sunnuntai 19. helmikuuta 2017

The Elephant House



Iso-Britannia on potterfanille oikea unelmien matkakohde, sillä kirjasarjaan liittyviä paikkoja löytyy aina Lontoosta Skotlannin Ylämaille ja takaisin. Potterstudiolla mä vierailin jo au pair -aikanani, samoin monessa muussa Lontooseen sijoittuvassa paikassa, mutta uusin pottermesta mun listalla on eräs sympaattinen kahvila Edinburghissa. 

The Elephant Housen sanotaan olevan Harry Potterin syntymäpaikka, sillä Rowling on viettänyt kahvilassa useita tunteja kirjoittamassa ja taas kirjoittamassa.

Me hiippailtiin kahvilaan hyvin sateisena ja pimeänä iltana, ja paikan ihanan lämmin tunnelma oli ehdottomasti parasta mitä voitiin siinä  tilanteessa edes toivoa. Ei ihme, että Rowling on viihtynyt siellä niin hyvin, hoitaisin itsekin opiskelujuttuja ja blogihommia sieltä käsin, jos asuisin Edinburghissa. 



Olin jo etukäteen päättänyt, että tällä skottireissulla täytyy maistaa haggista (lampaan mahalaukussa paistettua sisäelinmössöä - ah nam), joten kun sitä sattui elefanttitalon listoilta löytymään, niin pakkohan sitä oli tilata. Kaduin tosin päätöstäni saman tien, koska mulla oli nälkä ja epäilin että pystyykö moista ruokaa edes syömään. Vaan iloinen yllätys kävi, kun ruoka vihdoin saapui. Maku oli jotakin maksalaatikon ja mausteisen jauhelihan väliltä, ja lanttumuusi sopi sen kaveriksi loistavasti. Maailmaa avarrettu siis tältäkin osin. Ja lisäksi tilaamani tee oli kevyesti parasta mitä olen Briteissä juonut!

Ehkä siistein (potter)juttu The Elephant Housessa on vessat. Tyhjää puhdasta pintaa ei juuri löydy, sillä fanit ovat kirjoitelleet kaikkialle lainauksia kirjoista ja viestejä Rowlingille ja muille faneille. Lattiasta kattoon tekstiä, eikä lamppuja ja wc-paperikoteloakaan oltu unohdettu. Ei erityisen kauniit tai tyylikkäät vessat nämä tällaiset, mutta musta on siistiä että joku kirjasarja saa ihmiset  niin koukkuun, että ne haluaa vierailla kirjailijan lempikahvilassa ja jättää sen vessan seinään viestejä kirjailijalle. Monet kirjoitukset olivat oikeasti inspiroivia ja liikuttaviakin. Musta tuntuu että ihmisillä kestää näissä vessoissa noin kymmenkertainen aika normaaliin verrattuna, meinaan mä ainakin yritin lukea kaikki tekstit joista vain selvää sain.



Vaikka itse kävinkin elefanttitalossa lähinnä koska Potter, niin suosittelen paikkaa lämpimästi myös muille kuin faneille. Henkilökunta on superkivaa ja ystävällistä, ruoka hyvää ja tunnelma niin ihanan symppis. Sisustu on saanut inspiraationsa nimestä (tai nimi sisustuksesta) ja erilaisia elefanttihahmoja onkin enemmän kuin kukaan jaksaa laskea. On taulua patsasta ja ties mitä. Jopa kirjahyllyt ovat täynnä ainoastaan elefanteista kertovaa kirjallisuutta. Elefanttius ei silti mene överiksi, vaan on musta just hauska lisä muutenkin persoonalliseen kahvilaan. Jos siis käyt joskus Edinburghissa ja etsit jotakin sympaattista kahvilaa, niin The Elephant House kannattaa pitää mielessä.


perjantai 17. helmikuuta 2017

Scottish Highlands



Onko joku teistä lukenut Kaisa Ikolan kirjoittamaa Ylämaa -sarjaa? Se oli pienempänä yksi mun suosikeista, jokin niissä Scottish Highlands -alueelle sijoittuvissa hurjissa seikkailuissa onnistui lumoamaan pienen Lindan. Luin kirjat läpi aina uudelleen ja uudelleen, ja aloin haaveilla pääseväni kiertelemään Ylämaita joskus itsekin.

Ensimmäisellä Skotlannin reissullani sain huomata, että kaikista tarinoista ja taruista saamani kuva joutui kalpenemaan todellisuuden rinnalla. Edinburghin rakennukset ovat kuin suoraan fantasiaelokuvasta, ja Ylämaan karun kauniit maisemat ovat toimineet näyttämönä myös monille tosielämän seikkailuille. Siellä kulkiessa voi melkein nähdä historian heräävän eloon. Viimesyksyistä brittireissua suunnitellessa olikin alusta asti selvää, että Skotlantiin pitää päästä uudelleen.



Jos ei omista ajokorttia, on ohjattu Highland Tour aika järkevä (lue: ainoa) vaihtoehto Ylämaan kiertelyyn. Niin mekin istuttiin jo ennen aamukahdeksaa minibussissa muutamien japanilaisturistien kanssa, ja odotettiin täpinöissämme tulevaa päivää. Sillä reissulla kuunneltiin vanhaa kelttimusaa, ihailtiin Ben Nevisin huippua ja yritettiin bongata Loch Nessin hirviö. Jälkimmäisestä ei tosin näkynyt vilaustakaan, mutta järven ympäri ajaessa on helppo ymmärtää, mistä tarinat ovat saaneet alkuunsa. Valtavaan järveen mahtuisi kevyesti vaikka kokonainen merihirviöperhe, ja onhan sellaisella pelottelu aika kätevä keino pitää lapset poissa rannasta. 

Skotlannilla, ja etenkin Ylämaalla on aivan erityinen paikka mun sydämessä. Ei luulisi, että muutaman pikareissun jälkeen voi tykästyä johonkin paikkaan niin valtavasti, mutta niin vain kävi! Mun mielestä skotit puhuvat enkkuakin niin hurjan söpösti. Ja hulluna kirjatoukkana mua kiehtoo paikka, joka on niin monen tarun ja legendan koti. Historia ja tarinat ovat kaupunkien ja alueiden "sielu", kauniit maisemat tulevat vain kaupan päälle. Siksi mä myös viihdyn parhaitein paikoissa, joilla on joko "oikeaa" historiaa, tai runsaasti tarinoita.



Tämä(kään) reissu ei toivottavasti jäänyt mun vikaksi matkaksi Skotlantiin. Tällä hetkellä suunnitelmissa ja haaveissa kytee ajatus road tripistä näihin samoihin maisemiin. Miettikääpä kuinka siistiä olisi ajella huikeassa seurassa näitä teitä ja pysähdellä aina kun siltä tuntuu. Kierrellä nummia ja järviä, ja eväsretkeillä ehkä maailman parhaissa maisemissa. Toivottavasti saan mun vision vielä joku päivä toteutettua! 

Onko joku teistä käynyt Skotlannissa? Kolahtiko teihin yhtä lujaa kuin muhun?


tiistai 14. helmikuuta 2017

Ajatuksia ystävyydestä



Ystävyyttä on juosta kaatosateessa tulvivan pellon poikki, kun ei jakseta kiertää tien kautta. Ystävyyttä on leipoa mokkapaloja kolmelta yöllä niin, että puoli porukkaa myöhästyy seuraavan aamun bussista. Ystävyyttä on halata tiukasti ja keittää teetä, kun toisella on paha olla.

Mä en osaa edes aloittaa, kun yritän kertoa teille miten paljon ystävyys merkkaa mulle. Mitenpä puet sanoiksi kaikki ne valvotut yöt, hillittömän hauskat läpät ja itkunsekaiset tuskailut milloin minkäkin asian vuoksi. Ystävissä on ihan mieletön voima - he ovat niitä ihmisiä, joiden kanssa jaetaan parhaat naurut ja seikkailut, ja toisaalta myös niitä ihmisiä, joille voi purkaa sydäntään ja joihin luottaa sataprosenttisesti.

Tunnen olevani ihan älyttömän onnellinen, sillä olen saanut elämääni niin monta rakasta ihmistä. Osan kanssa ollaan selvitelty murrosiän myrskyjä, pidetty vaihtelevasti yhteyttä satojen kilometrien päässä toisistamme ja nähdessä taas jatkettu juttua siitä mihin se viimeksi jäi. Toisten kanssa ollaan tutustuttu vasta myöhemmässä vaiheessa elämää, mutta koettu sitäkin enemmän. On ollut huikeita (ja joskus pelottaviakin) reissuja, älyttömiä mutta niin hauskoja päähänpistoja ja tuntikausia jatkuneita keskusteluja. Kiitos että olette olemassa, teette mun elämästä miljoonasti hauskempaa!



Ystävyyttä on puhua äänensä käheäksi ja jatkaa vieläkin keskustelua. Ystävyyttä on istua yhdessä kokonainen aamu vaihtamatta sanaakaan. Ystävyyttä on valvoa kouluviikolla pikkutunneille, kun toisella on kriisi menossa. Ystävyyttä on olla paikalla - edes henkisesti - niin iloissa kuin suruissa.

Mä toivon koko sydämestäni, että kaikilla maailman ihmisillä (ja erityisesti just sulla joka tätä luet) olisi ainakin yksi ystävä. Sellainen aito ihminen, jonka outo huumorintaju mätsää täydellisesti sun omaas ja jonka kanssa voi intoilla kokkaamisesta, shoppailusta, prätkistä tai mikä ikinä se teidän juttunne onkaan. Parhaassa tapauksessa niitä ihmisiä on monta.

Moni sanoo, että ystävänpäivä on turha, koska "ystävänpäivä on joka päivä". Niinhän se onkin, mutta totta ihmeessä meidän elämän tärkeimmät ihmiset (muistakaa että perheenjäsenetkin voivat olla ystäviä!) ansaitsevat ikioman juhlapäivän. Tehkää tänään jotain huippukivaa teidän ihmistenne kanssa, älkääkä unohtako hemmotella myös sitä kaikkein tärkeintä; teitä itseänne! Kokatkaa hyvää ruokaa, ulkoilkaa, tai ihan vain olkaa rennosti. Pitäkää superhauskaa tänään ja jatkossakin. Mielettömän ihanaa ystävänpäivää teille jokaiselle. ♥


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Tulinen katkarapupasta kahdelle

Mietitkö vielä, miten voisit hemmotella kultaasi tai ystävääsi ystävänpäivänä? Tässä sulle herkullinen ratkaisu, sillä tulinen katkarapupasta vie taatusti kielen mennessään! Aikaa kokkaukseen menee valehtelematta ehkä vartti, ja lopputulos on silti tarpeeksi hieno tyylikkäämpäänkin illalliseen. Vai mitä sanotte? Vielä kun osaisi asetella pastan yhtä kauniisti kuin se makunsa puolesta ansaitsisi, haha.

Mä voin omakohtaisen kokemuksen kautta todistaa, että katkarapupastan valmistaminen yksin on erittäin helppoa ja nopeaa. Alkuun olivat kaikki katastrofin ainekset kasassa, kun päädyin tekemään ruokaa, jota en ole ikinä tehnyt, käyttämään aineksia (katkaravut) joita en ole koskaan ennen käyttänyt, ja ohjeenkin väänsin jostain syystä päässäni sen sijaan että olisin käyttänyt jotakin valmista ja muiden hyväksi havaitsemaa reseptiä. Mutta kaikesta selvittiin voittajana, ja nyt voinkin ylpeenä esitellä teille tän ruoan joka upposi mainiosti niin muhun kuin poikaystäväänkin. Jos mä onnistuin siinä niin kyllä tekin!



TULINEN KATKARAPUPASTA KAHDELLE


Tarvitset: 
mustaa (tai muuta kivalta näyttävää pastaa tai nuudelia, itse käytin mustaa riisinudelia)
pari kourallista keitettyjä ja kuorittuja jättikatkarapuja (itse käytin pakastettuja)
n. 200g minitomaatteja
tilkka sitruunamehua
pieni valkosipulinkynsi (käytä vain jos molemmat tykkäätte valkosipulin aromista)
chilimaustetta (ne "lastut" on tulisempia kuin jauhe, käytin siis lastuja)
jauhettua valkopippuria
soijakastiketta
provencen yrttiseosta
tuoretta persiljaa koristeeksi

Tee näin:
(Ota katkaravut jääkaappiin sulamaan jo edellisenä iltana.)
Keitä pasta ohjeen mukaan, ja valmista sen keittyessä muu ruoka. Murskaa ensin valkosipuli, ja kuullota se öljyssä. Pilko tomaatit, itse viipaloin jokaisen noin neljään osaan, ja lisää ne valkosipulikattilaan. Purista joukkoon sitruunamehu ja tarvittaessa vettä. Mausta maun mukaan chililastuilla ja valkopippurilla. Anna poreilla miedolla lämmöllä sen aikaa, kun valmistat katkaravut.

Kuumenna paistinpannu kuumaksi, ja lisää siihen tilkka voita. Paista katkarapuja kovalla lämmöllä mahdollisimman vähän aikaa (tarkoitus on vain kuumentaa jo kypsät ravut) ja mausta ne tilkalla soijakastiketta ja ripauksella provencen yrttiseosta. 

Lisää katkaravut ja keitetty ja valutettu pasta tomaattien joukkoon, sekoita. Annostele lautasille ja nauti esimerkiksi sitruunavadelmaveden kera. Annoksen päälle lisätty persilja tekee siitä huomattavasti paremman näköisen, mä vain muistin asian vasta kuvaamisen jälkeen. Mutta te voitte olla fiksumpia ja tarjoilla ruoan heti alkuunsa persiljan kanssa.

Kivaa (lähestyvää) ystävänpäivää teille!



lauantai 11. helmikuuta 2017

Ihana lauantai



Huippukivaa huomenta! Ihana kun on kerrankin aikaa keitellä aamupuuro kaikessa rauhassa, hörppiä teetä ja kirjoitella vähän blogiinkin. Hitaat aamut on meinaan mulle harvinaista herkkua jopa viikonloppuisin, kun aina on jotain menoja sovittuna jo aamupäivälle. Sanokaa etten oo ainoa joka täyttää kalenterinsa kaikella mahdollisella! Tällä kertaa mun päivä alkaa "vasta" kahdeltatoista, ja sekös passaa mulle. 

Ajattelin ottaa ilon irti näistä pakkasista, ja lähteä luistelemaan heti kun saan itseni ovesta ulos. Ensi viikolle on luvattu plussakelejä, joten pitää nauttia kun vielä voi. Vaikka toivon kyllä, että lämpöaallon jälkeen jäähtyisi vielä hetkeksi, hiihtolomalla nimittäin olisi kiva hiihtää ja puuhailla muutenkin kaikkea talvista, kun loman nimikin viittaa urheiluun ja pakkasiin. Ja jos susta muuten tuntuu että talvi saisi jo riittää, niin tsekkaa nämä viisi vinkkiä joilla kohottaa  talvimieltä! Inhosin ennen talvea, mutta noilla vinkeillä oon oppinut tykkäämään ja oikeasti nauttimaan siitä.

Tästä päivästä on tulossa kaiken kaikkiaan kiva, kun luistelun jälkeen nään mun lukioaikaisia kavereita, ja siinä varmaan hurahtaakin loppupäivä. En oikeasti tiedä, mitä muuta ihminen voisi täydelliseltä (vapaa)päivältä vaatia kuin raitista ilmaa, kivaa liikuntaa ja ystävien seuraa. Tai no toki hyvää ruokaakin, mutta se nyt kuuluu pakettiin joka tapauksessa. 

Viettäkää superkiva lauantai yksin tai yhdessä huipputyyppien kanssa, ja nauttikaa vapaapäivästä!


tiistai 7. helmikuuta 2017

Vähän juttua hyvinvoinnista #bt



Mitä hyvinvointi merkkaa sulle? Mitkä asiat auttavat sua olemaan paras mahdollinen itsesi? Mä nään itseni ja hyvinvointini ennen kaikkea kokonaisuutena, jossa kaikki osaset vaikuttavat kaikkeen. Jos syöminen on retuperällä, ei liikuntakaan onnistu, ja jos viikon istuu vain sisällä laiskotellen, saa olla varma että elämäkin alkaa epämääräisesti masentaa ja pääsykoeluvuista ei ainakaan tule mitään. Siksi pyrinkin pitämään huolta siitä, että kaikki elämäni osa-alueet ovat kunnossa, sillä silloin myös minä voin hyvin.

Hyvinvointi ja itsestä huolehtiminen ovat olleet vahvasti läsnä meidän blogitiimin tyttöjen elämissä, sillä esimerkiksi Heidi osallistuu parhaillaan Your Choice -valmennukseen, ja yksi Harrietin tavoitteista bloginsa suhteen on kirjoitella sinne entistäkin enemmän hyvinvointiin liittyviä asioita. Ei ollut vaikea valita postauksen teemaa tälle kuulle, sillä kaikilla meillä on paljon ajatuksia ja vinkkejä omasta itsestä huolehtimiseen liittyen. Lisämotia tai inspiraatiota etsivien kannattaakin suunnata tän postauksen jälkeen muiden tiimin tyttöjen blogeihin. 



Mutta kuinka siis olen (tai pyrin olemaan) paras mahdollinen minä?  


RUOKA on mun onnellisuuden avaintekijä numero yksi. Väliin jäänyt ruokailu näkyy pian mm. huonona olona, pääkipuna ja erittäin lyhyenä pinnana. Saan purra hampaat todella kovaa yhteen, etten antaisi ärtyneisyyden purkautua läheisiin. Siksi pidänkin nykyään tarkasti huolta siitä, että syön säännöllisesti ja suurin piirtein terveellisesti, sillä silloin jaksan myös olla oma iloinen ja positiivinen itseni. 

UNI JA LIIKUNTA ovat myös tärkeitä hyvinvoinnin peruspilareita, kuten varmaan kaikilla. On vaikea olla paras versio itsestään, jos kunto loppuu jo pienen kävelyn jälkeen tai silmien alla on jäätävät pussit. Hyötyliikunta on mun paras kaveri, ja pyrin tekemään myös jonkin verran kotijumppaa tuben ja pinterestin treeni-ideoiden avulla. Uni on mulle vähän vaikeampi juttu, sillä sisäinen yökyöpelini haluaisi valvoa aina puoli yötä. Aikaisia työaamuja helpottamaan oon kuitenkin siirtänyt mun unirytmin suunnilleen niin että nukun iltakympistä aamuseiskaan. Yritän pitäytyä siinä myös viikonloppuisin, sillä se helpottaa suunnattomasti itselle vieraassa unirytmissä pysymistä.



HENKINEN PUOLI on vähintään yhtä tärkeä kuin nuo fyysisemmätkin jutut. Jotta voin olla se paras versio itsestäni, tarvitsen paljon sosialisoimista (ekstrovertti kun olen), uusien asioiden oppimista ja luontohengailua. Nään usein vapaa-ajallani kavereita, ja silloin kun en näe, niin soitan heille. Pääsykoelukujen lisäksi luen paljon englanninkielistä kirjallisuutta, ja otan selvää mua kulloinkin kiinnostavista asioista. Tähän liittyen olen ajatellut hankkia kotiin joitakin tietokirjoja, sillä kaikesta netin käytöstä huolimatta tykkään eniten oikeista, käsin kosketeltavista kirjoista. Ja kaiken aktiivisuuden vastapainoksi varaan silloin tällöin illan ihan vain itselleni, laiskottelulle ja omien juttujen puuhailulle. 

Hyvinvoinnista puhuttaessa pitää muistaa, että joka ikinen osanen vaikuttaa kaikkiin muihin. Siksi pyrin jättiharppausten sijaan ottamaan pieniä askelia kaikilla osa-alueilla yhtä aikaa. Kun fyysinen olo on hyvä, jaksaa henkisestikin paremmin, ja sama toisin päin. Kun on hyvä fiilis, on myös enemmän energiaa esimerkiksi opiskella tai lähteä lenkille. Kun kaikki hyvinvoinnin osa-alueet ovat kunnossa, on helppoa olla paras versio itsestään. 


sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Pikavisiitti maalle

Ihana viikonloppu takana! Erään ystäväni kihlajaiset tarjosivat hyvän tilaisuuden piipahtaa myös kotikotona, ja viikonloppu olikin täynnä rakkaiden ihmisten seuraa. On ihan paras fiilis, kun pääsee näkemään lapsuudenystäviä pitkästä aikaa ja oleilemaan porukoiden luona. Luntakin täällä on ihan eri malliin kuin kotona pk-seudulla. 

Aina vanhempieni luona käydessä iskee pieni kateus niitä ihmisiä kohtaan, jotka saavat asua korvessa upean luonnon ympäröimänä. Ihan sama mille polulle lenkkinsä suuntaa, maisemat on joka tapauksessa kuin suoraan postikortista. Mutta jos oon ihan rehellinen itelleni, niin pitää myöntää etten viihtyisi korvessa kovin kauaa. Tarvitsen ympärilleni ihmisten hyörinää, junia, busseja, ostoskeskuksia ja vilkkaita katuja. Oon kaupunkieläin. 

Luonto on mulle silti henkireikä, ja visiitit maalle on odotettuja myös sen eikä pelkästään läheisten näkemisen takia. Nytkin on jotenkin ihanan rentoutunut olo, kun eilen kului monta tuntia ulkoillessa ja tälläkin hetkellä saan nauttia kauniista maisemista - bussin ikkunasta tosin. Ollapa teleportti, jolla pääsisi helposti kulkemaan kaupungista maalle ja takaisin ilman mitään busseja tai muita kulkuvälineitä.

Toivottavasti teilläkin on ollut kiva viikonloppu! Ja vielä ehtii rentoilla tän sunnuntai-illan ennen tulevan viikon pyörityksiä.

lauantai 4. helmikuuta 2017

5x ilo irti talvesta

Entisenä talvenvihaajana tiedän, miten vaikeaa tästä kylmästä ja pimeästä vuodenajasta pitäminen voi olla. Paksut talvitamineet ja ainainen hämärä eivät todellakaan houkuttele ulkoilemaan, ja haikeina vain muistellaan mennyttä kesää. Mutta entisenä talvivihaajana tiedän myös, miten tuosta inhosta pääsee yli. Nykyään oikeasti iloitsen kauniista pakkaspäivistä ja tietyllä tapaa jopa niistä pimeistä illoista. Näiden mun kokoamien vinkkien avulla myös sä voit opetella nauttimaan talvesta, vaikka se olisikin tähän asti kuulunut sun inhokkeihin.



1. Lähde piknikille

Talvisessa piknikissä on ihan oma viehätyksensä. Jääteen ja varvassandaalien sijaan sinne varustaudutaan kuin eskimot ainakin, ja eväsreppuun voi laittaa esimerkiksi kuumaa kaakaota ja suolaisia muffinsseja. Extrapisteitä saat jos lähdet pikniköimään keskellä yötä, kuten me tehtiin siskon kanssa muutama vuos takaperin. Kynttilät tai nuotio valaisevat kivasti, ja jälkimmäinen myös lämmittää aika tehokkaasti.

2. Talviurheile

Usko pois, hiihtäminenkin (oma inhokkini koululiikassa) voi olla kivaa kun sen tekee oikeiden ihmisten kanssa ja ilman niskaan puuskuttavaa liikkamaikkaa. Ehkä kaikkein siisteintä olisi lähteä pienelle hiihtovaellukselle, ja pysähtyä puolimatkassa syömään eväitä ja vähän levähtämään. Jäälläkin voi puuhata kaikenlaista hauskaa. Perinteisten lätkän ja taitoluistelun lisäksi voi käydä vaikkapa matkaluistelemassa. Ainakin pääkaupunkiseudulla on tiettyjä vesialueita ihan sitä varten, ja on kuulkaa aika siistiä, kun peruslenkin pääseekin vetämään luistimilla kauniissa maisemissa.



3. Kokkaa lämmittäviä talviruokia

Nyt on paras aika kokkailla niitä superherkullisia ja lämmittäviä keittoja, pataruokia ja sen sellaisia. Kesällä ei sellaisia tee edes mieli, joten kokkaamisesta tykkäävän kannattaa ottaa ilo irti kylmästä ja kokkailla vastapainoksi kaikkea mausteista ja lämmittävää. Mun kokeilulistalla ovat tällä hetkellä mm. linssichili, kikherne tikka masala ja pari keittoa, kertokaa jos teillä on  jotain muita kivoja ideoita.

4. Hyggeile ja rentoile

Pitkät pimeät illat ovat kuin tehtyjä kaikkea mukavaa ja rentouttavaa varten. Lämmitä sauna, käperry vilttiin lukemaan kirjaa tai kylve oikein pitkän kaavan mukaan. Nyt on lupa ottaa rennosti ja rauhoittua fiilistelemään hämärää vaikkapa teekupposen ja kynttilöiden kera.

5. Ota ilo irti lumesta

Perinteisten talviurheilujuttujen lisäksi on aika mielettömästi muita asioita, joita tehdä lumessa. Miltä kuulostaisi vaikka jättimäisen lumilinnan rakennustalkoot, lumisota tai pulkkamäki? Mä henkilökohtaisesti en usko, että ihminen on ikinä liian vanha kunnon lumisotaan tai edes sinne pulkkamäkeen. Kiva porukka kasaan, lämpimästi vaatetta ylle ja menoksi!

Ja hei, kevät on jo ihan nurkan takana!


torstai 2. helmikuuta 2017

Miten meni veganuary?

Tammikuu ja vegaanihaaste hujahtivat ohi ihan mieletöntä vauhtia. Kirjailin haasteen aikana jonkin verran mun ajatuksia ylös, ja ajattelin että tässä vaiheessa voisi olla kiva tehdä pieni katsaus siihen, miten mun veganuary sujui ja mitä ajatuksia sen aikana heräsi. Entä muuttuiko mikään?

Vegaanihaaste oli tavallaan helpompi ja tavallaan vaikeampi kuin etukäteen luulin. Kuten olin arvellutkin, suuri osa mun ruoista pysyi ihan samanlaisina kuin ennekin, enkä joutunut näkemään erityisen paljoa vaivaa niiden kokkaamiseen tai suunnitteluun. Aika monia uusia reseptejä tuli kokeiltua, ja joitakin uusia raaka-aineita, mutta hyvin pitkälle pärjäsin ihan samoilla aineksilla kuin aiemminkin. Vaikeudet tulivat lähinnä siitä, että ei ns. saanut ostaa mitään eläinkunnan tuotteita, minkä vuoksi piti olla normaalia tarkempana sen suhteen mitä leipiä tai vaikkapa salaatinkastiketta siihen ostoskoriin tunkee. Pienemmistä kaupoista ei myöskään (ymmärrettävästi) aina löytynyt kaikkea sellaista mitä olisi tarvinnut.



Mun yksi poikkeama vegehaasteeseen tapahtui juuri pienten kauppojen pienen valikoiman vuoksi. Olin ennakoinut kyllä, ja tein ruokaostokset kauempana olevassa isommassa marketissa, mutta sitten kaikkein kiireisimpänä päivänä kävi pieni katastrofi. Ruoka oli jo melkein valmista, kun tajusin pannulla olevien kasvisten muistuttavan enemmän kumia kuin rapeita kasviksia (siis miten on edes mahdollista!?). Aika ei riittänyt enää isompaan kauppaan juoksemiseen, saati uuden ruoan kokkailuun, joten pikavisiitti lähikauppaan sai luvan kelvata. Vegaanisia valmisruokia sieltä ei löytynyt, joten tyydyin maidolliseen kasvisruokaan. Sainpahan syötyä edes jotain, vaikka aika meinasikin tulla vastaan.



Tuota keittiökatastrofia lukuunottamatta haasteessa pysyminen ei tuottanut mitään tuskia, ja uskon että tuun jatkossa syömään entistäkin vegaanimmin. Eilen esimerkiksi olisin voinut haasteen puolesta kokata mitä tahansa, mutta päädyin jatkamaan vegesti merellisellä tofukulholla. Leivonnassa aion käyttää jatkossakin kananmunia, ja myös kalaa tuun todennäköisesti syömään, mutta juustoja lukuunottamatta maitotuotteet vaihtui tän haasteen myötä kasvipohjaisiin versioihin. Opin tän haasteen aikana laittamaan tofua entistäkin paremmin, joten sitä löytyy jatkossa useamminkin mun lautaselta. Jos ootte siinä luulossa että tofu on mautonta löllöä, niin tsekatkaapa Saaran vinkit tofun laittamiseen! Löysin uuden lemppari raaka-aineen.

Mä en ehtinyt haasteen aikana jakaa kovinkaan montaa reseptiä teidän kanssanne, mutta älkää huoliko! Niitä ehtii onneksi postailla tulevaisuudessakin vaikka millä mitalla. Osallistuiko joku teistä veganuaryyn? Olisi kiva kuulla teidänkin ajatuksia haasteesta.