keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Hello My Favourite City



Mä en edes tiedä miten tän postauksen aloittaisi. Tai miten päin tällä tuolilla istuisi. Nimittäin tän postauksen ilmestymisen aikoihin mun jalat tallaa pitkästä aikaa Lontoon katuja! Mulla on ollut koko kesän törkeä ikävä takaisin Britteihin, joten syysloman lähetessä oli pakko tarttua tilaisuuteen ja suunnata nokka kohti tuota maata johon au pair -vuotena hukkasin palan sydämestäni.

Tää postaus on tosiaan ajastettu, sillä itse reissun ajan haluan keskittyä näkemiseen ja kokemiseen, elämiseen. Pakkohan mun oli kuitenkin edes vähän hehkuttaa tätä brittimatkaa, sillä oon vaan niin tajuttoman iloinen päästessäni takaisin Lontooseen. Se tunne, kun saan taas kuulla englantia kaikkialla, ja nähdä mun ihanan hostperheen. Ja kun pääsen taas reissaamaan pitkin saarta - tästä tulee supersiistiä! 

Au pair -vuoden aikana mä huokailin useaan otteeseen, miten pitäisi päästä uudelleen vähän kaikkialle (siis noin puoleen niistä paikoista joissa kävin). Englanti on täynnä ihania kyliä sun muita, joihin tekisi mieli muuttaa asumaan tai vähintään lomailla kerralla sen pari-kolme kuukautta. Ihan niin pitkäksi mun syysloma ei sentään veny, mutta ehtii tässä lyhyemmälläkin reissulla piipahtaa edes parissa niistä kaupungeista, joihin olen (Lontoon lisäksi) kaivannut. Kertoilen täällä blogin puolella kaikista ihanista paikoista lisää, kunhan palaan Suomeen. Instagram sen sijaan laulaa koko reissun ajan, joten kannattaa kurkata @liidelz jos haluatte pysyä menossa mukana. 

Nauttikaa tekin syyslomastanne! Tai ainakin lähestyvästä viikonlopusta, jos syysloma ei vielä tälle viikolle osu.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Mini apple rose pies

Syksyisin kuuluu leipoa. On kurpitsaa ja porkkanaa ja omenaa ja kaikkea muuta, mistä taikoa monen moisia herkkuja. Mun panos taannoin järkätylle syyspiknikille oli pienet omenaruusut, jotka olivat jotakin muffinssin ja omppupiirakan väliltä. Lopputulos oli ihan supersöpö, ja makukin oli hyvä, joten ajattelin jakaa tän reseptin myös teille. Näistä saisi ihania tarjottavia vaikka syksyn juhliin, vai mitä mieltä te olette?



Mini Apple Rose Pies

Pohja: 
2dl maustamatonta jogurttia
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1½ dl sulatettua rasvaa
3 1/4 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta

Päällinen: 3 isohkoa omenaa, sokeria, kanelia

Tee näin: Sekoita pohjan ainekset huolellisesti keskenään, ja annostele muffinssivuokiin. Itse käytin amerikkalaisia muffinssivuokia, mutta nämä onnistuvat varmasti pienemmissäkin. Laita taikinaa noin puoliväliin vuokia, sillä omenat tarvitsevat myös tilaa.

Pese omenat, puolita ne ja poista keskustat. Vedä puolikkaat ohuiksi siivuiksi (omenalohkon muotoisiksi, mutta paljon ohuemmiksi) juustohöylän avulla. 

Ota yksi omenasiivu käteesi, ja pyöritä se rullalle. Ensimmäinen siivu saattaa katketa, mutta se ei haittaa. Ota seuraava siivu, ja kieritä se ensimmäisen siivun ympärille. Jatka rullan paksuntamista uusilla viipaleilla, ja katso, että kuoripuoli on kaikissa samaan suuntaan. 

Kun rulla on halkaisijaltaan saman levyinen kuin muffinssivuokasi, voit asettaa sen taikinalle kuoripuoli ylöspäin. Tai jos rulla ei tunnu pysyvän kasassa, voit laittaa sen taikinan keskelle ja jatkaa siivujen kierittelyä suoraan muffinssivuokiin. Ruususta tulee sitä kiinteämpi (ja leivoksesta omppuisampi), mitä kauemmin pystyt pyörittelemään rullaa käsissäsi, joten suosittelen sitä. Kun jokaisessa muffinssivuoassa on omenaruusu, voit ripotella päälle vielä kanelia ja sokeria makusi mukaan. 

Paista ruusupiiraita uunin alatasolla 200 asteessa noin 20-25 minuuttia. Valmista!

Kauniimpia omenaruusuja saat punaposkisista omenista, mutta itse käytin vihreitä ja hyvin nekin toimivat. 


perjantai 14. lokakuuta 2016

Isle Of Wight | BP



"Eihän sulta puutu enää kuin joku Englannin saarista", totesi hostisä joskus, kun pohdimme että missä kaikkialla olen au pair -vuoteni aikana käynyt. Aiemmat reissut olivat ulottuneet suunnilleen jokaiseen ilmansuuntaan ja jokaiseen tunnettuun kaupunkiin tai lomapaikkaan - paitsi siis niihin saariin. Siispä lähdettiin au pair -porukalla jo seuraavana viikonloppuna Isle of Wightille, josta olin kuullut paljon hyvää. Oli hauska olla liikkeellä niin monen tyypin kanssa kerralla, sillä yleensä reissukavereita oli maksimissaan kaksi.



Isle of Wightin kaupungeista taisimme viihtyä pisimpään suloisessa rantakylässä nimeltä Sandown, sillä sen lähellä olevan kalkkikivikallion päälle piti - tietenkin - kiivetä. Meri hohti oikealla puolellamme tuhantena timanttina, ja takana levittäytyi näkymä alas kaupunkiin. Alastulo ei ollut yhtä idyllinen, sillä halusimme kiertää vähän kauempaa rannasta ja siten nähdä vähän erilaisia maisemia. Näkyihän niitä maisemia, mutta siinä sivussa onnistuimme johdattamaan itsemme umpikujaan. Kun on kävellyt pitkän matkan vain tajutakseen, että lähes joka suuntaan levittyy piikkilanka-aitaa, on ainoa järkevä veto vain runnoa aidan yli tai ali. Etenkin kun aita vaikutti olevan siinä lähinnä lampaiden takia, ei siksi että jompi kumpi puoli aidasta olisi jotenkin kiellettyä aluetta. Kerrankin mun pienestä koosta oli hyötyä, sillä mahduin aidan alta suhteellisen vähin naarmuin (muille tuli enemmän haavereita). Ja sitten vikkelästi takaisin kaupunkiin. 



Sandownissa mä myös söin elämäni hirveimmän aterian. En ole nirso, mutta siinä vaiheessa kun hampurilaispihvi on harmaa ja sitä peittää outo limakerros, on kyseessä vähän liian kamala ateria kenenkään syötäväksi. Kokeilin ottaa pihvin pois ja syödä pelkän burgerin, mutta eheei, ei parantanut makua juuri ollenkaan. Lopulta päädyin tunkemaan ranskiksiin (myös järkyttävän makuisia) rutosti ketsuppia ja suolaa, ja sain ne sentään alas. Koko porukan ruoat näyttivät (ja kuulemma maistuivat) yhtä hirveiltä. Ensi kerralla kun mun päässä soi pieniä hälytyskelloja, niin pitää totella niitä ja siirtyä suosiolla johonkin muuhun ruokapaikkaan. Itse kaupunki oli kuitenkin kiva, ja kiertelimmekin siellä hyvän tovin ennen paluumatkalle lähtemistä.

Onko teille sattunut jotain yhtä kamalia ruokakokemuksia kuin mulle? Mua kiinnostais kyllä kuulla muistakin reissukommelluksista, joten jakakaa kaikkea!


tiistai 11. lokakuuta 2016

Magical Autumn Night Party



Taianomainen musiikki kaikuu pimeässä illassa. Kävelet äänen suuntaan, ja huomaat pian kynttilöiden lämpimän valon kutsuvan kohti herkkuja notkuvaa pöytää. Kurpitsalyhdyn vieressä tuoksuu herkullisen mausteinen syyskeitto, ja kori on pullollaan kurpitsaleipäsiä ja suolaisia pikkupaloja. Et edes tiedä mistä aloittaa, sillä kaikki näyttää niin ihanalta. 

Syksyn pimeät illat ovat parhaita hetkiä tunnelmointiin ja hauskanpitoon kavereiden kanssa. Me kokoonnuttiin muutaman hyvän ystävän kanssa syyspiknikille, eikä jätetty juttua vain viltteihin ja pariin leipäpalaan, vaan haluttiin panostaa juttuun ihan kunnolla. Jokainen toi jotakin, ja lopulta meillä oli kasassa tavaraa ja ruokaa juuri sopivasti tän syksyn ihanimpaan iltaan. Oli vilttejä joihin kääriytyä kylmyyttä pakoon. Oli kynttilöitä ja valoköynnös, jotka loivat valoaan pimeään iltaan. Oli päärynäglögiä joka sai mut pyörtämään sanani siitä miten en tykkää glögistä. Mä kannoin oman korteni kekoon leipomalla omenaruusuja - ohjetta tulossa myöhemmin. Nää on näitä hetkiä, kun voi vain hymyillä korvasta korvaan ja huokaista että on se syksy vain ihanaa aikaa.

Jos susta tuntuu että tää syksy kaikessa pimeydessään masentaa (tai vaikka ei masentaisikaan), niin napatkaa tekin mukaanne muutama kaveri ja hyvää ruokaa, ja suunnatkaa syksyiselle piknikille. Tilanteeseen sopiva soittolista soimaan ja kynttilät palamaan, niin siitä ei enää syysilta paljoa parane. 

Ihania syksyisiä hetkiä teille!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Kurpitsapellolla



Vierailu kurpitsapellolla oli ehkä ensimmäinen asia, jonka listasin mun syksyn ämpärilistalle. Miettikää nyt sitä ihanaa syksyistä tunnelmaa, kun kävelette keskellä oransseja kurpitsarivejä, ja viileä syystuuli heittelee lehtiä ympäriinsä. Ihan kokonaan tämä mielikuva ei toteutunut, sillä suurin osa kurpitsoista oli jo nostettu sisään pakkasta pakoon, mutta aika ihana syksyinen reissu siitä kuitenkin tuli.



Me  piipahdettiin vantaalaisella kurpitsatilalla keskellä arkiviikkoa, mikä osoittautui aika hyväksi päätökseksi. Vaikka viikonloppuna olleeseen sadonkorjuutapahtumaan olisi ollut hauska osallistua, niin jotenkin viehätyn vielä enemmän sellaisesta tietystä backstage -tunnelmasta. Niinkuin nyt, kun koristeet olivat vasta valmistusvaiheessa, suurin osa kurpitsoista peittojen alla ja paikan omistajakin oli ulkona kuvaamassa mainoskuvia. Me oltiin sillä hetkellä ainoat asiakkaat, joten saimme kaikessa rauhassa valikoida kurpitsoja ja kierrellä paikkoja. Mä päädyin yhteen suurempaan kurpitsaan, ja huomatessani hinnan jäävän alhaiseksi päätin lisätä saalista kolmella pikkukurpitsalla. Niistäkin riittää tavaraa ruoaksi asti, ja ovathan ne myös aika ihania koristeita vaikka hyllyn päälle tai keittiön ruokapöytään. 



Vaikka varsinaiset ostokset tehtiinkin jo navetan ylisillä, pääsimme silti myös kurpitsapellolle kiertelemään. Oli siellä aika monta kurpitsaa jäljellä, vähän pakkasen puremia vain suurin osa. Se viileä syystuulikin oli aika tosissaan viileä, ja pelkäsin sormien tippuvan irti ennen kuin pääsisimme pellolta pois (ovat onneksi vielä tallella!). Ensi vuonna täytyy ehdottomasti tulla paikalle vähän aikaisemmin, jotta pääsisi keräämään omatkin kurpitsat suoraan pellosta. Nyt tyydyttiin vain ihailemaan jättikurpitsoja ja heti seuraavalla rivillä levittyvää minikurpitsojen rivistöä. Pienimpiä olisi voinut luulla appelsiineiksi. 

Yksi juttu raksittu pois mun ämpärilistalta. Ootteko te saaneet omia listojanne lyhennettyä, vai teittekö edes sellaisia?


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Britannian top 5 maisemat | BP

Ihan ensimmäiseksi pahoittelut siitä, että tämä brittipostaus ei ilmestynyt tavalliseen tapaan perjantaina. Mä ihan kuvittelin maanantaina aloittavani rentoa viikkoa, ja arvelin että mulla on postauksen teolle vielä roppakaupalla aikaa - turha siis ajastaa. No, toisin kävi, ja viikko olikin niin kiireinen että hyvä kun nukkua ehti (tai ei oikeastaan edes ehtinyt, ei niin paljoa kuin olisin halunnut). Kiireet olivat suurimmaksi osaksi kivoja kiireitä (niistä mulla on paljon kerrottavaa teille myöhemmin!), mutta aikaa ei todellakaan riittänyt enää läppärin avaamiselle. Siispä saatte tän postauksen nyt muutaman päivän myöhässä.

Viime viikolla jaoin mun lempparikyliä ja kaupunkeja Englannissa, joten tällä kertaa täytyi vuorostaan listata huikeimmat maisemat. Niitä nimittäin riittää, ja etenkin tän listan kohteista kaikki ovat ottanet oman paikkansa mun sydämessä. Alueeksi otin Englannin sijaan koko Britannian, sillä kaksi mun supersuosikkia löytyy Englannin ulkopuolelta. Jos mietitte, mihin suunnata upeita maisemia näkemään, niin näitä suosittelen kyllä koko sydämeni pohjasta.



1.  LAND'S END
Maailmanloppu sijaitsee kirjaimellisesti siellä, missä maailma loppuu. Tai ainakin maa. Cornwallin kaukaisimmassa kärjessä kohoavia jylhiä kallioita vasten lyövät suuret aallot, ja näky on yhtä aikaa karu ja mielettömän ihana. Täällä viihdyin aikanaan monta tuntia, enkä pistäisi pahitteeksi uuttakaan reissua. Ja mikä parasta, kauniista maisemista saa nauttia koko matkan ajan jos Cornwalliin lähtee, sillä koko alue on aika upea. Mun reissusta näihin maisemiin voi lukea lisää tästä.



2.  SCOTTISH HIGHLANDS
Tämä. Niin. Paljon. En tiedä, miksikä tätä aluetta järkevimmin sanoisi suomeksi, mutta englanniksi googlaamalla löytyy varmasti tietoa ja karttoja että mistä alueesta nyt puhutaan. Ja siis, puhe on ihan sairaan ihanasta alueesta. Mä kävin tuolla päiväreissulla, kierrettiin Edinburghista aina Loch Nessin ympäri ja takaisin. Heti Edinburghiin päästyäni iski jo kaipaus takaisin, joten ei varmaan oo edes liioiteltua sanoa, että osa mun sydäntä jäi tuonne - jep, päiväreissun jälkeen. Mutta menkää itse ja yrittäkää olla kaipaamatta takaisin. Ette meinaan onnistu. Mun reissusta voi lukea lisää tästä.



3.  LAKE DISTRICT NATIONAL PARK
Lake District National Parkia on sanottu monessa lähteessä Englannin kauneimmaksi alueeksi. Enkä ihmettele. Siinä missä maailmanlopun maisemat vetosivat karulla kauneudellaan, on tässä luonnonpuistossa kyse enemmänkin jostain paratiisista. Tosin siellä kuulemma sataa lähes aina, mutta maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniit jopa sateella. Ja jos sattuu se harvinainen aurinkoinen päivä, niin vielä parempaa.  Lisää kuvia ja juttua Lake Districtiltä löydät tästä.



4. BRECON PEACONS NATIONAL PARK
Mun kuvasaldo tästä ihanasta luonnonpuistosta Walesissa jäi melko vähäiseksi (ylläoleva kuva on luonnonpuiston läheltä, ei itse puistosta), sillä  kiertelin aluetta hevosen selästä käsin, mutta uskokaa mua kun sanon että aivan mielettömiä maisemia täälläkin. Jos siis Wales kiinnostaa, niin Brecon Peacons on aika must! Mä nautin suunnattomasti mun kevääseen ajoittuneesta reissusta, sillä rinteet ja peltoaukeat olivat täynnä supersuloisia kilejä hyppimässä sinne tänne. Lisää mun reissusta voi lukea täältä.



5.  ISLE OF WIGHT
Isle of Wight on supersuloinen saari Englannin eteläkärjessä, Portsmouthin lähellä. Arkihuolet vain pyyhkiytyvät merituulen mukana pois, ja ehkä tässä on syy saaren suosiolle englantilaisten lomakohteena. Moni muukin on siis selvästi huomannut paikan ihanuuden. Jopa kylmänä kevätpäivänä sininen meri ja ihanat rantakylät saavat hymyn huulille, ja Sandownin lähellä olevan kalkkikivikallion päälle kiipeäminen on hauska kokemus sekin. Tästä reissusta en ole vielä kirjoittanut omaa postaustaan, mutta pysykää kuulolla jos Isle of Wigh kiinnostaa, sillä sellainen postaus on tulossa!

tiistai 4. lokakuuta 2016

Tärkeintä syksyssä #BT



Ootte jo varmaan hyvin selvillä siitä, miten tärkeä syksy on mulle. Jaksan vuodesta toiseen hehkuttaa tätä vuodenaikaa niin blogissa kuin livenä kavereillekin. Viimeksi tänä aamuna fiilistelin ihanan kirpeää ja kaunista syysaamua. En ole silti tainnut aiemmin kertoa kunnolla siitä, että mikä siinä syksyssä niin paljon viehättää. Nyt olisi sen tarinan vuoro, sillä päätettiin blogitiimin tyttöjen kanssa jakaa teille vähän ajatuksiamme siitä, mitä syksy meille kullekin merkitsee, ja toisaalta mitä ilman syksy ei tuntuisi syksyltä ollenkaan

Mulle syksy merkitsee ennen kaikkea ihanaa tunnelmaa. Tiedättehän, kaikki ne ylisuuret villapaidat, kynttilöitä poltellen vietetyt illat, kirjan lukeminen teetä hörppien ja muu sellainen. Mun englanninkielinen lempisana, cosy, kuvaa hyvin sitä millaisena näen syksyn tunnelman. Voisin vain uppoutua viltin uumeniin fiilistelemään tätä kaikkea pieneksi ikuisuudeksi.



Toinen mulle todella tärkeä asia syksyssä on ruoka. Syksyyn kuuluu omenia, kurpitsoja, juureksia, sieniä ja kaikkea mahdollista. Ruoanlaitto ja leipominen ovat muutenkin tärkeä osa mun arkea, mutta syksyisin saan tähänkin hommaan ihan satasella lisää intoa. Tekisi mieli kokeilla miljoonaa erilaista omenapiirakkaa, testailla uusia sienireseptejä ja kurpitsafudgea. Aika monta herkkua oon tänä syksynä jo ehtinyt väsäämään, mutta onneksi on aikaa vielä uusillekin kokeiluille. Ensi vuonna voisi melkein järjestää sadonkorjuujuhlat ihan vain että saisin tarpeeksi porukkaa syömään mun tekeleitä. Eikä ne juhlat muutenkaan pahitteeksi ole, sillä upeita iltoja ystävien kanssa ei ole ikinä liikaa.

Kaiken upeuden takana on silti luonto. Jos ei olisi kylmeneviä iltoja eikä punaisen ja kullan sävyissä hehkuvia lehtiä, ei koko syksystä olisi jäljellä juuri mitään. Ei olisi tarvetta käpertyä viltin kanssa nojatuoliin tai juoda mausteista teetä, koska ei olisi kylmiä iltojakaan. Eikä tulisi niin valtavaa ruoanlaittoinnostusta, kun raaka-aineet kypsyisivät milloin sattuu tällaisen kertarysäyksen sijaan. Vaan luonto hoitaa tän ihanan vuodenajan meille koko komeudessaan kerta toisensa jälkeen. Aina kesän kääntyessä kohti loppuaan, alkavat aistit täyttyä syksyn väreistä, mauista ja tuoksuista. Ja siitä ihanasta tunnelmasta.

Muiden blogitiimin tyttöjen blogit ja syyspostaukset löydät täältä: Asta / Harriet / Heidi / Jasu


maanantai 3. lokakuuta 2016

Elä nyt, älä huomenna



Ihminen rakastaa suunnittelua ja uusia alkuja. Kuten tammikuuta, jolloin voi aloittaa liikunnan ja terveellisen ruokavalion. Tai kuten syksyä, jolloin voi aloittaa kouluun panostamisen. Ihminen rakastaa myös pidemmän aikavälin suunnitelmia ja aloittaa mielellään kaikki projektit jonakin merkittävänä hetkenä, sen sijaan että aloittaisi ne nyt. Turha panostaa kavereiden hankkimiseen nyt, kun ensi vuonna on tarkoitus aloittaa opiskelu jossakin ihan muualla. Turha tehdä mitään muutakaan nyt, kun ensi vuonna tai joskus elämässä asiat ovat kuitenkin toisin ja silloin voi sitten tehdä kaikkea hauskaa. Mutta minäpä kerron salaisuuden: elämä on tässä ja nyt. Siis juuri nyt, kun luet tätä postausta. Ei huomenna tai tammikuussa. 

On tavallaan ihan itsestäänselvyys, että elämä tapahtuu nyt. Silti niin usein uppoutuu tulevaisuudensuunnitelmiinsa unohtaen, että asioita voi tehdä nyt. Ja lähes yhtä usein käy niin, että sitä oikeaa hetkeä esimerkiksi kauan suunnitellun reissun tai upeiden juhlien järjestämiselle ei koskaan tule. Ei, jos sitä hetkeä jää odottamaan. Ja sitten se jää. Lopputuloksena on tunne, että oma elämä soljuu ohi kuin huomaamatta ilman, että saa mitään järkevää aikaan. Tämä voi synnyttää myös kateutta niitä kohtaan, jotka osaavat heittäytyä elämään. Ja sitten ärsyttää. Kateutta tulisi kuitenkin pitää enemmänkin merkkinä siitä, että omassa elämässä on jotain pielessä, ei siitä että kateuden kohde olisi jotenkin ärsyttävä. Voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka kuinka, mutta ehkä annan teidän vain lukea tämän postauksen kateudesta, ja jatkan tässä hetkessä elämisestä.



Minäkin rakastan suunnittelua. Koulujen alku, vuoden vaihde ja muut vastaavat hetket ovat täydellisiä merkkipaaluja, joiden aikaan aloittaa myös omia projekteja. Mutta on erittäin tärkeää myös elää sitä meneillään olevaa hetkeä, ja tehdä siitä kivoin mahdollinen. Lauseet "elä kuin jokainen päivä olisi viimeisesi" ja "elä kuin jokainen päivä olisi ensimmäisesi" kiteyttävät hyvin sen, mitä tässä hetkessä elämisellä tarkoitan. Avointa suhtautumista asioihin, itselle tärkeiden juttujen toteuttamista, oman onnellisuuden lisäämistä pienin keinoin, ja unelmien toteuttamista. 

Paras palvelus, jonka itsellesi voit tehdä, onkin se että suuntaat ajatuksesi tähän hetkeen. Juuri tänään on hyvä päivä toteuttaa niitä asioita, jotka olit suunnitellut hamaan tulevaisuuteen. Jos haluaisit lisätä liikuntaa elämääsi, käy vaikka pienellä, kymmenen minuutin lenkillä heti tämän postauksen luettuasi. Tai tee vaikkaa muutamia punnerruksia. Jos haluaisit enemmän omaa aikaa, varaa kalenteristasi päivä, tai vähintäänkin useamman tunnin pätkä kokonaan itsellesi. Kun asia lukee kalenterissa, se on jotenkin helpompi myös pitää. Pienikin askel on askel eteenpäin. Mieti siis, mikä tekisi juuri tästä päivästä astetta hauskemman, ja toteuta tuo jokin. 

Mä oon toteuttanut tänä syksynä isompia projekteja niin paljon, että syksystä (mun lempparivuodenajasta!!) nauttiminen on meinannut jäädä ihan unholaan. Siksi päätinkin pyhittää tämän päivän kaikelle ihanalle syyspuuhalle. Kurpitsapiirakka ja mausteinen tee ovat hyvä alku, ja illan pimetessä voisi käpertyä sohvalle lukemaan kirjaa. Kuunnelkaa tekin itseänne, ja tehkää tästä päivästä itsenne näköinen.