vaihtoehdosta?



Murojen ympärillä pyöriviä kahviloita on Lontoossa jo kaksi. Paina mieleesi nimi: Cereal Killer Cafe. Toinen löytyy Brick Lanelta graffitien keskeltä ja toinen Camdenin ympäristöstä. Ainakin Brick Lanen murokahvilaa voisi luonnehtia pieneksi mutta sympaattiseksi. Seinät ovat täynnä erilaisia muropaketteja - vaihtoehtoja löytyy aina Star Wars -muroista Batmaneihin ja normaaleihin riisimuroihin. Valinnan vaikeus on melkoinen jo pelkkien murojen kanssa, mutta lisäksi pitäisi osata valita myös maito ja lisukkeet. Pitkällisen pohdinnan jälkeen mun lautaselle päätyi Frozenmuroja purkkamaidolla ja värikkäillä vaahtokarkeilla. Millan muroissa puolestaan uiskenteli kokonainen hippo! 



Kenelle murokahvilaa voisi suositella? Ainakin seikkailijalle, kokeilunhaluiselle ja ihmiselle joka haluaa nähdä Lontoosta muutakin kuin turistirysät. Hipstereillekin paikkaa täytyy suositella, ovathan molemmat kahvilat Lontoon hipsterialueilla. Kahviloiden ympäriltä löytyy katutaidetta ja vintagea, ja jos nälkä yllättää jälleen, on lähistöllä varmasti myös mitä herkullisinta ruokaa. Jos Big Ben jo tylsistyttää, kirjaa to do in London -listallesi tämä.

PS: Arvonnan voittivat Tanja, Matilda ja Marjukka, onnea heille!



sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Neljä kuukautta Englannissa



Täällä joku on jo ihan lomafiiliksissä! Lennot Suomeen lähestyy, eikä töitäkään enää ehdi olla ennen sitä. Edessä siis ihanan pitkä laiskottelurupeama, johon kuuluu muun muassa rakkaita ihmisiä, luminietoksia ja herkullista suomiruokaa. Joku saattaa ehkä pyöritellä silmiään suomiruoan herkullisuudelle, mutta asukaapa hetki Englannissa niin tiedätte mistä puhun. Ruoan laittaminen täällä on paljon iisimpi juttu kuin Suomessa, mutta henkilökohtaisesti tykkään siitä että ruoka ei säily ikuisuutta (= ruokaa ei ole pumpattu täyteen lisäaineita) ja muffinssitkin leivotaan itse eikä "lisää vain vesi" -tyyppisesti. Eikä mun hostperhe ole edes pahimmasta päästä, moni au pair -parka joutuu syömään vielä säilötympää ruokaa kuin mä. 

Ruokailun lisäksi olen alkanut huomaamaan muitakin vähemmän hyviä puolia täällä olossa. Kai se uutuudenviehätys on nyt enimmäkseen karissut, eikä katsele kaikkea enää ruusunpunaisten linssien läpi. Lontoo on edelleen huikea kaupunki ja Englanti upea maa - viihdyn täällä loistavasti. Mutta omasta kotimaastakin löytää koko ajan lisää hyviä puolia, kun vertaa täkäläiseen elämään. Esimerkiksi astiankuivauskaappi on aivan kuningaskeksintö. Miksi ihmeessä sitä ei ole täällä? Ja miksi kaikki pitää silittää alusvaatteista ja vauvan ruokalapuista alkaen? Ei tosin mun hostperheessä, kun kumpikaan vanhempi ei ole syntyperäinen britti. Oon silti kehittynyt huomattavasti nopeammaksi silittäjäksi, kuin mitä olin tänne tullessa. Sitä se Englanti teettää.



Viime viikkoina olen keskittynyt joulufiilistelyyn, mikä on Lontoossa tehty todella helpoksi. Joka paikassa on jouluvaloja, joulumusiikkia, jouluisia esityksiä ja tapahtumia. Monessa suuremmassa kaupassa on jopa oma osastonsa kaikelle joulutavaralle. Eilen keskustassa pyöriessä törmäsin joulupukkien suurkokoukseen: satoja joulupukkeja (vai tonttujako olivat?) kiipeili Trafalgal Squaren leijonien päällä ja nautti lähipubien antimista. Joululaulut raikuivat kaikkialla, ja nyt päässä soi ainoastaan "Jingle bells, jingle bells...".

Viime viikkoina on tapahtunut jotain muutakin mahtavaa: mun kynnys englannin puhumiseen on tehnyt romahduksen! Ja kun sanon rohmahtaa, ihan oikeasti myös tarkoitan sitä. Sanavarasto ei yhdessä yössä ehtinyt mihinkään laajeta, mutta joku on selvästi juottanut mulle rohkeusjuomaa tai jotain. Hostlasten kanssa juttu on luistanut rennosti jo jonkin aikaa, mutta enää ei jännitä edes hostisälle tai muille aikuisille ihmisille puhuminen. Ihana aloittaa joululoma näissä tunnelmissa, paluun jälkeen pääsee sitten keskittymään ihan vain taitojen parantamiseen ilman ylimääräistä jännitystä. 

Hirmu hyvää joulunodotusta teille kaikille, ja kertokaa jooko että Suomessa on lunta! Täällä nimittäin pärjää vielä paperinohuella kesätakilla ja alkaa jo vähän kaivata talvea...


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Festive Afternoon Tea



Perinteinen musta tee höyryää kupeissa ja clotted cream on hieman jo sulanut uunituoreiden skonssien päälle. Ovat muuten parhaita skonsseja, joita olen koskaan syönyt! Lautasen vieressä kimmeltää paukkukaramelli, joka on miltei liian kaunis avattavaksi. Ehkä vähän myöhemmin...

Afternoon tea on ollut mun to do -listalla jo pitkään, mutta vasta nyt sain sen toteutettua. Ja kuinka upealla tavalla! Rochesterissa sijaitseva Fleur de Thé on sisustettu todella kauniisti, ja ruoat ovat toinen toistaan herkullisempia. Kun vielä tarjoutui mahdollisuus sekä upeaan seuraan että jouluiseen versioon tavallisesta iltapäiväteestä, niin pakkohan sinne oli mennä. Juhlin siis tänä vuonna pikkujouluja afternoon tean merkeissä. 



Alkuun saimme maistella ihania kolmioleipiä, joiden välissä oli muun muassa karpalohilloa ja vuohenjuustoa. Koristeena olleet rucolat ja tomaatitkin päätyivät parempiin suihin kuin huomaamatta. Pääsin myös osallistumaan hauskaan tietokilpailuun, jonka  Milla oli mun pään menoksi kehitellyt. Tekisi mieli riemuita voitosta, mutta yhden hengen kilpailussa se ei ehkä ole kovin suuri saavutus. Jossakin vaiheessa skonssit löysivät tiensä pöytään, ja niiden jälkeen tuli mikäpä muu kuin mince pie - perinteinen englantilainen joululeivonnainen. Niitä myydään joka kahvilassa, mutta täytyy sanoa että täällä myös mince pie maistuu paremmalta kuin muualla. Pitäisi ehkä mennä hetkeksi Fleur de Thén henkilökunnalle oppiin, niin osaisi itsekin leipoa kaikki parhaat enkkuherkut.

En ole pitkään aikaan viettänyt yhtä hauskaa ja rentouttavaa iltaa. Herkullinen iltapäivätee venähti yllättävän pitkäksi, ja sen jälkeen kävimme vielä katsastamassa paikallisten joulumarkkinoiden tunnelmaa. Kaiken kiertelyn lomassa ehti jutella niitä näitä ja hankkia muutaman joululahjankin. Taas se huomattiin, ettei mukavaan iltaan tarvita kuin hyvää seuraa ja ruokaa. Ja ehkä vähän teetäkin. 


maanantai 7. joulukuuta 2015

Korttiarvonta



Korttien lähettäminen ja saaminen on ehkä maailman parasta. Oon lähetellyt jokaiselta reissulta useampiakin kortteja, ja nyt joulun alla vielä enemmän. Kaupat ovat täynnä toinen toistaan ihanampia joulukortteja, ja jokaiselle löytyy omansa. Jos haluat muistaa koiraasi tai veljen tyttökaveria, niin Lontoon korttikaupoista löytyy valmiita tervehdyksiä myös heille! 

Veljen tyttökaveria mulla ei ole, mutta ihania lukijoita sen sijaan on. Blogikortteja kaupoista ei (vielä) löydy, mutta bongasin kokonaisen rasiallisen ihanan englantilaisia kortteja. Kuvissa olevat talot ovat juuri sellaisia, joihin voi törmätä englantilaisessa pikkukaupungissa. Näillä korteilla ajattelin ilahduttaa teitä blogin lukijoita - ja muitakin jotka tämän postauksen sattuvat lukemaan. Jouluisen tervehdyksen lähettäminen piristää niin omaa kuin saajankin mieltä. 

Kaikki mitä sun tarvitsee tehdä, on pistää kommentteihin toimiva sähköpostiosoite, ja se haluaisitko mieluummin vasemman vai oikean puoleisen kortin. Anonyymien toivoisin laittavan myös jonkin nimimerkin. Voit osallistua, olit blogin lukija tai et. Osallistumisaikaa on 11.12 asti, jonka jälkeen arvon kolme vastaanottajaa korteille. 


torstai 3. joulukuuta 2015

Lumiukkojuoma

Taivas alkaa vasta vaaleta, kun istun jo keittiössä höyryävän kaakaokupin kanssa. Suussa tuntuu häivähdys minttua, ja juoman valkoinen väri tuo mieleen lumikinokset. Lontoon säässä pärjää vielä kesätakilla, joten oikeasta lumesta tuskin on toivoakaan. Lumiukkojuoma toimii lääkkeenä niin lumi-ikävään kuin joulunodotukseenkin. Enää muutama viikko jouluun!





Tarvitset:
120 g valkosuklaata
½ dl valkoisia minttukarkkeja
5 dl maitoa
+ valkoisia minivaahtokarkkeja

Tee näin: 
1. Paloittele suklaa kattilaan ja lisää minttukarkit. Voit halutessasi myös murskata karkit, jolloin ne liukenevat nopeammin. Kaada kattilaan myös maito.

2. Kuumenna juomaa koko ajan sekoittaen siihen saakka että se hieman kiehahtaa. Sammuta levy.

3. Kaada valkoinen juoma kuppeihin ja lisää päälle kerros valkoisia vaahtokarkkeja. Nauti.

Tästä ohjeesta lumiukkojuomaa riittää noin neljälle ihmiselle. Minttukarkkeja kannattaa annostella vähän oman maun mukaan. Mulle sopiva oli puoli desiä, mutta jonku voi tykätä vähän miedommasta tai voimakkaammasta juomasta. Ja sitten ei muuta kuin nauttimaan lähestyvästä joulusta. 

tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukuun ensimmäinen

Mä olen yrittänyt olla hössöttämättä kauheasti joulusta vielä marraskuussa, mutta nyt sen voi hyvillä mielin tehdä. Jouluun on enää 23 yötä, ja mun joululomaan vielä paljon vähemmän. Marraskuu on jotenkin niin harmaa, mutta heti joulukuussa muistaa taas kaikki kivat asiat. Kai se on se lähestyvä joulu, joka hymyn saa korviin. Kokosin alle pienen listan asioista, jotka on ihania just nyt.



Joululoma. Odotan sitä aivan täpinöissäni, vaikka samalla oonkin vähän kauhuissani ajan kulumisesta. Nytkö mun au pair vuosi on jo puolivälissä? Mutta voiko olla parempaa kuin joululoma rakkaiden ihmisten seurassa ja toivottavasti vielä lumenkin keskellä. Lontooseen tuskin sataa lunta ennen maaliskuuta, jos silloinkaan. Kuljen edelleen kesätakilla täällä, joten paluu Suomeen voi olla pienoinen järkytys jo pakkastenkin osalta. Odotan silti enemmän kuin innoissani!

Kaakao erilaisella twistillä. Teki mieli kaakaota, muttei kuitenkaan sitä samaa vanhaa. Siispä keittelin vähän normaalista poikkeavan kaakaon, joka upposi täydellisesti niin muhun kuin hostlapsiinkin. Tulette saamaan reseptiä vielä lähiaikoina! 

Kaupan itsepalvelukassa. Ei muuten, mutta ehkä maailman paras keino käyttää kaikki yksi- ja kaksipenniset! Sinne vaan kolikkoluukusta sisään. Aika kauan niillä maksaminen kestää, mutta mitäpä sitä ei tekisi siistimmän rahapussin eteen. 

Ihanan lokoisa päivä. En ole tänään tehnyt kauppareissua lukuunottamatta yhtään mitään. Välillä on hyvä viettää aikaa vain kotona, laittaa ehkä vähän ruokaa ja leikkiä hostlasten kanssa. Illalla mieli kiittää ihanan rentoutuneella fiiliksellä.

The Simple Things -lehti. Mun uusin rakkaus on tässä. Ruokaa, uusia ideoita ja kiinnostavia ihmisiä. Paras lehti, jonka olen ikinä lukenut! Ostin kokeilumielessä marraskuun numeron, ja huomasin löytäneeni jotain täydellistä. Tämän kuun numero on nyt tuossa vieressä odottamassa lukemista. Keväällä pitää enää vain selvittää, pystyykö kyseistä lehteä tilaamaan Suomeen (peukut pystyyn).

Mikä teidän päivässä on ollut parasta?