perjantai 30. syyskuuta 2016

Englannin top 5 kaupungit ja kylät | BP

Tykkäsin au pair -aikanani hirmu paljon seikkailla ympäri Englantia, sillä maa on täynnä toinen toistaan ihanampia kaupunkeja ja kyliä. Ei varmaan ole yllätys, että osa niistä ihastutti enemmän kuin toiset (ja osa, kuten St. Austell jättivät jälkeensä sen fiiliksen että ei enää ikinä). Muutamaan paikkaan voisin vaikka muuttaa tai vähintäänkin lähteä pitkäksi ajaksi hengailemaan, jos tilaisuus sattuisi kohdalle. Näistä mulle kaikkein rakkaimmista paikoista kokosin teille listan, josta on hyötyä jos esimerkiksi suunnittelet omaa Englanti -matkaa, tai olet vain utelias. Elikkä siis, Englannin ihanimmat kaupungit ja kylät (poislukien Lontoo!) ovat lueteltuna tuohon alle.



1. Bath

Siis tässä on ehkä mun suosikkien suosikki. Vaikka tykkään kaikista tän listan paikoista suunnilleen yhtä paljon, niin kyllä Bath on se jonne kaikkein mieluiten palaisin uudelleen ja uudelleen. Ihan tajuttoman kaunis vanha kylpyläkaupunki, ja ihan tajuttoman hyviä pullia Sally Lunn's Bunissa. Voitte lukea lisää mun Bath -reissusta tästä postauksesta.



2. Windermere

Tämä mun on pakko sanoa ihan vain siksi, että Windermereä ympäröivä luonto on kuin suoraan paratiisista. Ja on se itse kyläkin aika sympaattinen. Sellainen vanha maalaiskylä pienine kauppoineen ja mukulakivikatuineen. Ja tosiaan, jos haluat seikkailla yhdessä Englannin kauneimmista kolkista (Lake District National Parkissa siis), niin Windermere on loistava tukikohta. Mun seikkailusta siellä päin voit lukea tästä.



3. Rochester

Sulkekaa silmät ja kuvitelkaa eteenne englantilainen pikkukylä, jollaisia vanhat kirjat ja muut ovat pullollaan. Kuvitelkaa ne ihanat vanhanaikaiset rakennukset, ja korkeimmalla huipulla kohoava kivilinna. Kuvitelkaa pienet kirja-, vaate- ja sisustusputiikit ja kylänpubi jossa voit nauttia perinteisen fish&chips -aterian tai vaikkapa sunday roastin. Rochester on tämä kuvitelma toteutettuna. Täällä tosissaan näkee aitoa englantilaista (pikkukylän) elämää. Ja mikä parasta, Rochesterissa on myös yksi mun all time favourite teehuone, Fleur de Thé. Mun ekasta reissusta noihin maisemiin voi lukea tästä, ja jouluisesta iltapäiväteestä tuolla suosikkiteehuoneessa voi lukea tästä.



4. Brighton

Brighton on ihana. Etenkin talviaikaan, kun turistilaumat ovat poissa ja itse saa kuljeskella rannalla ja keskustassa aivan rauhassa. Tämä on sen verran suuri kaupunki, että esimerkiksi ravintolatarjonta ei ihan heti lopu kesken. Vaikka rannalla tosin voisi viettää vaikka kokonaisen päivän piknik-eväiden ja ystävien kanssa. Ei Brightonia ihan turhaan hypetetä. Mun Brighton -postauksen voi lukea tästä.



5. St. Albans

St. Albansissa on hyvin paljon samaa kuin Rochesterissa - hieman isommassa koossa vain. Siinä missä Rochester on enemmänkin kiireettömään vaelteluun, St. Albans on enemmän niille jotka haluavat tehdä ja kokea asioita reissunsa aikana. Täällä riittää nähtävää koko päiväksi, ja hei, onhan kyseessä myös aika älyttömän kaunis kaupunki. Kirjoittelin mun St. Albans - päiväretkestä enemmän tässä postauksessa.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Tuo syksy kotiin: DIY kuparikävyt



Onko täällä muitakin syksyfaneja kuin mä? Pimenevät illat kynttilöiden loisteessa ovat niin ihania, samoin aamukävelyt kirpeässä ilmassa värikkäiden lehtien keskellä. Pala syksyä olisi kiva tuoda sisällekin, ja mietin pitkään, mikä tämä pala voisi olla. Jotain, mikä sopisi sisustukseen ja muistuttaisi samalla meneillään olevasta vuodenajasta. Sitten eräänä iltana lipastoa hioessani sain idean (lipastoprojektista on muuten tulossa juttua jossain vaiheessa, stay tuned).

Kävyt ovat ihan supernättejä, ja helposti muokattavissa oman sisustuksen mukaan. Meidän lipastoon - siihen jota olin hiomassa - oli tulossa kuparimaalilla maalatut nupit, ja kelailin että kuparimaalilla maalatut kävyt voisivat olla aika täydellinen koriste siihen päälle. Ja aika kivalta ne näyttävätkin, vai mitä te sanotte? Alla ohje kuparikäpyihin, joiden avulla tekin voitte tuoda ripauksen syksyä kotiinne.



DIY kuparikävyt

Tarvitset: käpyjä, kuparin (tai muun) väristä spraymaalia
Tee näin: Putsaa kävyistä enimmät roskat ja levitä ne pellin päälle. Puhdista niitä 200 asteessa noin 15 minuuttia. Ole oikeesti tosi tarkkana etteivät kävyt pala. Mulla toi paistoaika vähän venähti (siis ehkä muutamalla minuutilla), ja kun avasin uunin luukun niin sieltähän tuprahti paksu savupilvi - hups. Kävyt kiireesti ulos ja liesituuletin päälle, niin edes palohälytin ei alkanut soimaan. Mut jättäkää te tää savukohta välistä jos pystytte. 

Kun kävyt ovat jäähtyneet, levitä ne ulkona sanomalehden päälle. Tsekkaa vielä spraypullon kyljestä tarkemmat ohjeet, ja suihkuttele sitten maalia käpyjen päälle. Mä halusin, että kävyn omaakin väriä jäisi näkyviin, mutta tokihan ne voi maalata ihan kokonaankin, jos niin tahtoo. Maalin kuivumisaika riippuu varmaan vähän käyttämästänne maalista, ja siitä kuinka paljon maalia suihkitte, mutta kävyt ovat käyttövalmiita heti maalin kuivuttua. Meillä kuparikävyt löysivät tiensä paitsi lipaston päälle, myös ikkunalaudalle ja keittiön pöydälle.


perjantai 23. syyskuuta 2016

Ihana St. Albans | BP



Jos joku olisi menossa muutaman päivän reissulle Lontooseen, ja haluaisi tietää missä muualla kannattaisi tuona aikana käydä, neuvoisin kysyjää ehdottomasti suuntaamaan St. Albansiin. On mulla muitakin lempikaupunkeja Englannissa, mutta St. Albans on paras vaihtoehto, jos kyseessä on ainoa mahdollisuus tutustua siihen "oikeaan Englantiin". Matka Lontoosta sinne on lyhyt, eli siihen ei juuri aikaa tuhraannu - ja menopaluu junalla maksaa alle kympin. Tuo sympaattinen pikkukaupunki on niin peribritti, ja lisäksi uskomattoman kaunis. Löytyy jäätävän isoa katedraalia, iloisia markkinoita ja laaja puistoalue. Ja monipuolisuudestaan huolimatta kaupunkiin ehtii hyvin tutustua yhden päiväreissun aikana.



Me  suunnattiin St. Albansiin helmikuussa yhden au pairin ja yhden suomi-ihmisen kanssa. Moni ihmetteli tammikuun vehreyttä pari viikkoa sitten ilmestyneessä Cambridge -postauksessa, ja teille ihmettelijöille voin kertoa että se pahin kylmyys (ja harmaus) oli vasta helmikuussa. Ja silloin sitten olikin kylmää. Eskimovuorauksista huolimatta tallattiin St. Albansin katuja aika jääkalikkoina, ja vietettiinkin kahviloiden lämmössä runsaasti aikaa. 

Mun lempparijuttu St. Albansissa oli ehdottomasti laajalle alueelle levittyneet markkinakojut, joista ostettiin muun muassa jännää juustoa ja herkullisia leivoksia. Ja oli kaupungin suurin puisto (jonka nimeä en muista) myös aika huikea - jopa talvisessa harmaudessaan. 



Okei, oli kaupungissa jotain vielä kojujakin kivempaa; St. Albansin katedraali. Satuimme paikalle juuri sopivasti, kun kirkkokuoro (ja nyt en puhu mistään muutamasta mummelista vaan ihan törkeen hyvästö ja isosta kuorosta) harjoitteli pääsiäistä varten. Istuttiin kuuntelemaan upeaa laulua, ennen kuin jatkettiin katedraalissa kiertelyä. Eri huoneita, saarnatuoleja ja muita oli sairaan monta, ja kaikkialla oli upeaa ja koristeellista. Tää ei tosiaankaan olisi paikka, jossa haluaisin mennä naimisiin (eihän siinä edes tietäisi, mille alttarille suunnata!), mutta näkemisen arvoinen paikka todellakin.

Tiedän että teistä monikin on suuntaamassa tai ainakin toivoo joskus pääsevänsä Lontooseen, joten pistäkää myös St. Albans mietinnän alle! Kuten kaikki muut ennen mua, myös mä painotan sitä että "oikeaa Englantia" ei ole nähnyt jos on nähnyt vain Lontoon.


keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Varför Paris vi har ju Åbo



Joku teistä saattaa ehkä muistaa, miten ristiriitaisissa tunnelmissa olin taannoisen Pariisin reissun jälkeen. Maailman kauneimmaksi ja romanttisimmaksi tituleerattu kaupunki ei juuri sykähdyttänyt. Meidän ikioma Turkumme sen sijaan kolahti ja lujaa, kun piipahdin siellä viime viikonloppuna. Ymmärrän täysin niitä turkulaisia (ja muitakin), joiden kangaskasseissa tai seinäjulisteissa lukee "Varför Paris, vi har ju Åbo". Turussa on kaikki, mitä mun mielestä kivassa kaupungissa kuuluukin: söpöjä pikkuputiikkeja, ihania kahviloita, kaunista katukuvaa ja iloisia ihmisiä.



Meidän lauantai oli pyhitetty kahviloille ja yleiselle kiertelylle, ja otettiin etenkin kahvilaosuus hyvin vakavasti. Käytiin vilkaisemassa muutamia etukäteen mietittyjä kahviloita ovelta asti, jotta voisimme nähdä tunnelman ja muun ihan omin silmin. Saattaa ehkä kuulostaa vähän huvittavalta, että niinkin yksinkertaisen asian kuin kahvilan takia nähdään sellainen vaiva, mutta mä oon todella iloinen että kierrettiin se kahviloidenkurkintakierros. Etukäteistietojen perusteella oltaisiin nimittäin päädytty johonkin ihan muualle, kuin anniskeluravintolana itseään mainostavaan Tiirikkalaan. Paikan lämmin tunnelma ja ihanat herkut kuitenkin veivät sydämemme saman tien, ja sinne oli päästä syömään. Mun kalabrunssi oli ihan törkeän hyvä, ja kaveri olisi varmaan popsinut toisenkin tyrniherkun, jos olisi tarjottu. Meidän pöydän läheltä löytyi myös korillinen vilttejä, ja toinen kori täynnä erilaisia lehtiä, joita lukiessa paikalla viihtyisi vaikka yksin. Vahva suositus siis tälle paikalle, jos ikinä ootte Turussa päin!



Ei meidän ruokailut niin vähään jäänyt, että oltaisiin yhdellä loistokokemuksella pärjätty koko viikonloppu. Etukäteen me oltiin ajateltu sunnuntaita museopäiväksi, sillä Turun päivän kunniaksi museoihin oli ilmainen pääsy. Aboa Vetuksessa oli kuitenkin niin hillitön ruuhka, että itse museoesineitä ei meinannut edes nähdä sen ihmispaljouden läpi. Niinpä me poistuttiin paikalta suosiolla ja päätettiin ennemmin maksaa siitä että saadaan joskus käydä museo rauhassa läpi. Aivan museon lähellä oli menossa jotkin markkinat, ja selvisi, että paikalla oli noin sata ja yksi erilaista järjestöä pöytineen. Lähes joka pöydästä sai ilmaisia karkkeja tai muuta syötävää, ja mun suosikiksi nousi pöytä jossa eri maiden herkkuja sai maistella, ja samalla arvailla mistä maasta mikäkin on. Kun maiden nimistäkin tunnisti vain Afganistanin ja Somalian, niin voitte arvata että ei niitä herkkujakaan ollut maistanut ikinä aiemmin. Ruokakulttuuri on mun mielestä yks kiinnostavimmista jutuista eri maissa, joten oli supersiistiä päästä tutustumaan monen kaukaisen maan makuihin yhdellä kertaa.



Jottei koko postaus menisi vain ruoasta hölisemiseksi, niin kerrottakoon vielä, että löysin tuon reissun aikana kaksi uutta sisustuskauppaa, joihin tekisi mieli tyhjentää koko pankkitili: duo-livingistä mukaan tarttui saippuapurkki vessaan, ja Granitista tyydyin napsimaan sisustusideoita. Tiedän myös, mitä vastata jos joku kysyy lahjatoiveita (mee vaan jompaan kumpaan noista, niin et voi osua kovin pahasti pieleen). Ja kaiken tän kaupallisuuden keskellä myös ihan vain nautin Turun kauniista kaduista ja Aurajoen varresta. Niin nättiä.


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Superhelpot browniet - vain neljä ainesosaa

En oo varmaan ainoa, jolle iskee jäätävä makeanhimo just sillon, kun mitään makeaa ei oikeastaan ole saatavilla. Mulla kävi näin viimeksi pari päivää sitten, kun itse asettamani ruokabudjetti oli tälle viikolle jo täynnä, ja kaapeissa ei ollut paljon mitään aineksia makeisiin juttuihin (ruokaa kyllä on vaikka armeijalle, älä huolestu äiti). Ihminen kuitenkin kykenee paineen alla ihmeisiin (krhm, tai herkunnälän alla), ja niin päädyin väsäämään näitä superhyviä minibrownieita - joihin ei edes tule sokeria.



Neljän ainesosan minibrowniet (noin 3kpl)

Tarvikelista on kaikessa lyhykäisyydessään tämä: 2 banaania (mitä tummempia, sen parempi), 1 dl maapähkinävoita, ¼ dl kaakaojauhetta, ½ dl vehnäjauhoja

Ensiksi muussaa banaanit mahdollisimman tarkkaan. Lisää sekaan maapähkinävoi (itse pehmitin sitä hieman mikrossa) ja sekoita kunnes taikina on täysin tasaista. Jos banaanisi olivat kovin vihreitä, voi pieni lisämakeutus sokerin tai hunajan muodossa olla paikallaan. Tummia banaaneita ei tarvitse erikseen enää makeuttaa.

Sekoita joukkoon kuivat aineet, ja jaa taikina muffinssivuokiin tai uuninkestäviin kuppeihin. Voit tehdä myös yhden isomman brownien, mutta ite ajattelin kuppien olevan vähän iisimpiä syömisen kannalta. 

Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia, ja anna jäähtyä hieman ennen nauttimista.

Parasta tämä olisi ollut vaniljajäätelön kanssa, mutta selättävät kyllä makeanhimon yksinäänkin. 

perjantai 16. syyskuuta 2016

Lontoon top 5 paikat

Jos tallaa Lontoon katuja lähes vuoden ajan, ei voi välttyä siltä että jossain vaiheessa vain väkisin muodostuu joitakin lemppareita. Luultavasti niitä myös muodostuu aika superiso kasa. Mä kokosin tähän postaukseen viisi mun omaa lempparia, mutta niitä on oikeesti aika sikana enemmän. Ja kaikkein parasta Lontoossa on ehkä se, että vaeltelee ympäriinsä eri osissa kaupunkia, sillä silloin ja vahingossa yleensä löytää kaikkein kiinnostavimmat jutut. Mutta asiaan, eli siis mun viiteen Lontoo-suosikkiin.

Suunnista tästä valotaulusta pois päin (eli kuvaajan taakse), jos haluat päätyä mun ekaan suosikkipaikkaan.


WATERSTONES @ PICCADILLY CIRCUS

Waterstones on siis se paikka, josta valtaosa briteistä ostaa kirjansa. On toki myös WHSmith ja sen sellaiset, mutta Waterstones taitaa olla suurin, tai ainakin arvostetuin. Ja tämä nimenomainen kauppa josta puhun, on aika next level. Piccadilly Circuksella sijaitseva Waterstones on viisi kerrosta korkea, ja näihin kerroksiin mahtuu about miljoonan kirjan lisäksi myös kaksi kahvilaa ja baari. Niin, sitä mäkin: kyseessä on lukutoukan taivas. Voit hörppiä just sua varten surautettua smoothieta samalla kun luet kirjaa tai ehkä lempilehtesi uusinta numeroa. Ei lainkaan huono.



SECRET GARDEN'S OF LONDON

Näistä ihanista salaisista puutarhoista kirjoittelin jo aikaisemmin tässä postauksessa. Ehdottomasti vierailun arvoisia paikkoja!



FARMER'S MARKETS

Näitä oli ympäri Lontoota ties kuinka paljon, ja muuallakin Englannissa. Meidän lähellä kokoontui yksi tällainen joka sunnuntai, ja sieltä ostin hyvin usein leipää ihan vain koska tuore, käsintehty ja lähialueella tuotettu leipä myös maistuu ihan törkeän hyvältä. Ja oli aika hauskaa kun mun lemppari leipäkojun tyypit alkoivat tunnistaa mut ja saattoivat silloin tällöin suositella jotain leipää josta saattaisin mun aiempien ostosten perusteella tykätä. Suosittelen näitä marketteja koko sydämestäni kaikille ruoan ystäville, mutta vielä enemmän toivoisin, että Farmer's marketteja olisi myös Suomessa samassa mittakaavassa kuin Englannissa. Jos mulla olisi helppo mahdollisuus ostaa ruokani suoraan viljelijöiltä, niin totta ihmeessä tekisin niin.



HAMPSTEAD HEATH

Täällä en ehtinyt käydä kuin muutaman kerran, sillä löysin sen ihan au pair -aikani lopulla, mutta vitsit miten mieletön paikka se on! Kyseessä on siis laaja viheralue, johon kuuluu kaikkea mahdollista minieläintarhasta loistaviin kukkapuutarhoihin, perhostaloon ja suuriin ruohokenttiin. Vaikka suloisia polkuja voisi samoilla loputtomiin, on paikan kruunuksi silti sanottava Parliament Hill, jonka huipulta leviää upea näköala Lontoon ylle. Kukkulalta alas kavuttuaan voi herkutella vaikka kakkuviipaleella Kenwood Housen kahvilassa.



WARNER BROS. STUDIO

Eli Harry Potter -studio. En kai mä olisi potterfani enkä mikään, jos en tätä sanoisi suosikikseni. Lontoon keskustasta menee HP-teemainen bussi perille asti, mutta hieman halvemmalla saattaa päästä jos menee overgroundilla ensin Watford Junctioniin asti ja hyppää bussiin vasta siellä. Kirjoittelin aiheesta jo tässä ja tässä postauksessa, mutta sanottakoon vielä kerran, että todellakin hintansa väärti paikka. Ja kyllä, tuun mahdollisesti käymään siellä vielä joskus uudestaan.

Tää kirja on mun taannoiselta Walesin reissulta (lue lisää tästä ja tästä), mutta pääasiassa kulutin Lontoon kirjastoja.


+ KIRJASTOT

Pakko vielä sanoa tähän kirjastot. Ne eivät erityisemmin eroa Suomen vastaavista, mutta au pairina niissä tuli vietettyä aika sikana aikaa. Oli laulutuokioita lapsille, ja salainen puutarha erään kirjaston takapihalla. Ja toki miljoona kirjaa joista valita luettavaa laiskoille vapaapäiville. Lontooseen mahtuu myös aika upeita vanhoja kirjastoja, joissa seikkailu on viihdyttävää sekin.

Ootko sä käynyt Lontoossa? Jos joo, niin jaa ihmeessä suosikkipaikkasi kommenttiboksiin. Näin mulla ja muilla lukijoilla on mahdollisuus löytää uusia suosikkeja.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Syksyn 2016 bucket list


Ja niin kun mä vannoin ja vakuutin itselleni, että tänä syksynä ei mitään ämpärilistoja tarvita. Osaanhan mä tehdä kaikkea hauskaa ilman listojakin. Vaan kun näitä kivoja syyspuuhia alkoi pulpahdella päähän toinen toisensa perään, niin tajusin että pakkohan ne on koota omaksi listakseen. Siispä syksyn 2016 bucket list on täällä!



♦ Keitä pihlajanmarjahilloa - Mulla on marjat tätä varten jo poimittuna, joten ainakin yksi listan kohdista toteutuu satavarmasti.

♦ Vieraile kurpitsapellolla - Mä tiedän, että pääkaupunkiseudultakin löytyy muutamia peltoja, joten täytyy ottaa selvää että miten ja milloin niihin mahdollisesti pääsisi vierailemaan.

♦ Lue Muumilaakson neljä vuodenaikaa -kirjasta syksyosuus.

♦ Pukeudu kaikkiin syksyn väreihin

♦ Nauti pimenevistä illoista lämpöiseen vilttiin kääriytyneenä



♦ Juo ihan sikana teetä - Mulla on kaapissa ihan syksyä varten ostettuna ainakin India chai lattea ja appelsiini-chiliä.

♦ Opettele uusia kampauksia esimerkiksi youtuben avulla - Sateisina syyspäivinä ei taatusti tule tylsää, kun tuskailee upeiden ja haastavien uusien kampausten parissa.

♦ Järjestä juustoilta - Tiedättehän, sellainen missä on tarjotin täynnä juustoja ja juustojen kavereita, kuten keksejä, hilloja ja viinirypäleitä. Juustotarjottimen ääressä puheenaiheetkin ovat varmasti hienostuneita, vai mitä sanotte? Sittenpähän sen näkee kun illan järjestän.

♦ Leivo supersöpö piirakka - Ei mitään perusreunoja tai päällisiä tällä kertaa, vaan jotain uutta ja mahdollisimman nättiä!

♦ Juo chilikaakaota.



♦ Prässää ne kaikkein kauneimmat ja värikkäimmät lehdet - Syksyn lehdet ovat loistavaa koristemateriaalia ja supersöpöjä vaikkapa vihon kannessa.

♦ SYYSPIKNIK - Siis jotain saman tapaista, kun järjestimme Millan kanssa Hyde Parkissa, mutta tällä kertaa määränpää olisi oma rakas Suomemme.

♦ Leivo kaikkea hauskaa ainakin omenasta ja kurpitsasta - Mulla on pian tulossa tuparit, joten siinä ainakin yksi hyvä tekosyy leipoa kaikenlaista hyvää.

♦ Suunnittele joululahjoja - Ehei, nyt ei todellakaan ole liian aikaista. Jos suunnittelua ei aloita nyt, sen muistaa vasta joulukuun toisella viikolla. Parempi siis olla ajoissa.

♦ Käy pitkillä kävelylenkeillä - Kävellessä rauhoittuu niin mieli kuin kehokin, ja siinä samalla pääsee näkemään syksyn kaikessa kauneudessaan. Bonuksena lähialueeseen tutustuminen, uuden kämpän ympäristö kun on vielä vähän vieras.



Miten on, aiotteko tehdä samoja juttuja tänä syksynä? Heitelkää kommenttiboksiin myös muita kivoja syysjuttuja, koska olisi superkiva kuulla myös teidän syyssuunnitelmista. Eivätkä lisäideat ole ikinä pahitteeksi silloin, kun kyse on omasta lempparivuodenajasta, haha.



ps. postauksen kuvat ovat viime syksyiseltä Brysselin reissulta. Siitä voit lukea lisää tästä. Ja hei, kiitos ihanista kommenteista joita ootte laittaneet tähän postaukseen!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Viime aikojen kuulumisia



Tiedättekö sen tunteen, kun tapahtuneita juttuja on niin paljon ettei edes tiedä, mistä aloittaa? Mä kamppailen parhaillaan juuri tämän ongelman kanssa, sillä elän tällä hetkellä ihan eri elämää kun vielä muutamia viikkoja sitten. Mulla nimittäin on nyt oma kämppä! Tai ei ihan ihkaoma, sillä esimerkiksi aamupalapöydässä tai sohvalla istuessa saattaa törmätä kämppikseen, mutta noin niinkuin periaatteessa oma; hoidan ihan itse omat asiani ruoasta ja laskuista nukkumaanmenoaikoihin ja kavereiden näkemiseen. Vähän eri kuin esimerkiksi au pairina, jolloin asui koko ajan jonkun toisen kodissa.

Ensimmäisen muuttopäivän ateria täytyi lusikoida pienestä kattilasta, sillä lautaset olivat vielä pahvilaatikoiden uumenissa.


Niin, omassa kämpässä on nyt elelty jo hetki jos toinenkin. Aika makeeta. Ja aika sikana hommaa. Ennen muuttoa piti pakkailla ja järjestellä, ja muuton jälkeen purkaa ja järjestellä. Tällä hetkellä tilanne on se, että saa valita mihin katsoo. Katsooko olohuoneen siistiä sohvanurkkausta, jossa tyynyt ovat paikoillaan ja punainen viltti houkuttelee kääriytymään teekupposen ja kirjan kanssa sinne koko loppupäiväksi. Tai katsooko ehkä eteisen vallannutta kasaa (raaka-aineina pääasiassa muovi ja pahvi), joka odottelee edelleen että joku jaksaisi kantaa sen roskakatokseen. Mä istun mukavasti keittiössä kasvot sohvaan päin, joten oon valintani tehnyt. Ja ehkä mä iltapäivään mennessä ahkeroidun niin paljon että se eteisen kasakin saa kyytiä.



Muuttohommien lisäksi oon ehtinyt muun muassa kykkiä marjassa ja piipahtaa Habitare -messuilla. Oli ihan superkivat messut, ja aikaa vierähti kevyesti ainakin pari tuntia enemmän kuin alun perin oli tarkoitus. En ottanut sieltä juurikaan kuvia, mutta parhaiten mieleen jäi pisteestä toiseen toistuva rohkea värien käyttö, ihanat viherkasvi-ideat ja suloiset sisustusesineet. Habitaresta oli hyvä poimia ideoita omaankin sisustukseen.

Kenkätelineen virkaa toimittaa edelleen mun longboard, sillä parempaa välinettä ei olla tähän hätään ehditty miettimään.


Oon myös ahkeroitunut ystävien näkemisessä. Niitä samoja naamoja oon nähnyt edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta tässä kuussa sain otettua yhteyttä myös niihin ihaniin ihmisiin, joita tulee nähtyä ihan liian harvoin. Muutama päivä sitten treffasimme yhden ystävän kanssa kahvilakäynnin merkeissä, ja päädyimme illalla vahingossa seuraamaan Stockmannin muotinäytöstä. Vähän turhan klassisia vaatteita mun makuun (haluun enemmän särmää!), mutta oli silti kiinnostavaa seurata, mitä syksyn ja talven tyylirintamalle kuuluu. Ensi viikonloppuna taas olisi tarkoitus nähdä Millaa, joka toimi mun upeana reissuseurana yli puolella au pair -ajan reissuista. Meidän yhteisestä viikonlopusta ei voi tulla muuta kuin huikea!

Nyt mä aion syödä uunituoreita ruisrieskoja ja nauttia siitä, että tälle päivälle on soikeat 0 suunnitelmaa. Ihanaa sunnuntaita teille!

Habitaressa oli tarjolla myös nyhtökauraa, ja annoksen syötyäni täytyy sanoa että aika 6/5. Tästä tulee osa mun ruokavaliota!

perjantai 9. syyskuuta 2016

Voihan Cambridge! | BP



Cambridge taitaa olla Lontoon ja Oxfordin jälkeen yksi suosituimpia matkakohteita Englannissa. Sillä mäkin sinne lähdin, eihän niin hehkutettu kaupunki ihan huono voi olla. Eikä ollutkaan. Cambridgen parhaaksi anniksi muodostui upean laaja kasvihuone, joka tammikuun kylmyydessäkin oli ihanan värikäs ja monipuolinen. Eikä läheinen katumarkettikaan kovin kauas Cambridgen kärkijutuista jäänyt. Silti tuntui, että päivä oli liian vähän tuon sokkeloisen kaupungin koluamiseen. Vaikka ehdimme kokea paljon, mieleen jäi silti nakertamaan ajatus siitä, että ne parhaat palat jäivät vielä odottamaan löytämistään.



Reissun aluksi suunnattiin tosiaan Cambridgen yliopiston luonnontieteelliseen puutarhaan. Odotukset eivät olleet mitenkään kovin korkealla, sillä tammikuussa ei paljon muuallakaan kasveja ollut. Jostain syystä silti piipahdettiin puutarhalla ja onneksi niin, sillä yllättävän paljon siellä oli elämää ulkonakin. Ja kasvihuoneiden uumenista löytyvät eksoottiset kasvit oliva tietysti aivan oma lukunsa. Jokin näissä viheralueissa kiehtoo, sillä oon käynyt varmaan jokaisessa uudessa kaupungissa vähintään yhdessä puistossa tai puutarhassa.

Puutarhalta jatkoimme Cambridgen keskustaan, ja voi apua niiden vanhojen rakennusten määrää! Kaikkialla oli tosi koristeellisia ikiaikaisia taloja ja kirkkoja, ja koulujakin oli joka nurkan takana. Me näytettiin vissiin aika selviltä turisteilta, sillä keskustassa ties kuinka moni opas ja kiertoryhmien vetäjä yritti saada meitä mukaansa. Ei menty, sillä yksin saa usein enemmän irti paikoista. Kierreltiin sen sijaan keskenämme vanhoja rakennuksia, joen vartta ja kauniita kujia. 



Kaupungin keskustassa sattui olemaan markkinat juuri meidän vierailupäivänämme, ja kierreltiin sielläkin aika innoissaan. Oli ruokia ja käsityötuotteita ja vaikka mitä. Riemukseni tunnistin katulaulajan laulaman kappaleen, vaikka yleensä oon aika pimennossa tollaisten suhteen. Siinä kierrellessä ja fiilistellessä jotenkin kiteytyi koko reissun tunnelma; rentoa hengailua kivassa ympäristössä. 

Vaikka Cambridge ei muhun mitään erityisen suurta vaikutusta tehnytkään, jäi silti tunne että tuolla olisi kiva viettää joskus pidempikin aika katuja samoten ja paikallisiin kiinnostaviin kohteisiin tutustuen. Tässä kaupungissa on jotain samaa kuin Lontoossa, sillä molempien parhaat puolet avautuvat vasta pidemmän ajan kuluessa. Cambridgen puolesta tää tosin on vain arvailua, mutta oon melko varma tän arvauksen paikkansapitävyydestä.



keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Syysaamun taikaa



Kirpeä syysilma nipistelee poskia ja sormenpäitä. Hitaasti haihtuva usva ja nousevan auringon ensimmäiset säteet saavat koko metsän hehkumaan taianomaisena. Liikkeellä ei ole ketään muuta. Ilmassa tuoksuu multa ja maa, on syksy.

Eilen aamulla töihin mennessäni oli pakko pysähtyä ihailemaan luonnon kauneutta. Kultaisissa säteissä hehkuvat pihlajat ja ruohonkorsien kastehelmet olivat kuin sadusta, ja kevyt usva häivytti horisontin reunat unenomaisesti. Sisäinen bloggaajani valitti heti sitä, ettei kamera sattunut mukaan, mutta ehkä tällä kertaa oli parempi näin; ihailla luontoa ja hiljaisuutta ihan vain itsekseen. Ja hengittää raikasta syysilmaa.

Nyt täytyy taas aloitella uutta työpäivää, joten tää tyttö häipyy syömään aamupalaa. Ihanaa keskiviikkoa teille kaikille!

tiistai 6. syyskuuta 2016

Jotain uutta, jotain jännää...


Noin kuukausi sitten päätimme lyödä muutaman muun bloggaajan kanssa viisaat päämme yhteen, jotta saataisiin entistäkin parempaa, hauskempaa ja monipuolisempaa sisältöä blogeihimme. Meitä kaikkia yhdistää paitsi valtava innostus bloggaamiseen, myös tahto ja toive saada kivaa sisältöä teidän luettavaksi. Tältä pohjalta on hyvä perustaa blogitiimi. En malta odottaa, mitä kaikkea saadaan aikaiseksi näiden timanttisten tyttöjen kanssa!

Te mua ennestään seuranneet tyypit tiedätte musta varmasti jo jotain, mutta muut blogitiimin jäsenet taitavat olla teille vähän tuntemattomampia tapauksia. Siksi kokosinkin heistä ja heidän blogeistaan pienet esittelyt tähän alle. Uusimpana postauksena taitaa kaikilla olla blogitiimin esittely, mutta vanhempia tekstejä selaamalla saatte varmasti aika hyvän kuvan siitä, millaisia tyttöjä minkäkin blogin takana on.

THE WHAT / Jasmiina: Jasmiina on 22-vuotias räppityttö ja painoviestinnän opiskelija Jyväskylästä. Kirppiksiä, persoonallista tyyliä ja musiikkia rakastavan bloggarin elämää tähdittää myös suloinen ranskanbulldoggi, joka vilahtaa postauksissa aina silloin tällöin. Jasmiinan blogi on kuin tyttö itsekin: omalle tyylilleen uskollinen ja mukavan monipuolinen. Täältä löytyy niin kepeitä kuukauden suosikkeja ja matkustelua, kuin vakavampaakin juttua esimerkiksi masennuksesta ja ulkonäköpaineista. tästä blogiin / tästä instagramiin


TAHDOIN JO/ Asta: Kymeenlaakson seudulta bloggaileva Asta kirjoittelee pääasiassa tulevien hääjuhlien järjestelystä, joskin itse naimisiin meno on jo takana päin. Häähumun ohessa lukija pääsee kurkistamaan monikulttuurisen perheen arkeen ja kaikkeen näiden välille jäävään. On pohdintaa, suunnittelua ja DIY-juttuja. Astan rennon rehellinen kirjoitustyyli puree, vaikka häitä ei omassa elämässä olisi vielä aikoihin näkyvissä. tästä blogiin


HEIDI EVELIINA / Heidi: 19-vuotias Heidi on parhaillaan lähihoitajaopintojensa loppusuoralla. Tää ilopilleri käyttää vapaa-aikaansa muun muassa musiikkiin, kirjojen lukemiseen ja liikuntaan. Etenkin sali- ja ryhmäliikunta ovat lähellä hänen sydäntään. Heidin valokuvapainotteisesta lifestyleblogista pääsee seuraamaan tämän elämää runsaiden puhelinkuvien muodossa, ja erilaiset inspiraatiopostaukset ja muut iloisen kepeät jutut ovat myös tuttuja näkyjä postausvirrassa. tästä blogiin / tästä instagramiin


LIFE & CREATIVITY / Harriet: Liiketaloutta opiskeleva parikymppinen Harriet täyttää päivänsä erilaisilla askarteluilla, käsitöillä ja muilla DIY-jutuilla. Tämän luovan tytsyn blogista löytyy edellä mainittujen juttujen lisäksi myös paljon sisustusta, muotia ja kauneutta - tavallista elämää unohtamatta. Jos etsit kauniita kuvia ja inspiraatiotulvaa, niin tämä blogi on just sulle! tästä blogiin / tästä instagramiin

plaaplaa

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Käännä kateus voimavaraksi



Milloin viimeksi kadehdit jotakuta jostakin? Kateus on luokiteltu huonoksi tunteeksi, sarjakuvissakin kateelliset henkilöt muuttuvat kasvoiltaan sairaan vihreiksi. Ja liittyyhän kateuteen monta huonoa piirrettä. Voi olla vaikea olla ystävällinen henkilölle, jolla tuntuu olevan kaikki se mitä itseltä puuttuu. Ja hyvin usein ilkeiden sanojen takaa löytyy ripaus kateutta. Mutta eihän me silti olla hirviöitä, vaikka varmaan jokainen on joskus (tai aika useinkin) tuntenut kateutta jotakin kohtaan. 

Tärkein askel kateuden kanssa elämiseen on sen tosiasian tajuaminen, että toisen onni ei ole itseltä pois. Toisen vihaamisen tai omassa kateudessa kieriskelyn sijaan kannattaa miettiä, miksi toista kadehtii. Mikä tässä jutussa on se kateuden herättävä asia?



Oman kateellisuuden tarkastelu on tärkeää, sillä se kertoo usein asioista joihin olemme tyytymättömiä omassa elämässämme. Toista välivuotta viettävä saattaa kadehtia ystäviensä koulujuttuja, niitä arkisiakin. Ujo saattaa kadehtia jotakuta, joka saa toiset nauramaan hauskoilla jutuillaan, ja tuilla elävä opiskelija huokailee matkustelevan ja merkkivaatteita käyttävän tuttunsa elämäntyylin perään. Kaikkein harmaimpina hetkinä voi tuntua juuri siltä, että näiden ihmisten onni olisi itseltä pois, vaikka niin hyvin harvoin oikeasti on. Siksi murehtimisen sijaan kannattaa vaikka listata paperille, mitä asioita toisilta kadehtii. Mun listalta voisi löytyä vaikkapa hyvä iho, upeasti sisustettu talo ja loistava kielitaito. 

Kun lista on kirjoitettu, päästäänkin siirtymään seuraavaan, vähintään yhtä tärkeään vaiheeseen. Nuo sinun listasi asiat eivät ikinä tule olemaan sinun, ellet tee niiden eteen jotakin. Mieti, mitkä ovat sinun esteesi ja rajoitteesi niiden asioiden saavuttamisessa. Hyvin usein esteet ja rajoitteet ovat kierrettävissä. Mun kohdalla upeasti sisustettu kämppä vaatisi ensinnäkin sen oman kämpän jota sisustaa. No, asia on edennyt jo sen verran, että muuttolaatikoista suurin osa on jo pakattu. Sitten tarvitsisi sen upean sisustuksen, mutta rahatilanne lukion ja au pair -vuoden jälkeen ei luonnollisestikaan ole se paras mahdollinen. Se ei silti oikeasti estä mitään, sillä esimerkiksi tori.fi:n ja facebookin kautta on mahdollista saada tavaraa jopa ilmaiseksi. Itse tekemällä ja edellämainittuja sivustoja hyödyntämällä ei tarvitse olla miljonääri saadakseen kivan ja omannäköisen sisustuksen. Samalla tavoin myös muut esteet ovat voitettavissa. Ne täytyy vain ensin konkretisoida, jotta niihin voisi keksiä kiertotien.



Eli siis tiivistettynä: Mieti, mitä asioita toisissa ihmisissä kadehdit. Listaa ne vaikka ylös. Sitten mieti, miten saisit näitä asioita lisättyä omaankin elämääsi. Pyydä vaikka ystävältä apua, jos itse et meinaa keksiä mitään. Kun tiedät, mitä sinun tulee tehdä saadaksesi sellaisen elämän kun haluat, on paljon helpompi kulkea niitä tavoitteita kohti. Eikä enää tarvitse edes samalla tavoin kadehtia muita; kateus on enemmänkin vihje, joka kertoo meille mihin asioihin haluamme ja tarvitsemme muutosta.


perjantai 2. syyskuuta 2016

Mitä pakata kun lähtee au pairiksi | BP

Reilu vuosi sitten tuskailin saman ongelman kanssa, kun aika moni tuleva au pair ehkä tälläkin hetkellä: mitä ihmettä pakata mukaan vieraaseen maahan. Tiedossa oleva pesti on useamman kuukauden, tai ehkä jopa vuoden pituinen, ja tuntuu että reissuun pitäisi pakata ainakin sen verran tavaraa. Todellisuudessa yllättävän pienelläkin tavaramäärällä pärjää. Listasin tähän asioita, jotka mulle selkenivät pakkailun aikana - toivottavasti tästä on hyötyä myös muille au pairiksi lähteville.



1. Tarpeeksi suuri matkalaukku

Mä sain oppia tän kantapään kautta. Vaikka menomatkalla yksi pieni matkalaukku on ihan riittämiin, niin paluumatkalla tavaraa on vähintään kaksinkertainen määrä. On tuliaisia, uusia vaatteita ja kaikenlaisia muita ostoksia. Hanki siis oikeasti iso matkalaukku, mutta pakkaa se menomatkalla korkeintaan puolilleen.

2. Vaatteita vain sen verran kuin oikeasti tarvitset

Ei, sä et tarvitse siellä viisiä eri farkkuja - ja vaikka tarvitsisitkin niin ostat niitä kuitenkin paikan päältä. Itse otin vaatteita mukaan noin viikon tarpeisiin, ja pärjäsin hyvin. Toki ostin Lontoosta vähän sitä sun tätä, mutta niin se olisi mennyt vaikka olisin pakannut koko vaatekaappini mukaan. Vähemmän on enemmän siinä vaiheessa, kun pakkaa tavaroita au pair -reissua varten. 

Ja hei, ota mukaan riittävästi kotivaatteita, kuten lökäreitä ja vähän kulahtaneita paitoja. Lasten kanssa touhutessa tyyli on toissijainen juttu, ja vaatteiden mukavuus ja käytännöllisyys se ykkönen. Mä sain omiin vaatteisiini muun muassa ruokaa ja vihreää maalia, ja olin aika iloinen siitä että päällä oli lempifarkkujen sijaan lökärit ja kotipaita.



3. Kaikki tärkeä käsimatkatavaroihin

Passi, eurooppalainen sairaanhoitokortti, matkavakuutus, mitä näitä nyt olikaan. Tärkeät paperit varmaan sujahtavat automaattisesti käsimatkatavaroihin, mutta muista pakata sinne myös muut tarpeelliset jutut, joita ilman et pärjää. Eräällä kaverillani kävi niin, että hänen matkalaukkunsa katosi kolmeksi kuukaudeksi heti vieraaseen maahan saavuttuaan. Sinne menivät kaikki kivat vaatteet, tärkeimmät esineet ja kaikki. Onneksi laukku myöhemmin löytyi, mutta voitte kuvitella miltä tuntuu aloittaa arki uudessa maassa ilman käytännössä mitään. Pakkaa siis käsimatkatavaroihin muutamat alusvaatteet, t-paita, hammasharja ja muita esineitä jotka helpottavat elämää jos matkalaukku sattuu katoamaan. Sitä tuskin käy, mutta jos käy, olet iloinen siitä että varauduit asiaan. 

4. Tuliaisia perheelle

Tuliaiset eivät ole pakollisia, mutta ilahduttavat taatusti isäntäperheen mieltä. Tyypilliset suomijutut aina salmiakista ja ruisleivästä muumituotteisiin ja Marimekkoon ovat aika perinteisiä viemisiä, ja tuovat samalla palan Suomea myös isäntäperheelle. Moni on vienyt myös esimerkiksi matkaoppaan tai Suomen lipun mukanaan, mutta puoliksi suomalaiseen perheeseen mennessäni en nähnyt niitä kovin tarpeellisiksi. Sen sijaan vein hostlapsille Tatun ja Patun Suomi -kirjan, ja hostvanhemmille muumikupit. Joululomalta palattuani toin suomituliaisiksi myös hieman Fazerin suklaata, joka teki kauppansa todella hyvin. Mieti, mitkä tuliaiset voisivat sopia just sun hostperheelle, ja valikoi viemiset sen mukaan.

5. Valokuvia, vanha pehmolelu ja muu sellainen

Kun ympärillä ei enää ole omaa perhettä, ei ystäviä, ei mitään vanhaa ja tuttua, voi olo tuntua välistä (ja etenkin alkuun!) aika yksinäiseltä ja kurjalta. Rakkaiden ihmisten kuvat tai lapsuuden lempipehmolelu voivat lievittää ikävää, ja toisaalta tuovat hieman kodin tuntua myös vieraaseen maahan.



♦ ♦ ♦
Katso myös: 
Haluatko au pairiksi? Osat 1, 2 ja 3