keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Kuusi kuukautta Englannissa

Aiemmat postaukset: 1kk | 2kk | 3kk | 4kk | 5kk


Niin se puoli vuotta vain tuli täyteen. Tai tuli jo yli viikko sitten. Kaiken häslingin keskellä en ehtinyt pysähtyä miettimään puolivuotisfiiliksiä, mutta näin keskiviikkoaamuna on vihdoin aikaa vain olla ja ajatella. Ja aikaa tähän ajatteluun tarvitaankin, fiilikset on nimittäin aika epätodelliset. Ihan vasta mä tulin tänne, ja tänä aamuna keskusteltiin hostäidin kanssa jo mun poislähdöstä. Kai se on pakko uskoa, että loppusuora häämöttää. Apua.

Puolen vuoden aikana ehtii todella hyvin sisäistää vieraan maan tavat ja kulttuurin - ja kielen myös. Vaikka sanavarasto ei todellakaan ole samaa tasoa kuin syntyperäisellä britillä, on puheesta tullut ihan huiman paljon luontevampaa näiden kuukausien aikana. Osaan sanoa pleaset sun muut oikeisiin kohtiin, ja luulen että ainakin pirteänä sovin ihan hyvin brittiläiseen kohteliaisuusmuottiin. Väsyneenä ei aina muista skarpata.



Vielä olisi pari kuukautta aikaa parannella kielitaitoa ja nähdä Iso-Britanniaa. Mun pakko käydä -listalta uupuvat edelleen Wales ja Irlanti, joihin voisi suunnitella jo jonkinlaista aikataulua, määränpääkaupunkia ja tekemistä. Jos olette käyneet jommassa kummassa, niin vinkkejä saa heitellä! Samoin Englannin sisäisiä matkakohteita, sillä kyllä parissa kuukaudessa ehtii enemmänkin kuin kaksi paikkaa koluta - ainakin jos en sairastu enää uudelleen. 

Siinä missä Lontoon kadut ovat jo ihan tuttuja, on kotirintamalla tapahtunut jonkinlaisia muutoksia. Vaihdoimme koko hostperheen voimin kämppää, ja tätäkin postausta kirjoittelen nyt uudesta huoneesta. Vaikka vanhassa huoneessa oli paljon kivaa (kuten jättisänky), en silti valita tästä uudestakaan: maisemat ovat paljon paremmat, ja aurinko paistaa ikkunaan koko aamupäivän. Puistokin on paljon lähempänä, joten mun lenkkeilyinnostus saa kivasti uutta tuulta alleen. Vähän kivempi vain mennä lenkille, kuin kävellä ensin saastemöhnän läpi vähemmän saasteiseen puistoon että raaskisi pienesti tihentää askeleita. Vaikka suurkaupunki on ihana, säälin silti niitä jotka elävät täällä koko elämänsä. Raukkaparat saavat lenkiltä lähinnä mustat keuhkot tän saastemäärän takia. 

Nyt aion nauttia sydämeni pohjasta näistä viimeisistä kuukausista täällä, löytää uusia lempipaikkoja ja hengata hostperheen kanssa. Ja lenkkeillä lähipuiston polkuja ristiin rastiin.


perjantai 19. helmikuuta 2016

Harry Potter Haul

kuppi £9.95


Mä saatoin ehkä pienesti seota Warner Bros Studion kaupassa. Siis ihan pienesti vain. Olisi tehnyt mieli ostaa koko kauppa tyhjäksi. Kaikki maksoi kuitenkin hinajaa, joten esimerkiksi vaatteista en raaskinut ostaa edes pienen pientä paitaa. Kuvien paidat onkin ostettu Primarkista noin 5-6 punnalla/kappale. Vähän eri hintaluokkaa kun potterstudiolla, jossa esimerkiksi yksinkertaisesta villapaidasta pyydettiin lähes sataa puntaa. Laatuki tosin on paljon parempi kuin halpaketjun tuotteilla, mutta silti. Sitten kun mä oon miljonääri, niin ensimmäinen ostoskierros suuntautuu tuonne studiolle. Nyt kuitenkin piti tyytyä hieman vähempään.

Mun uusi lempparikuppi vilahti instagramissa jo muutama viikko sitten, ja sen jälkeen se onkin ollut kovassa käytössä. Kupin toisella puolella on teksti "I solemnly swear that I am up to no good", eli "Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessä". 

postikortit £0.95




suklaasauva £3.95 | kirjasta maksoin jo kierrosta varatessa, mutta kaupassa noin £10


Postikortteja oli pakko ostaa useampi kappale. Yksi omaa seinää koristamaan, ja loput muille lähetettäväksi. Kirjan olin varannut jo etukäteen, tietämättä siitä oikeastaan sen enempää. Se osoittautui aika kattavaksi kirjalliseksi studiokierrokseksi. Sitä selaillessa saa joka kerta palan sitä tunnelmaa, joka itse kierroksella oli. Jos tietää, ettei tule koskaan studiolla käymään, mutta haluaa kuitenkin tietää mitä siellä on, tämä kirja on aika loistohankinta. En kuitenkaan suosittele sen lukemista jos aikoo tulevaisuudessa vierailla studiolla, sillä silloin kierroksen ilosta on puolet pois.

Suklaasauvan ostin kaverille lahjaksi, mutta sain sentään itsekin maistaa palasen. Maku on kuin missä tahansa maitosuklaassa, mutta ei sitä joka päivä taikasauvoja syödä.

bertie bottin jokamaunrakeet £8.95 | suklaasammakko £8.95


Karkkia ja vielä vähän lisää karkkia. Bertie Bott oli listalla jo etukäteen, sillä olimme päättäneet maistella niitä erään kaverin kanssa. Mä en ole vielä maistanut ainoatakaan oksennusta tai mätämunaa, sillä jollain ihmeellisellä tuurilla onnistuin poimimaan pussista kaikki herkut. Jouduin irvistelemään ainoastaan makkaralle, mutta kaverin naama vääntyi milloin mihinkin suuntaan hänen saadessaan pahoja makuja munkin puolesta. Päälle haukkasimme palat suklaasammakkoa, joka oli onneksi umpisuklainen. Makeaa koko rahan edestä. Sammakon alta paljastui Godric Gryffindorin keräilykortti - viisikulmainen kuten pakettikin. 

kirja £12.99


Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä uusi jäsen mun kirjakokoelmaan. Olin jo pitkään miettinyt uuden Potterkirjan ostamista, sillä täällä niissä on aivan älyttömän ihanat kannet. Studiolta en todellakaan voinut lähteä ilman kirjaa, ja niin oon taas Azkabanin vankia rikkaampi. Suomenkielinen versio odottelee suomessa, mutta uutukaisessa on upeiden kansien lisäksi myös kultainen Studio Tour -tarra.

Mulla ei ole aiemmin ollut kovin montaa fanitavaraa, mutta potterstudiofiiliksissä päädyin ostamaan useammankin. Turhakkeita en ostanut, vaan ihan oikeasti käyttöön (tai mahaan) pääseviä juttuja. Kuten nyt toi kelmien kartta -muki, joka on ihanan ulkonäkönsä lisäksi myös mun tilavin kuppi. Nyt iltateen saa juotua yhdellä kupillisella. 

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Yö lentokentällä



Mun koneen käyttö on viimeisen viikon aikana ollut ihan minimissä. Ensin suomi-ihminen tuli käymään, enkä raaskinut tuhlata yhteistä aikaa koneen näpyttelyyn. Lähestyvä muutto on aiheuttanut päänvaivaa sekin, ja kaupan päälle sain niskaani sellaisen flunssan ettei vuosiin ole vastaavaa ollut. Nyt selvisin kuitenkin jo koneelle asti, joten kyllä tää tästä. 

Viime aikoina vähäiseksi jääneet unet eivät ole varmasti sairauden torjunnassa auttaneet, mutta ainakin mulla on ollut hyvä syy. Varmaan jokainen Lontoossa vieraillut budjettimatkaaja tietää, että Heathrow'ta lukuunottamatta kaikki kaupungin lentokentät sijaitsevat aivan tuhottoman kaukana, metroverkon ulottumattomissa. Kun soppaan lisää sen, että suurin osa juna-asemille vievistä metroista nukkuu öisin, on aamulennolle ehtiminen melko hankalaa - jos siis ei ole yötä lentokentällä. Suomiystävä päätyi tuohon jälkimmäiseen ratkaisuun, ja pitihän mun lähteä seuraksi. Niin me siis yövyttiin lentokentällä, eikä edes ensimmäistä kertaa. 



Jos joku muu suunnittelee samaa kuin me, niin mulla olisi muutama vinkki. Ihan ensimmäisenä täytyy päättää, haluatko nukkua vai et. Kun ensimmäisen kerran yövyin lentokentällä, mun tavoite oli nukkuminen. No eipä onnistunut, sillä nopeammat ehtivät varata kaikki ei-käsinojalliset penkit kauan ennen kuin edes ajattelin nukkumista. Kuulukaa te noihin nopeisiin, jos haluatte nukkua, ja pitäkää penkistänne kiinni jos sellaisen onnistutte nappaamaan. Matkatavarat kannattaa suojata rosmoilta mahdollisimman hyvin, ja nukkua kaiken tärkeän, kuten passin, lentolipun ja lompakon päällä. Jos joku onnistuu jalkoihin sidotun rinkan viemään, niin ainakin pankkitili ja lentokoneeseen pääsy on turvattu.

Valvojille suosittelen kentän kahvilaa - etenkin jos olette reissussa ystävän kanssa. Kirjaan tai tablettiin voi syventyä lähes missä vain, mutta maailman parantaminen onnistuu parhaiten kahvi- tai teekupposen äärellä. Tähän mä olen päätynyt molempina lentokenttäöinä, sillä ystävää saattaessa haluaa käyttää ne viimeiset yhteiset tunnit hyödyksi. 



Lentokentällä vietetty yö voi myös olla pieni matka kyseisen maan ruokakulttuuriin. Mä pistin ystäväni syömään skonssin clotted creamilla ja hillolla, breakfast tean seurana tietenkin. Muutamaa tuntia myöhemmin pistelimme poskeemme oikean brittiaamiaisen, jonka myötä sain ruksia taas yhden asian pois mun bucket listilta. Samalla sain muistutuksen suomikeittiön paremmuudesta. Mä en ikinä vois vaihtaa mun omaa, kohtalaisen kevyttä ja raikasta aamupalaa rasvaiseen ja lihantäyteiseen brittiversioon. Aamuisin tarvitsen jotain kevyttä ja ravitsevaa, en makkaraa ja pekonia höystettynä kananmunilla ja tölkkipavuilla. Mutta onpahan sekin nyt koettu.


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Ystävänpäivän menu



Mistä on onnistunut ystävänpäivä tehty? Ainakin naurusta, läheisten seurasta ja hyvistä jutuista. Ehkä myös onnellisuudesta, herkullisesta ruoasta ja kauniista kukista, jos minulta kysytään.Vaikka ystävänpäivä on perinteisesti ollut Suomessa nimenomaan ystävien päivä, on myös romantiikka alkanut nostaa päätään. Moni juhlii 14.2 ystäviensä kanssa, mutta varmaan yhtä moni tahtoo käpertyä silloin rakkaansa kainaloon. Millan kanssa kokoamamme ystävänpäivän menun paras puoli onkin se, että näitä herkkuja voi nauttia riippumatta siitä, missä seurassa juhlaa viettää. Ystävänäivän menu sopii niin kaveriporukan illanviettoon, kuin rauhalliseen kullan kanssa söpöstelyynkin.

Ystävänpäivän menu
sydänfocacciaa
minttusuklaamutakakkua
vadelmavettä

Lisäksi tarvitset roppakaupalla iloista mieltä, hymyä ja rakkautta. Myös kukat ja kaunis kattaus sopivat ruokailua täydentämään. Pöytäseuraksi paras mahdollinen seura, jonka ystävänpäivänä lähellesi haluat ja niin täydellinen hetki on valmis. Millan blogista löydät minttusuklaamutakakun reseptin, ja tästä postauksesta löydät ohjeet sydänfocaccian ja vadelmaveden valmistukseen.



Sydänfocaccia
3½ dl vettä
25 g hiivaa
1½ tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
7 dl vehnäjauhoja
lisää oliiviöljyä
merisuolaa
pala punaista paprikaa
oliiveja
rosmariinia

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita joukkoon myös suola, oliiviöljy ja hunaja. Lisää jauhot vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Vaivaa taikinaa muutamien minuuttien ajan ja anna sitten kohota liinan alla noin puoli tuntia.
2. Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille ja anna kohota jälleen noin puoli tuntia. Tässä välissä ehdit hyvin pilkkoa paprikan siivuihin ja puolittaa oliivit.
3. Painele leipään sormilla kuoppia. Sivele päälle öljyä esimerkiksi pullasudilla. Asettele paprikasiivut suureksi sydämeksi leivän keskelle, ja painele oliiveja paprikoiden ympärille. Ripottele päälle myös merisuolaa ja rosmariinia. 
4. Paista 250 asteisen uunin keskitasolla noin 12 minuuttia. Voitele heti uunista ottamisen jälkeen varovasti öljyllä, niin pinnasta tulee vielä vähän rasvaisempi (ja parempi). 



Vadelmavesi
puolikas sitruuna
pari isoa kourallista vadelmia
vettä
2 korkeaa lasia

1. Purista sitruunan mehu puoliksi kumpaankin lasiin. Lisää molempiin suunnilleen saman verran vadelmia. Lisää sopiva määrä vettä - eli sen verran mitä lasissa normaalistikin on. Sekoita ja laita jääkaappiin vähintään vartiksi. 
2. Sekoita vielä kerran jääkaapista ottamisen jälkeen, ja nauti. 

tiistai 9. helmikuuta 2016

Pancake Day


Pa-pa-pa-pannukakkupäivä - siis mikä? Brittien versio laskiaisesta, tai jotain sinne päin. Yhdistävänä tekijänä toimii ainakin se, että kumpanakin juhlapäivänä on lupa herkutella. Mä oon mussuttanut mahan täyteen laskiaispullaa jo viikonloppuna, joten ne alkavat olla sopivan laskeutuneita pienelle (krhm siis suurelle) pannukakkupäivän pannukakkusatsille. Suosikkitäytteet siis esiin, ja letuilla herkuttelemaan.

Oikeastihan kyseessä on jo toinen pannukakkusatsi tämän saman päivän kunniaksi, sillä me otettiin Millan kanssa varaslähtö jo viime viikolla. Siltä kerralta myös postauksen kuvat ovat peräisin. Mun mielestä juhlat ovat ihania, ja samalla yksi parhaimpia keinoja piristää sitä tavallista, jokapäiväistä arkea. Siispä tervehdin niin suomalaisia kuin brittiläisiäkin juhlapäiviä suurella innolla. Maassa maan tavalla, joten oon herkuttelun lisäksi myös naureskellut tubettajien pannukakkuvideoille, kuten tälle ja tälle. Moni kahvila ja vastaava on varautunut päivään erilaisten tarjousten ja haasteiden voimin. Olisi huikeaa käydä tsekkaamassa, mutta valitettavasti olen enemmän tai vähemmän kiinni töissä iltaan asti. Mutta ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin - nyt mun lettukasasta on tappelemassa minä itse, ja ehkä pari pientä lapsosta. 




perjantai 5. helmikuuta 2016

Vastauksia kysymyksiin - osa 2

Toisen ja samalla viimeisen vastausosion vuoro. Aiemman, au paireiluun liittyvän osion pääset lukemaan tästä. Kiitos mielettömästi teille kiinnostavista kysymyksistä, joihin oli kiva vastailla. Olen yhdistellyt päällekkäin osuvia kysymyksiä jonkin verran, joten sun heittämä kysymys ei välttämättä löydy juuri siinä muodossa kun sen kysymyspostauksen kommentteihin kirjoitit. Jos jotain kysyttävää vielä jäi, niin kyselkää kommenteissa - vastaan mielelläni kysymyksiin muutenkin.



Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?
- Vaikea valita, kiinnostavia paikkoja kun on niin monta! Barcelona kiehtoo paljon, samoin Cornwall. Pariisiin aion matkustaa mahdollisimman pian myös, sillä haluan kokeilla näenkö kaupungin tällä kertaa kivempana kuin viimeksi. Lisäksi haluaisin käydä myös Irlannissa ja Walesissa, niin olisi kaikki britteinsaarten alueet käyty läpi.

Minne matkustaisit jos voisit matkustaa mihin vain?
- Johonkin jännään paikkaan! Pohjois-Korea voisi olla kiinnostava nähdä, samoin jokin Afrikan maa tai USA, jossa haluaisin joskus käydä road tripillä. Euroopassa tulee varmasti kierreltyä, mutta sen ulkopuolisiin maihin on vaivalloisempi matkustaa,

Mitä tulevaisuudensuunnitelmia sulla on?
- Lähitulevaisuudessa haluan päästä opiskelemaan yliopistoon. Aion myös jatkaa matkustelua sen mukaan mitä opiskeluilta tai mahdollisilta töiltä pystyn, ja nähdä kavereita Suomeen paluun jälkeen erittäin paljon. Ja vielä yksi! Aion kiertää Suomessa kaikkia kivoja kahviloita ja tapahtumia, olen tajunnut esimerkiksi kahviloiden olemassaolon vasta täällä ja osaankin kertoa Lontoon kahviloista ja muista jutuista paljon paremmin kuin Helsingin vastaavista.

Mitä kaipaat tällä hetkellä vai kaipaatko mitään?
- Mun ihania suomiystäviä, joita en ole nähnyt liian pitkään aikaan!



Mistä unelmoit?
- Onnellisesta elämästä, niin klisee kuin onkin. Mun onnelliseen elämään kuuluu työ jossa viihdyn ja jonka tekemisestä oikeasti tykkään, ihana ystäväpiiri ja loppuelämän kestävä parisuhde. Unelmoin myös matkustelusta maailman ympäri, ristiin rastiin ja takaisin. Unelmoin omasta kesämökistä sitten joskus ja siitä että kodissa on kukkia ympäri vuoden.

Parasta just nyt?
- Rauhallinen hetki kivan päivän päätteeksi ja se, että maljakossa on kukkia.

Mitkä kolme asiaa haluaisit että tapahtuis just nyt?
- Joku mun ihanista läheisistä (joita en oo nähnyt liian pitkään aikaan) vois just nyt seistä tossa vieressä ja pistää teeveden kiehumaan. Sitten voitaisiin hörppiä teetä yömyöhään ja parantaa maailmaa. Muuta en tarvitse, sillä tämä on jotenkin ihanan rauhallinen ja onnellinen ilta.

5 asiaa jotka tahdot kokea ennen kuolemaasi?
- Haluan käydä Afrikassa, tehdä road tripin syksyiseen Lappiin, inspiroida jotakuta, kävellä meren rannalla auringonlaskun aikaan ja oppia kokkaamaan intialaista ruokaa.

Mitä ohjelmia/sarjoja seuraat?
- En mitään! Täytän päiväni jo valmiiksi kaikella mahdollisella, joten sarjojen seuraaminen ei edes mahtuisi mun viikkorytmiin.



Paras elokuva ikinä?
- Life of Pi, joka katsottiin hostperheen kanssa syksyllä. Mä tykkään kirjoista paljon enemmän kuin leffoista, joten parasta mitä leffa voi tarjota, on visuaalinen kauneus. Ja sitähän tämä leffa on täynnä - upeita maisemia toinen toistensa perään.

Lemppari bändit tai artistit?
- Mulla ei ikinä ole ollut yhtä tai kahta, tai edes kymmentä suosikkia, jotka olisi voinut nimetä. Tähän kysymykseen vastaaminen on siis todella vaikeaa. Jos pitäisi sanoa joku, jota kuuntelen aina uudelleen ja uudelleen, niin Amelié -leffan sountrack. Hehe ei ole bändi eikä artisti, mutta kuuntelen sitä jokatapauksessa paljon.

Lempi ootd?
- Nyt pistit pahan! Mä pukeudun vahvasti fiiliksen mukaan ja yhtenä päivänä maailman kivoin asu ei tulisi kuuloonkaan enää seuraavana. Riippuu myös paljon siitä olenko töissä vai en, sillä töiden aikana paras asu on lökärit ja paita joka voi vähän sotkeentua. Kaupungilla tykkään ehkä eniten yhdistelmästä mustat farkut, viininpunaiset maiharit, samaa sävyä oleva potterpaita ja musta pörröneule. Lisäksi tähän voisi heittää harmaanvihreän takin ja syksynruskean jätihuivin, joka mätsäävät yllättävän hyvin viininpunaiseen ja mustaan.

Mikä sai sut nolostumaan viimeksi?
- Mä en muista! Nolostun todella harvoin mistään, sillä yleensä kukaan ei kuitenkaan muista mun mokia jälkikäteen. Parempi siis vain ottaa opikseen ja unohtaa sitten koko moka.



Mikä on elämäsi paras päätös?
- Muuttaa pois kotoa 16-vuotiaana. Ei sillä että kodissa olisi ollut mitään vikaa, mieluusti olisin asunut perheeni kanssa vielä lukiovuodet. Mutta pois muuttaminen toi mukanaan paljon mahtavia juttuja: pääsin pääkaupunkiseudulle asumaan, tutustuin mahtaviin tyyppeihin eikä koti-ikävä täällä ulkomailla ole yhtään paha kun ei muutenkaan ole asunut enää kotona.

Lempireseptisi?
- Suklaamuffinssit, joiden ohjetta en vieläkään muista ulkoa, mutta joka löytyy kotikotoa keittiön kaapista, punavalkoruudullisesta keittokirjasta sivulta 55. Ei sillä, että olisin tarvinnut ohjetta usein tai mitään.

Mikä on elämän tarkoitus?
- 42. Myöskin onnellisuus on aika tavoiteltava asia. Ihan sama onko menestynyt artisti vai siivoaako julkisia tiloja, kunhan on onnellinen. Ehkä elämän tarkoitus on löytää se oma juttu mitä tehdä ja oma tyyli millä elää tää lyhyt hetki kun me täällä eletään.

Mitä tekisit jos saisit 10 000€?
- Pistäisin ainakin toistaiseksi koko summan säästöön. Saan taskurahaa täällä ihan tarpeeksi siihen että ostan kivoja juttuja itselleni tai käyn ulkona syömässä. Tulevaisuudessa käyttäisin ne varmaan oman unemakämpän sisustamiseen, matkusteluun ja hyvään ruokaan.



Lempilaulu/-runo/-aforismi?
- Yksi mun usein käyttämä aforismi on "Älä unelmoi elämääsi, vaan elä unelmaasi". Unelmat ovat tärkeitä, mutta niitä toteuttamalla pääsee elämään sitä elämää, mikä joskus oli haave vain. Unelmiaan seuraamalla päätyy aika todennäköisesti viettämään kivan elämän.

Lempparikarkit?
- Salmiakki.

Miten kuvailisit muutamalla sanalla elämää?
- lyhyt, seikkailu, mahdollisuuksia täynnä

Pidätkö lukemisesta, ja jos joo niin millaiset kirjat ovat sun suosikkeja?
- Todellakin pidän! Luen kirjoja ihan laidasta laitaan, eniten iskee hyvä kerronta ja kiinnostavat henkilöt. Mun ikuisuussuosikki on Potterit, mutta olen tykännyt valtavasti myös Kirjavarkaasta ja Runotytöstä.

Jos saisit nyt 5000€ ja rahat olisi pakko käyttää 24 tunnin sisällä, mihin käyttäisit sen?
- Varaisin pitkälle eteenpäin viikonlopun menopaluulippuja niin Suomeen kuin kaikkialle muuallekin. Ja hostelleja sun muita.



Jos saisit muuttaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?
- Tähän varmaan pitäisi vastata, että lopettaisin sodat tai nälänhädän. Oon kuitenkin sitä mieltä, että elämä kulkee omaa kiertokulkuaan, jossa kaikille jutuille on oma tarkoituksensa. Niille kamalillekin. Jos yhden pahan poistaa, toinen varmasti tulee tilalle kahta pahempana. Epäkohtien eteen pitää toki tehdä työtä, mutten halua vain sormia napauttamalla poistaa mitään.

Sairastatko mitään?
- En, onneksi!

Ihanin juttu kodissasi?
- Parisänky, joka on kokonaan mun. Unettomina iltoina on parasta, kun voi vain rullailla edestakaisin ja ympäri. Kylminä öinä voi kääriytyä suureen peittoon kuin kevätkääryle, ja kuumalla ilmalla voi läähättää äksänä keskellä sänkyä ja vaihtaa tyynyä aina kun edellinen lämpenee liikaa.

Onko huoneessasi mitään kasveja?
- Tällä hetkellä ei, mutta asia toivottavasti korjaantuu pian. Keittiössä, jossa vietän suurimman osan ajastani, on onneksi kukkakimppu maljakossa ja kaksi viherkasvia ikkunalaudalla.

Lempieläimesi?
- Tiikeri! Tai ehkä leijona tai suloinen kissanpentu. Kissaeläimet ovat mun suosikkeja, mutta tykkään paljon myös ketuista, apinoista ja värikkäistä linnuista.



Parasta bloggaamisessa?
- En osaa valita vain yhtä asiaa! Rakastan kirjoittamista, mutta myös kuvaaminen on koko ajan hauskempaa. Ja on mahtava verrata uusimpia postauksia ensimmäisiin ja huomata kehittyvänsä koko ajan. Myös te siellä ruudun toisella puolella olette aivan ihania! On mahtava lukea teidän kommentteja ja etenkin aktiivisten kommentoijien kommenteissa jo pelkkä lähettäjän nimi saa hymyn huulille.

Mistä keksit nimen blogillesi?
- Kaveri teki joskus erilaisia sanayhdistelmiä, kuten vaahtokarkkisammutin ja hajuhernekeitto, josta inspiroiduin vääntelemään revontulia uuteen muotoon.

torstai 4. helmikuuta 2016

Vastauksia kysymyksiin - osa 1

Kysymyspostaukseen tuli hurja määrä kysymyksiä, joten ajattelin jakaa vastaukset kahteen osaan. Nyt ensimmäisenä vuorossa on au paireiluun liittyvät kysymykset, joten aiheesta kiinnostuneiden kannattaa lukea tämä erityisen tarkkaan. Muihin kysymyksiin keskittyvä postaus on tulossa huomenna, joten silloin kannattaa palailla takaisin jos au paireilu ei iske.



Miten päädyit au pairiksi?
- Au pairiksi lähteminen on ollut yksi mun suurimmista haaveista. Pienenä meidän naapurissa oli amerikkalainen au pair, ja pidin ilmeisesti hänen työtään (eli naapurin muksujen ja siinä sivussa mun kanssa hengailua) niin hauskana että olen siitä asti halunnut au pairiksi. Lukion jälkeen oli hyvä sauma lähteä, joten täällä sitä sitten ollaan.

Au pairiuden top 5 plussat?
1. Maailmankuva avartuu hurjasti. Siitäkin huolimatta että olen vain Englannissa, jonka elämänmenoon suomalaisen on helppo tottua. Kulttuurivaihdos ja ero läheisistä pistää silti ajattelemaan asioita vähän uudesta näkökulmasta.
2. Kielitaito karttuu. Etenkin englantia tarvitsee nykyään kaikkialla, joten sitä parempi, mitä sujuvammin sitä osaa.
3. Helppo ja halpa tapa asua ulkomailla. Toki tähän vaaditaan lisäksi se että tulee juttuun lasten kanssa, mutta ei äkkiseltään tule mieleen paljon parempia tapoja tutustua vieraaseen maahan. Saan jopa taskurahaa, vaikka yleensä ulkomailla rahaa ainoastaan menee, ei tule.
4. Uusiin ihmisiin tutustuminen. Hostlasten isovanhemmat ovat rentoa juttuseuraa ja toisten au pairien kanssa on ihana vaihtaa kuulumisia.
5. Se tunne vain on kerta kaikkiaan mahtava, kun hostlapsi tulee halaamaan ja sanoo "I love you". Tietää ettei ihan turhaan oo kaikkia itkupotkuraivareita kestänyt.



Au pairiuden top 5 miinukset?
1. Läheiset ovat kaukana. Vaikka enpä mä ihmisiä Suomessakaan paljoa näkisi kun kaverit ovat kuka missäkin.
2. Se fiilis, kun itse on rättipoikkiväsynyt eikä lapsi suostu millään nukkumaan tai syömään tai mitä kulloinkin pitäisi tehdä.
3. Kielimuuri vaikeuttaa asioiden hoitamista ja ihmissuhteiden solmimista. Olisi niiin paljon helpompi ilmaista itseään suomeksi.
4. Ne hetket, kun joutuu tekemään jotain uutta ensimmäisen kerran. Kaasuhellan käyttö oli aluksi ylivoimaisen vaikeaa (kukaan ei ollut kertonut, että seinässä oleva nappi pitää ensin painaa alas).
5. Sä asut vieraan ihmisen talossa. Mulle on sattunut kiva perhe, joten tämä ei oikeastaan ole ongelma mulle. Tämä kuitenkin tuottaa niin monelle au pairille ongelmia (jos on huono perhe, tai ei itse osaa sopeutua vieraiden arkeen), että on ihan hyvä mainita se tässä.

Mitä muuttaisit au pair -elämästäsi?
- Vaikea sanoa, oon aika lailla tyytyväinen kaikkeen. Voisin puhua aktiivisemmin englantia, ja yritän petrata sitä koko ajan, joten ehkä nimeän sen asiaksi johon haluan muutosta.

Tavoitteesi au pair -vuodelle?
- Olen luetellut tavoitteitani jo eräässä aiemmassa postauksessani, jonka pääset lukemaan tästä. Lyhyesti sanottuna haluan oppia kieltä, saada uusia ystäviä ja ylipäätään viettää mahtavan ja erilaisen vuoden.



Millainen sun au pair -perhe on?
- Vanhemmat ja kaksi pientä lasta. Niin pienet kuin vanhemmatkin ovat todella mukavia, ja olen viihtynyt täällä hirmu hyvin! Lasten kanssa tehdään niitä perusjuttuja mitä kotikotonakin on tehty, eli piirretään, luetaan kirjoja, leivotaan ja käydään puistossa tai kirjastossa.

Millaista on arki vieraassa maassa (harrastukset, kaverit, jne)?
- Mulla ei lukioaikana ollut mitään virallista harrastusta, eikä ole täälläkään. Luen edelleen paljon, piirtelen ja kävelen. Olen myös yrittänyt joogata aamuisin youtuben opastuksella, mutta pitäisi tsempata vielä paljon että saisin siitä rutiinin itselleni. Täällä oon innostunut uudestaan maalaamisesta, joten sitä tulee tehtyä jopa enemmän kuin Suomessa! Kavereita nään samaan tahtiin kuin ennenkin, tosin naamat ovat erit. Au paireihin tutustuminen on todella helppoa, kun kaikki ovat tavallaan samassa tilanteessa. Suomikavereihinkin tulee pidettyä paljon yhteyttä mm. skypen ja whatsapin välityksellä.



Mitä kaipaat Suomesta?
- Ruisleipää ja salmiakkia. Täältäkin niitä saa, mutta huomattavasti suolaisempaan hintaan kuin Suomesta. Raikas vesi ja puhdas luonto ovat myös asioita, jotka silloin tällöin nousevat mieleen.

Mikä on parasta Englannissa?
- Apua, tähänkö pitäisi osata vastata? Ainakin ihanan lyhyt talvi piristää mun mieltä! Täällä kun on lumen tilalta vain harmautta ja sadetta, niin kevään vehreys on erittäin tervetullut. Puut ja pensaat kukkivat jo nyt.



Mitä toisit Englannista Suomeen?
- Iloinen small talk kaupan kassan tai muun vastaavan kanssa sopii mulle paljon paremmin kuin suomalainen puoliääneen murahdettu moi ja kiitos. Vaikka ihmiset juttelevat ihan vain kohteliaisuudesta, on silti kivempi rupatella pitkän matkan bussissa jonkun kanssa kuin jurottaa yksin.Tosin jos oikeasti voisin taikasauvaa heilauttamalla tuoda small talk -kulttuurin Suomeen, niin tekisin varmaan karhunpalveluksen monelle rauhaa ja hiljaisuutta rakastavalle. Täällä sä et vain voi töksäyttää asioita suoraan, vaan esimerkiksi puhelimessä käydään läpi howareyout sun muut ennen kuin saadaan se alle minuutin mittainen asia hoidettua. 

maanantai 1. helmikuuta 2016

Onnellinen



Mistä tietää, että on ollut onnistunut reissu? Siitä, että on ihan fiiliksissä vielä seuraavanakin päivänä. Siitä, että pohkeet valittavat paljosta kävelystä. Siitä, että laukussa odottavia matkamuistoja ei ole raaskinut vielä edes avata. Siitä, että pelkkä eilisen ajatteleminen saa hymyn huulille. 

Kuten instagramistani saattoi jo eilen illalla (krhm yöllä) huomata, mun sunnuntai kului aivan mahtavissa merkeissä. Pääsin kävelemään suuressa salissa, lentämään luudalla ja kapuamaan Tylypahkan pikajunan kyytiin. Olisitte nähneet mut aamulla, kun hypin ympäri taloa todella kiireisenä tekemättä silti oikeasti mitään. H-hetkellä tulikin sitten oikeasti kiire, kun tajusin luvanneeni olla asemalla varttia vaille, enkä ollut silloin vielä edes pakannut kamoja... Äkkiä kamera laukkuun ja menoksi! 

Mä en ole ikinä fanittanut juuri mitään - paitsi Pottereita. Se maailma imaisi mut sisäänsä jo ensimmäisen kirjan ensimmäisessä luvussa, ja siitä asti olen halunnut nähdä ne kaikki upeat jutut ihan oikeasti. Eilen tämä toive toteutui: potterstudiokierroksella sain nojata Tylypahkan suureen porttiin, kurkistaa Hagridin mökkiin ja nähdä takkatulen loimuavan Rohkelikon oleskeluhuoneessa. Parasta. Kermakaljaa siemaillessani mietin, että tätä se onnellisuus on.

Olen edelleen ihan innoissani eilisestä, hymyilyttää ja fiilis on katossa. Ehkä myöhemmin raaskin purkaa ostokset kassista (haha materialismionnellisuus on myös huipussaan), mutta en ihan vielä. Sen sijaan käyn läpi mieletöntä kuva- ja videomäärää. Edes keskittynyt kuvaamiseen, vaan nauttimiseen, mutta silti mun kamera on täynnä onnellisia kasvoja, velhonkaapuja ja suuren salin koristeita. Ei haittaa.